Lue keskustelun säännöt.
Miten sait tietää kärsiväsi dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä?
27.10.2024 |
Hei, olisiko linjoilla joku saman kokenut? Olen aika peloissani juuri nyt.
Epäilen vakavasti kärsiväni dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä. Tämä otettiin vihdoin tosissaan myös hoitotaholla, asiaan paneuduttiin viikon takaisella lääkäriajalla. Mulla on siis erikoispsykan hoitokontakti, masennusta ja ahdustusta lapsuudesta saakka, adhd, epävakaa persoonallisuus.
Traumatausta on raskas. Seksuaalista hyväksikäyttöä isän taholta, äiti henkisesti väkivaltainen ja jätti täysin yksin kasvaessani, tunsin hänen vihaavan mua. Koulukiusaamista. Aikuisiällä väkivaltaa ja monenmoista kaltoinkohtelua parisuhteissa, itsetuhoista ja rankkaa päihteidenkäyttöä nuorempana, menetyksiä ja kaaosta. Myös hyvää on ollut paljon, elämästäni voisi kertoa kaksi ihan erilaista tarinaa.
Viimeisten parin vuoden aikana olen alkanut tulla tietoisemmaksi itsestäni ja asioista (pitkä terapia takana), muistaa järkyttäviä asioita lapsuudesta, mitä en tiennyt.
En muista lapsuudesta varsinaisesti mitään, toki on tietoutta ja joitain muistoja sieltä täältä. Olin tietämättäni luonut tarinan onnellisesta perheestä ja likimain täydellisestä lapsuudesta, johon uskoin. Toissakesänä illuusio alkoi rikkoutua, kun mieleeni alkoi tulla erinäisiä hetkiä, "epäkohtia", jotka olin painanut syrjään.
Kirjoitin asioita ylös, enkä lukiessani voinut välttyä totuudelta: isähän käytti minua seksuaalisesti hyväkseen. (Oksettaa.) Katkaisin välit perheeseeni tämän johdosta, jonka myötä tietoisuuteni on alkanut selkeytyä ja pysyä enemmän samana, aikuisena minuna.
Alkuvuodesta koin takauman, jollaista ei ole ennen tapahtunut. "Tipuin" tilanteeseen. Olin taas viisivuotias, näin pelkkää mustaa. Tunsin pahojen käsien kosketuksen ja kivun kehossani, huusin kauhusta ja pelosta. Tiesin mitä tilanteessa tapahtui: se pahin, ja se oli isä. Tilanne kesti kauan, ja sen jälkeen mut valtasi horkkamainen tärinä. Onneksi mieheni piteli kainalossa tuon läpi, en tiedä kuinka muuten olisin selvinnyt.
Olen tajunnut tämän vuoden aikana kuinka monta eri minua on, kuinka vähän muistan ja kuinka paljon tajuamaani enemmän olenkin sekaisin. Tuntuu että jokin murtumispiste on saavutettu, tunnen ihmisjoukon kamppailevan sisälläni pintaanpääsystä ja välillä pälinä pään sisällä aivan kauhea. En saa nukuttua kunnolla ja näen friikkejä painajaisia.
Lähetin hoitajalleni viestin ja kerroin kokevani jonkinlaisen osastohoitojakson olevan tässä kohtaa välttämätön. Erosimme miehen kanssa juuri, ja nyt huomaan kuinka paljon hän piti minusta ns. huolta ja oli turvani. Hoitaja näkee viestin vasta huomenna tullessaan töihin, joten jotain turvaa ja selkeyttä saadakseni kai tänne kirjoitin. Kiitos sydämestäni, jos kohtalotoverit tai ilmiötä tuntevat sattuvat näkemään viestini ja osaavat sanoa jotain lievittävää tähän hetkeen.
Kommentit (27)
Listaus jäi näemmä puolikkaaksi, tässä loput oudoista oireista. -Ap
-Muistikatkokset, unohtelu, yleinen muistamattomuus ja sen laajuus, ei kokonaiskuvaa omasta elämästä
-Ajan kulku eri nopeuksilla, sen vaihtelu
-Käsialan vaihtelu
-Muistaminen, uudelleen unohtaminen, muistaminen taas "ensimmäistä kertaa" lukiessani omia kirjoituksiani asiasta
-Luulin ihmisten manipuloivan mua, kun kertoivat mun sanoneen/tehneen jotain, mitä en muistanut
-Kaksi elämää rinnakkain, "päiväminä" ja "yöminä"
-Vastakkaiset mielipiteet ja näkemykset, niiden vaihtelu
-Muistikuvien ja näkökulmien vaihtelu
-Tieto joistain asioista ilman muistia niistä
-Erilaiset kaudet elämässä: tyylien, mielenkiinnon kohteiden, musiikkimaun, tekemisten, tuttavien, harrastusten, uskomusten, päämäärien, elintapojen, henkisen/uskonnollisen näkemyksen vaihtelu
-Jatkuva muuttaminen aiemmin, elämä "resetoitui" aina muuton myötä
-Koin nuorempana aina olevani "jätkä", sanoin aina, et oon sisäisesti mies (tarkoittamatta transsukupuolisuutta)
-Kutsuin myös itseäni aikuiseksi tytöksi - koin olevani todellisuudessa pieni tyttö
-Raivokohtaukset ja vastaavat ääritilat ilman muistikuvaa niistä. Niiden mentyä ohi on kuin havahtuisi, ei vaan oo muistoa lainkaan ja tuntuu utuiselta. Muut aivan kohahtaneita ja luulevat ehkä mun yrittävän vältellä vastuuta?
-Mahdottomuus kertoa itsestä/kuvailla itseään, koska on niin monia "erilaisia puolia" enkä tiedä mikä niistä on se "oikea minä"
-Jatkuva yksin puhuminen
-Ajoittainen raivostuttava laulamalla puhuminen, kuin lapsi rallattelisi. Ei oma valintani, en aio/halua puhua mitään ja ajattelen ja teen muuta, sit huomaan sen alkavan taas, yhä uudestaan. Komennan ääneen: "lopeta!"
-Päivät putkeen, kun en voi muuta kuin "ajatella"/"kuunnella omia ajatuksiani'
-Kakofonia oman pään sisällä, kuin monet äänet huutaisi ja kiistelisi kuorossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ilmiötä enkä ole kohtalotoverisi, mutta haluan koittaa lähettää sinulle näin voimia edes sen kautta että tiedät että joku on lukenut kirjoituksesi. Ja samalla pitää ketjuasi ylhäällä, jotta joku asiasta tietävä voisi sen huomata.
Kaikki myötätuntoni sinulle. Olet todella kokenut kovia. Koita ottaa hetki kerrallaan tämä päivä, niin huomenna saat varmasti yhteyden hoitajaasi.
Lämmin halaus sinulle.
Kiitos.
Kuvasit minut. Ei ole diagnoosia.
Pahoittelut, en osaa auttaa. Sinä autoit minua.
Vierailija kirjoitti:
En tunne ilmiötä enkä ole kohtalotoverisi, mutta haluan koittaa lähettää sinulle näin voimia edes sen kautta että tiedät että joku on lukenut kirjoituksesi. Ja samalla pitää ketjuasi ylhäällä, jotta joku asiasta tietävä voisi sen huomata.
Kaikki myötätuntoni sinulle. Olet todella kokenut kovia. Koita ottaa hetki kerrallaan tämä päivä, niin huomenna saat varmasti yhteyden hoitajaasi.
Lämmin halaus sinulle.
Kiitos kovasti. <3 Lämmin eleesi sai kyyneleet silmiin, halaus sinullekin.
Olen pahoillani, että olet joutunut elämään ja kestämään niin rankkoja asioita. Dissosio on tullut avuksesi, suojaamaan sinua. Pystyt tarkasti ja koherentisti kuvailemaan oireitasi, joten otaksun, että juuri nyt sinulla ei ole akuuttia hätää. Totta kai on hankala olo, mutta et ole sekoamassa tms.
Saat varmasti avun huomenna, kun hoitajasi lukee viestin, ja jos tarvitset apua jo tänään, voit mennä suoraan sairaalaan. Lämmin halaus. Asiat muuttuvat paremmiksi. Saat terapiaa ja hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukinet.net tai kriisipuhelin jos olo äityy oikein pahaksi. Tosi hankalaa sanoa, mikä auttaisi. Kamalalta kuulostaa ja olen pahoillani puolestasi. Ota rauhassa, tee jotain josta pidät, selviät kyllä <3
Vierailija kirjoitti:
Kiitos.
Kuvasit minut. Ei ole diagnoosia.
Pahoittelut, en osaa auttaa. Sinä autoit minua.
Ohoh, hätkähdyttävää. Onpa hienoa, jos kokemuksieni kertominen pystyi auttamaan toista ihmistä löytämään selkeyttä! Kiitos viestäsi, paljon voimia sulle myös toivottaen. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vahvoista oireista selkenee paremmin kuin lievistä. Kiitos.
Itse asiassa se selvisi minulle itsestään. Luin paljon erilaisista psykoligisista häiriöistä sillä olen kärsinyt yhden ja toisenlaista koko ikäni. Aloin löytää selityksiä mm. sille, että olen kärsinyt lapsesta asti "ajan hukkaamisesta". Toisin sanoen kummallisia aikahyppyjä. Olen kertonut tästä psykologille ja hän sanoo ettei se kutenkaan ole vaarallista.
Esim. kävi niin että lähdin 11.15 lähtevällä bussilla keskustaan. Asuin silloin 7 km keskustasta. Seuraavan kerran heräsin kirjastosta ja kello oli 15 tai 20 yli kaksi. Yhtään en muistanut miten sinne olin tullut ja mitä tehnyt, mutta psykologi sanoi että todennäköisesti olen kuitenkin käyttäytynyt aivan normaalisti, mieleni tai psyykeni vain ei ole ollut mukana.
Tätä tapahtui koulussa, sen muistan, eri tapahtumia.
Viimeisin oli se, kun "hukkasin" päivät. Oli pakko soittaa ystävälle ja kysyä mikä päivä on, ja onko tosiaan jo lauantai ja minä elän keskiviikkoa.
Tiedän mitä lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtui vaikka mieleni ei suostu muistamaan kuin ohikiitäviä kuvia, jotain vaatteen kuvioita jne. Olen sopeutunut elämään tämän kanssa vaikka epämiellyttävää se on ja joskus pelottavaa kuten tuo päivien hukkaaminen. Käyttäydyn kuitenkin aivan normaalistai, kukaan ei koskaan ole mitään huomannut. Kaikki tapahtuu omassa päässäni ja vain minä koen sen.
On myös erittäin ahdistavia unia joissa samantapaiset aiheet toistuu. Siellä ne pyörii alitajunnassa. Unohtaminen on mielen keino suojata itseään. En uskaltaisikaan muistaa, se täytyisi tapahtua todella turvallisessa suojatussa ympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tiedät että DissociaDID on huijari?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienet hyväksikäytöt vain piristää sateista päivää...
Olet sairas kun kehtaat edes ajatella tuollaista, hyi
Vierailija kirjoitti:
Kai tiedät että DissociaDID on huijari?
En tiedä mistä/kenestä puhut? -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa se selvisi minulle itsestään. Luin paljon erilaisista psykoligisista häiriöistä sillä olen kärsinyt yhden ja toisenlaista koko ikäni. Aloin löytää selityksiä mm. sille, että olen kärsinyt lapsesta asti "ajan hukkaamisesta". Toisin sanoen kummallisia aikahyppyjä. Olen kertonut tästä psykologille ja hän sanoo ettei se kutenkaan ole vaarallista.
Esim. kävi niin että lähdin 11.15 lähtevällä bussilla keskustaan. Asuin silloin 7 km keskustasta. Seuraavan kerran heräsin kirjastosta ja kello oli 15 tai 20 yli kaksi. Yhtään en muistanut miten sinne olin tullut ja mitä tehnyt, mutta psykologi sanoi että todennäköisesti olen kuitenkin käyttäytynyt aivan normaalisti, mieleni tai psyykeni vain ei ole ollut mukana.
Tätä tapahtui koulussa, sen muistan, eri tapahtumia.
Viimeisin oli se, kun "hukkasin" päivät. Oli pakko soittaa ystävälle ja kysyä mikä päivä on, ja onko tosiaan jo lauantai ja
Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Kuulostaa tutulta.
Onko häiriö siis diagnosoitu sinulla ihan virallisesti, millainen prosessi se oli? Hyvä kuulla, että pärjäät asian kanssa, vaikka se inhottavaa ja pelottavaa onkin.
Itsellä tuo käytöksen muuttuilu näkyy ulospäin, ja tämä on saanut mut vetäytymään aikaisemmista ihmissuhteistani. Nyt kun näen itseäni selkeämmin, olen alkanut hävetä ja pelätä tuon ilmenemistä. Kaikkea hyvää <3 -Ap
Olen pahoillani puolestasi. Hyvä juttu, että olet hakenut apua ja myös saanut sitä. Varmaan ihan hyvä sekin, että kirjoitit tänne. Ehkä saat ketjusta jotain sellaista voimaa (inhottavista kommenteista huolimatta), että selviät paremmin huomiseen. Selviäisit toki joka tapauksessa, sillä vaikutat harvinaisen selkeältä ja loogiselta näinkin rajun asian äärellä.
Ymmärrän myös sinua omakohtaisesti. Minua käytti hyväkseen pappa. Leikimme lääkärileikkejä suljettujen ovien takana mummulassa keskellä kirkasta päivää. Mikään ei sattunut eikä ollut pelottavaa, outoa ja tylsää kylläkin, kun pappa halusi hieroa nännejäni ja tutkia takapuoltani lapsen mielestä liian pitkään.
Mitään tästä en muistanut ennen varhaisaikuisuutta. Aloin saamaan rintojen koskemisen yhteydessä "poissaolokohtauksia", jotka vähitellen rikastuivat muistoilla. Olin ilmeisesti dissosioinut itseni lapsena pois noista tilanteista ja sama siis aktivoitui aikuisena. Koko tilanne rakentui todeksi vähitellen, esim. muistin kosketelleeni papan pyynnöstä hänen penistään, mutta tajusin vasta nelikymppisenä sen olleen erektiossa.
Vaikeinta on ollut hyväksyä, että mummu ehkä tiesi, mutta ei tehnyt mitään.
Koin nuorempana disso-oireita, ehkä hyväksikäytöstä johtuen. Ajan vääristymistä, kehon ääriviivojen "turpoamista" ja kehonpainon kasvua, muistin ongelmia. Minua myös kiusattiin ja isäni hylkäsi minut, joten muitakin isoja asioita tapahtui.
Olen kuitenkin vähitellen päässyt sinuiksi kaiken muun kanssa. Hyväksikäyttöä en ole vielä oikein uskaltanut terapiassa käsitellä. Olen sen seurauksena aseksuaalinen tai ehkä autoseksuaalinen, ts. en tarvitse tai halua seksiä toisen ihmisen kanssa, mutta itsetyydytys on turvallinen muoto toteuttaa seksuaalisuutta. Aiemmin tämä on ollut ok, mutta nyt parisuhdetilanteen takia asia on ajankohtainen. Pitäisi hakeutua pitkään terapiaan, mutta toistaiseksi olen vältellyt sen käynnistämistä...
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi. Hyvä juttu, että olet hakenut apua ja myös saanut sitä. Varmaan ihan hyvä sekin, että kirjoitit tänne. Ehkä saat ketjusta jotain sellaista voimaa (inhottavista kommenteista huolimatta), että selviät paremmin huomiseen. Selviäisit toki joka tapauksessa, sillä vaikutat harvinaisen selkeältä ja loogiselta näinkin rajun asian äärellä.
Ymmärrän myös sinua omakohtaisesti. Minua käytti hyväkseen pappa. Leikimme lääkärileikkejä suljettujen ovien takana mummulassa keskellä kirkasta päivää. Mikään ei sattunut eikä ollut pelottavaa, outoa ja tylsää kylläkin, kun pappa halusi hieroa nännejäni ja tutkia takapuoltani lapsen mielestä liian pitkään.
Mitään tästä en muistanut ennen varhaisaikuisuutta. Aloin saamaan rintojen koskemisen yhteydessä "poissaolokohtauksia", jotka vähitellen rikastuivat muistoilla. Olin ilmeisesti dissosioinut itseni lapsena pois noista tilanteista ja sama siis aktivoitui aikuis
Järkyttävää. Hyväksikäyttö on pahin mahdollinen tapa pettää lapsi ja tuhota hänen luottamuksensa elämään sekä muihin ihmisiin. Varsinkin jos se tapahtuu omien vanhempien tai läheisten toimesta ja siitä tiedetään yleisesti, mutta ei tehdä mitään asian lopettamiseksi. Kaikkea hyvää sinulle, Ap:lle ja myös muille ketjuun kirjoittaneille!
Vanhempani leipoi pullaa pyörittäen takapuoltani.
Vierailija kirjoitti:
Pappa levitti voidetta punoittavaan pilluun minä lettu levällään tason päällä.
Ihan perus. Pieninä ipanat ei osaa pissiä aina potalla ja sen seurauksena punoittaa. Rasvataan bebantteenilla.
Tässä vielä listaamiani asioita, jotka saavat minut epäilemään ko. häiriötä. -Ap
-"Ylimääräiset", "ulkopuolelta tulevat" ajatukset päässä - sanon välillä ääneen: "hiljaa!"
-Lapsena tekemäni piirroskuva itsestäni pienenä, kahlehdittuna sängyssä, ajatuskuplassa "apua!! apua!!" -> tuntui viestiltä tulevaisuuden minulle. En muista piirtämistä tai kuvan tallettamista, mutta muistikuvamainen mielikuva itsestäni kätkemässä sitä laatikkoon iloisten kuvien joukkoon, löydettäväkseni myöhemmin
-Muutamia kertoja käynyt, että ihminen lähestyy mua tervehtien nimeltä, iloisen lämpimästi kuin vanhan ystävän kohdaten. Mulle aivan tuntematon, ei mitään mielikuvaa. Kerran yksi yritti saada mua muistamaan kuinka oltiin bondattu/mitä kaikkea juteltu, ei voinut uskoa etten muista häntä, pahastui
-Taitojen häviäminen
-Ennen osattujen reittien muuttuminen tunnistamattomiksi, eksyminen monta kertaa mennyillä tutuilla matkoilla
-Erilainen käytös, äänen ja puhetyylin vaihtelu
-Äidissä selkeästi samaa, esim. pikkutyttö ja teinityttö. Muuttuu kokonaan, tuntuu ja vaikuttaa esim. lapselta sen "ollessa päällä". Tämä kammoksutti mua nuorempana, oli vaikea ymmärtää
-Fyysisten voimien ja kehon hallinnan merkittävä vaihtelu
-Kaverin kanssa kuvatulla videolla 13v. esiinnyn oudosti ja kammottavasti. Puhun pienen lapsen äänellä ja olen käytökseltä ja olemukselta kuin "viettelevä" lapsi
-Eri "tilat" itsessä, mitkä aktivoitui ennen eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa: promoottori, sosiaalityöntekijä, asiantuntija
-Minussa asuvat eri ihmiset: 5v. tyttö, n. 50v. mies (vankilataustainen? psykopaatti)
-Minussa olevat eri ikäiset, joista erityisesti 16-vuotias sekoittaa ja hankaloittaa elämääni, on vaaraksi hengelleni
-Ajoittainen vaikeus erottaa omia kasvojani peilistä/en saa selvää miltä näytän/kasvot näyttävät välillä erilaisilta ja "vääriltä"