Missä olit, kun Tshernobyl räjähti?

Vierailija kirjoitti:

Tuli just National Geographicilta 4-osainen uusi ohjelma aiheesta, oli mielenkiintoinen. Ei vaan voineet myöntää neukut, että nyt osu paska tuulettimeen, evakuointi lähistöltä aloitettiin vasta parin päivän päästä. Ja mahdollisimman pitkään pantattiin tietoa ulkomaille.

Kyllä. Neukuista ei tullut koskaan tietoa onnettomuuksista,vaikka lentokoneita tippui yms. 

Nykyään saadaan iso haloo kaikesta, jopa tuosta Tsernobylystä näemmä, vaikkei sen aikalaiset panikoineet lainkaan.

Nykyajan ihmiset on semmoisia kusi sukassa-ihmisiä. Menneet sukupolvet on kokeneet maailmasodat Hitlereineen, myös Tsernobylin onnettomuuden ym. Koittakaa nyt löytää ne munanne.

Yöllä tietenkin nukuin, mutta aamupalan jälkeen muistan, oli erittäin aurinkoinen päivä ja tein koko päivän pihahommia, istuttaen kasvimaalla salaatteja ym, siivoten pihaa ym, Vasta iltauutisista kuulin onnettomuudesta. Nyt 67 vuotiaana sairastan aurinkokeratoosia kasvoissa eli syövän esiastetta.  Tämä Suomen Turun kainalossa Raisiossa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään saadaan iso haloo kaikesta, jopa tuosta Tsernobylystä näemmä, vaikkei sen aikalaiset panikoineet lainkaan.

Tavallaan hyvä että asioita valotetaan mutta miksi olemme itse EUna menossa samoihin olosuhteisiin kuin missä tuo ydintuho pääsi tapahtumaan? Vai siksikö siitä yritetäänkin viestiä? Tajuan kyllä että niin kauan kun on ihmisiä tehdään virheitä ja AI:n tekemiä tulevia virheitä voimme vain aavistella itsemme suhteen.

You tubesta löytyy hyviä dokumentteja Tshernobylistä haastatteluineen, suosittelen ehdottomasti tutustumaan niihin koska tosi elämä on aina eri juttu kuin draamaviihde ja samalla näkee vähän paikallisuutta ja ajallisuutta. Todella hienoja, rohkeita tyyppejä löytyy näistä haastatteluista, jotka pystyvät kohtaamaan oman silloisen maailmansa. Mitä meidän pitäisi kaikistä näistä oppia? Jotain varmaan pitäisi. Samat virheet pystytään aina toistamaan, se ei ole vaikeaa. Tämän näkee jo.

Olin ulkohommissa silloin toukokuussa mutta räjähdyspäivää seuraavana päivänä olin kipeänä kotona. Loppukuun taas tein ulkotöitä.

Kotona vietin synttäreitä, täytin 13.

Olin 12 v  ja muistan kuinka yya yle selitteli, peitteli ja valehteli asiasta. Ajoi siis kremlin etua silloin.

Mutta totuus tuli ilmi hurrin kautta.

Mulla oli silloin lukiolainen tyttöystävä tai nykyään sanottaisi avovaimo kun yhdessä asuttiin. Hän oli aikas halukas ja jäi usein panemaan ruokavälkältä eikä mennyt enää tunneille. Sitten lähdin iltavuoroon. Ei ollut telkkaa, seksi riitti. Kuultiin kyllä jostain onnettomuudesta mutta niistä vaan vitsailtiin kuten neukkulan touhuista yleensäkin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään saadaan iso haloo kaikesta, jopa tuosta Tsernobylystä näemmä, vaikkei sen aikalaiset panikoineet lainkaan.

Silloin oli saatavilla tietoa paljon vähemmän, mm. minne saastepilvi kulkeutuisi, eli oli ihan luonnollista ettei osattu pelätä ja huolestua kuten tänään jos samalla lailla posahtaisi.

Isäni kasseissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään saadaan iso haloo kaikesta, jopa tuosta Tsernobylystä näemmä, vaikkei sen aikalaiset panikoineet lainkaan.

Tavallaan hyvä että asioita valotetaan mutta miksi olemme itse EUna menossa samoihin olosuhteisiin kuin missä tuo ydintuho pääsi tapahtumaan? Vai siksikö siitä yritetäänkin viestiä? Tajuan kyllä että niin kauan kun on ihmisiä tehdään virheitä ja AI:n tekemiä tulevia virheitä voimme vain aavistella itsemme suhteen.

You tubesta löytyy hyviä dokumentteja Tshernobylistä haastatteluineen, suosittelen ehdottomasti tutustumaan niihin koska tosi elämä on aina eri juttu kuin draamaviihde ja samalla näkee vähän paikallisuutta ja ajallisuutta. Todella hienoja, rohkeita tyyppejä löytyy näistä haastatteluista, jotka pystyvät kohtaamaan oman silloisen maailmansa. Mitä meidän pitäisi kaikistä näistä oppia? Jotain varmaan pitäisi. Samat virheet pystytään aina toistamaan, se ei ole vaikeaa. Tämän näkee jo.

Telkasta on tullut viime vuosina useita dokumentteja aiheesta. Viime viikollakin tuli jotain.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan ihmiset on semmoisia kusi sukassa-ihmisiä. Menneet sukupolvet on kokeneet maailmasodat Hitlereineen, myös Tsernobylin onnettomuuden ym. Koittakaa nyt löytää ne munanne.

Tuo on vähän yksipuolinen syytös..minusta tuntuu että Suomi on kasvanut kusi sukassa olemiseen jollain tapaa emmekä ehkä voi siitä täysin päästä. Sallittu se kulttuurihäirikköjen kiintiö joka vuosikymmenellä kunhan enemmistö on saatu pidettyä tiukasti aisoissa. Salaa on saanut ihailla "tuhmuutta" ja räyhäämistä kullekin ajalle ominaisella muodolla mutta siihen se on useimmilta jäänyt. Fiilistely ei johda siihen että tajuttaisiin oma vastuu, voima ja kyky olla samanlainen kun vaikka se Juice. 

Vaikuttaa myös siltä että moni ei edes tiedä minkä puolesta tässä pitäisi vääntää. Vain pieni osa tajuaa että ihan vaan ihmisyyden, ihmisarvoisen elämän, valinnanvapauden. Isompi osa miettii vain elämisen ulkoista mukavuutta. Kun tuossa epäonnistuu elämä onkin ihan turha.

Ihmisen pahin vihollinen on hän itse eli oikeammin se itseviha minkä hän on sisäistänyt ja mikä hänen on haluttukin sisäistää. Tästä kaikki kapinamuutoskiukku lähtee. Alistajia on monella suunnalla, tärkeintä on nähdä pyrkimys jonka on tarkoitus kutistaa ihmisyyttä alamaisuuteen, ei vapaaseen yksilöitymiseen, josta seuraa poikkeuksetta kekseliäisyyttä ja elämänhalua.

Vajaa kymmen vuotiaana katselin uutisia, kun usa ja ussr kiiistelivät ydinaseista tv- lähetyksessä kyseisen onnettomuuden seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Vajaa kymmen vuotiaana katselin uutisia, kun usa ja ussr kiiistelivät ydinaseista tv- lähetyksessä kyseisen onnettomuuden seurauksena.

Paljonkohan siitä tulee elinkautisia helvetissä?

Kalliossa Helsingin kaupunginosassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään saadaan iso haloo kaikesta, jopa tuosta Tsernobylystä näemmä, vaikkei sen aikalaiset panikoineet lainkaan.

Tavallaan hyvä että asioita valotetaan mutta miksi olemme itse EUna menossa samoihin olosuhteisiin kuin missä tuo ydintuho pääsi tapahtumaan? Vai siksikö siitä yritetäänkin viestiä? Tajuan kyllä että niin kauan kun on ihmisiä tehdään virheitä ja AI:n tekemiä tulevia virheitä voimme vain aavistella itsemme suhteen.

You tubesta löytyy hyviä dokumentteja Tshernobylistä haastatteluineen, suosittelen ehdottomasti tutustumaan niihin koska tosi elämä on aina eri juttu kuin draamaviihde ja samalla näkee vähän paikallisuutta ja ajallisuutta. Todella hienoja, rohkeita tyyppejä löytyy näistä haastatteluista, jotka pystyvät kohtaamaan oman silloisen maailmansa. Mitä meidän pitäisi kaikistä näistä oppia? Jotain varmaan pitäisi. Samat virheet pystytään aina toistamaan, se ei ole vaikeaa. Tämän näkee jo.

Telkasta on tullut viime vuosina useita dokumentteja aiheesta. Viime viikollakin tuli jotain.

Kyllä se alkuperäinen on korvaamatonta materiaalia monessa asiassa, pätee hyviin moneen historian mullistukseen ja tragediaan.

Olin 6 v. Leikin kotona pääosin ulkona. Muistaakseni silloin oli satanut vettä ja tykkäsin leikkiä lätäköissä. Joten olin vesisateessa lätistelemässä.

Nykyään on pysyvä lääkitys krooniseen leukemiaan, yhteyttä asiaan voi olla tai sitten ei.

Nukuin kotona. Olin ala-asteella, eikä asia koskettanut minua mitenkään. Muistan kyllä, että asiasta puhuttiin.

Olin Pariisissa jossa oli yöllä satanut. Mutta saasteet taisivat tulla Suomeen.