Ajatteletko tahallisesti lapsettomien olevan itsekkäitä?

on näin, että tietoisesti lapsettomuuden valinneet - ja siinä pysyneet, ovat jo päälle 45- vuotiaita pariskuntia - ovat tuttavapiirini sydämellisimpiä ja huomaavaisimpia tyyppejä. Aina valmiita auttamaan esim. muutoissa, pihatalkoissa jne. Kun järjestävät jotain, kysyvät aina, miten olisi parasta aikataulujen ja muun suhteen muiden lapsille.



Sen sijaan todella itsekkäitä oman navan tuijottajia ovat tuttavapiirissäni pariskunnat, jotka ovat tietoisesti lykänneet lapsenhankintaa päälle 35- vuotiaiksi. Mulla on usempi tuttava tämmösiä, jotka ovat olleet 10 vuotta yhdessä ja aina tienneet, että lapset " kuuluu" jossain vaiheessa kuvioon. Lapsentekoa on lykätty, koska on " kiva nauttia ja matkustella ja varmistella työkuvioita jne., jne."



Kappas, sitten on lasten aika ja nää tyypit menee 6 kk päästä lapsettomuushoitohin, koska ovat tottuneet, että kaikki tapahtuu just niinkuin he suunnittelee. Ystäväpiirin pitäisi tukea ja ymmärtää heitä koko ajan tässä mahdottoman raskaassa lapsettomuusasiassa. (Kaikki näistä mun tutuista ovat saaneet sen ekan lapsensa noin kahdessa vuodessa siitä, kun ovat alkaneet yrittää. Kaikilla onnistunut eka IVF. Ja kevyempiä hoitoja eivät ole suostuneet kokeilemaankaan, koska ovat ns. menestyjiä, jotka tottuneet puhumaan ja vakuuttamaan.)



Nyt näillä tuttavilla on sitten ne pari lapsosta ja olettavat, että aivan KOKO MAAILMAN pitäisi pyöriä heidän ja heidän lastensa ympärillä. Yhteiset juhlat alkoi mennä siihen, että kaikkien aikuisten olisi pitänyt jeesailla heitä heidän kullannuppujensa hoidossa, ihastella aivan jatkuvalla syötöllä näiden lapsinerojen kättentaputuksia tai jokeltelua, ja vaihdella omaa istuinpaikkaansa jonkun uhmaikäisen nappulan oikkujen mukaan. Muiden lapsiin näillä vanhemmilla ei tietenkään ole aikaa kiinnittää mitään huomiota - eivät hoksaa edes tervehtiä, vaikka kouluikäiset lapset koettavat itse niin tehdä. Kun on niin järjetön hössytys päällä sen oman jälkikasvun ympärillä.



No, nämä ihmiset ovat nykyään aika lailla entisiä tuttavia. Mutta siis, minun kokemuksen mukaan tietyntyyppiset " lapselliset" ihmiset ovat aivan top- kategoriassa itsekkyydessä.

joka jollain tavalla vahingoittaa muita? Kuinka syntymätöntä lasta kohtaan voi olla itsekäs?



Ja hei, hehheh: muka lapsen hankkineet tekivät sen siksi, että tulevilla sukupolvilla olisi eläkkeenmaksajia.... hohhoijaa...



Lasten hankinta " vanhuuden turvaksi" se vasta itsekästä onkin!

Vierailija:

joka jollain tavalla vahingoittaa muita? Kuinka syntymätöntä lasta kohtaan voi olla itsekäs?

Itsekäs mielestäni ajattelee vain omaa etuaan, eikä välitä mitä se muille tarkoittaa tai mitä siitä muille seuraa.

Joku aiemmin ketjussa mainitsi, ettei ole sellaista kuin " yleinen mielipide" koskien esim. lasten hankkimista. Kuitenkin Suomessakin puhutaan alhaisesta syntyvyydestä ja miten syntyvyys saataisiin nousuun. Eikö tämä aiheuta paineita hedelmällisessä iässä oleville naisille?

Olen itse kokenut, että lapsettomuuden valinneet ovat joutuneet selittelemään päätöstään mutta enpä ole kenenkään koskaan joutunut selittämään miksi halusi lapsia.

Maailmassa on liikaa ihmisiä. Joten siksi ennemminkin lasten hankkiminen on itsekästä. Mutta mielestäni jokainen toteuttaa elämäänsä parhaansa mukaan. Niin kauan kun ei vahingoita toisia, ulkopuolisten on turha mennä sanomaan mikä on itsekästä ja mikä ei. Täysin pyyteetöntä ihmistä ei ole olemassakaan.

Mutta se ei tarkoita pahalla. Eli minusta on itsekästä hankkia tietty määrä lapsia tai päättää olla hankimatta. Epäitsekästä olisi luottaa luojan satoon. Eli minä olen itsekkäästi päättänyt että 3 lasta riittä meille kun en jaksa enempää. Mies olisi valmis enempään mutta koska minä jousun kantamaan sen suuremman vastuun ja työn, niin olen itsekkäästi päättänyt että nyt riittää.

Monet tuntemani lapsettomat (jotka siis eivät halua) elävät " itsekästä" elämää. Eli monesti syy lapsettomuuteen on se ettei sovi elämäntyyliin ja ei ole valmis ottamaan vastuuta toisesta. Eikä se ole paha asia, se on heidän tyylinsä. Pahempia ovat mielestäni ihmiset jotka tekevät lapsia kun niitä kuuluu tehdä mutta silti elävät itsekkäästi.

...sitä vastoin tunnen montakin lapsettomaksi jäänyttä keski-ikäistä, jotka ovat jakaneet surun vain läheisimpien ihmisten kanssa ja muille sanoneet ratkaisun olleen heidän tahdostaan kiinni.



Nuoria kyllä tunnen, mutta heistä ei vielä kukaan voi olla 100% varma, ettei mieli koskaan muuttuisi. Itselläni ainakin muuttui. Ja koen ehkä ennemminkin niin, että minusta tuli itsekäs ja halusin sittenkin myös lapsia - ensin yhden, sitten kaksi ja nyt meille on tulossa jo samaan aikaan kolmas ja neljäs ;) Never say never (joojoo tiedän, tuntuu ärsyttävältä hokemalta, kun tietenkin sitä on aina " ihan satavarma" ajatuksistaan eikä osaa etukäteen nähdä niiden voivan muuttua).

Ne oli aitoja yllätysiä, vähän niinku jeesus... paitsi mä kyllä tiesin olleeni seksiä, ai niin, mutta niinhän se Mariakin oli ollut, kun oli Jessellä sisaruksiakin. Itsekästä tai ei, mutta meidän vesselit on aika nastoja.

että jos ei halua lapsia, elää itsekkäästi?



ap

lasten hankinta on vastuuntuntoisuutta. Ilmastonmuutos tuohaa sivilisaatiot maapallon, se on ihan varmaa se.. Muutenkin harvalla ihmisillä on enää terveitä elämänarvoja.

Vittaan siihen kun tälläkin palstalla eilen hekuteltiin kuinka jollakin on ollut 100 seksikumppania ja hän oli vaan siitä ylpeä.. hei haloo!

vastuuntunto - ilmastonmuutos - seksikumppanit

He kuorivat sitten vanhana kermat päältä kun meidän lapset maksavat heidänkin eläkkeensä ja hoitavat heitä. Laitetaan tulevaisuuden vanhustenhuollolle sellainen ehto että sinun on pitänyt ainakin yrittää lasta ja käydä hedelmällisyyshoidot läpi jne. että olet oikeutettu kunnalliseen vanhustenhuoltoon ja kansaneläkkeeseen.

En kyllä ymmärrä miksi? Minun mielestä se on epäitsekästä. Annat elämäsi lapsista huolehtimiseen, rahasi lapsiin ym. ym. Et voi vuosikausiin olla vain sinä itse, saat/joudut miettimään aina asiat monen ihmisen kautta.

Ja muutenkin pidän vähän outoina joitakin, kun ei muidenkaan lapset kiinnosta sen enempää kuin omat, niin se on musta jotenkin kolkkoa. Eihän siis kenenkään tarvi olla mun lapsiin järjettömän ihastunut, mutta ihmisiä nekin kuitenkin ovat, jotka ansaitsevat tulla kohdelluksi kuin ihmiset.

sillä itse siihen tilanteeseen hankkiudutaan. Itse sinä ne haluat itsesi vuoksi. Jos lasten hankkiminen olisi epäitsekästä, sen ei tarvitsisi olla se biologinen lapsi, vaan AIDS-orpo Afrikasta tms.



Lapsien hankkiminen tuhoaa planeettaa = itsekästä.

mistä minä tietäisin millä perusteella kukin valintansa tekee. ENkä yleensä muuten tiedä sitäkään, onko joku tahallisesti vai tahattomasti lapseton. Ei sellaista yleensä kerrota kuin lähimmille. Eikä näistä kysymyksistä mikän kuulu mulle.

itsekästä on jättää hankittu lapsi hoitamatta, välinpitämättömyys lasta kohtaan



Musta on parempi tiedostaa omat rajansa ja jättää lapset hankkimatta tai tehdä abortti kuin tehdä laiminlyötyjä lapsia.

Eräs tuttavapariskuntamme ei halua lapsia, koska " ne sotkevat sisustuksen" . Pitäisin tuota ajattelutapaa lähinnä materialistisena ja pinnallisena.

joten on fiksua olla tekemättä lapsia..

vasta itsekästä onkin, että tekee lapsia koko ajan, ettei tarvitse mennä töihin tai opiskelemaan. Sitten ukko elättää tai nyhtää kaikki tuet koko ajan...Laiskat paskat saavat mennä töihin tai kouluun kun lapset täyttävät 3 vuotta.

En ajattele lapsettomista tai lapsellisista kummastakaan näillä perustein yhtään mitään. Mitä ihmettä se minulle kuuluu miten toiset elää? Täällä on kyllä välillä niin ihme kysymyksiä...