Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni mies on vietävissä?
23.04.2026 |
Päihteet vie.
Vaikka olisi jo vammautunut niin riski kierteen uusimiseen on monella suuri.
Eikö lapset ja vaimo merkkaa milloinkaan mitään?
Miksi monelle miehelle ensisijaista on päihteet, toiseksi raha, kolmanneksi työ, neljänneksi seksi.
Mitä menetettävää olisi kokeilla seuraavaa järjestystä: Jumala, perhe (lapset ja vaimo), palkkatyö?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Me ei hoideta meidän mielenterveysongelmiamme, vaan haetaan hetken helpotusta päihteistä ja ulkoistetaan edellämainittujen oireet lähipiirin kärsittäviksi.
Mt-ongelmat harvoin ovat oma vika, mutta silti niihin avun hakeminen on omalla vastuulla ja tämä onnistuu meiltä miehiltä huonosti.
Yritin hakea apua ahdistukseen mutta mielenterveyslääkärin mielestä minulla on masennus. Ei se auta jos halutaan hoitaa kättä kun jalka on kipeä. Siksi lopetin mielenterveydessä käymisen. Olen siis mies joka yritti hakea apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei hoideta meidän mielenterveysongelmiamme, vaan haetaan hetken helpotusta päihteistä ja ulkoistetaan edellämainittujen oireet lähipiirin kärsittäviksi.
Mt-ongelmat harvoin ovat oma vika, mutta silti niihin avun hakeminen on omalla vastuulla ja tämä onnistuu meiltä miehiltä huonosti.
Meiltä miehiltä.😂
Tämä reaktio muuten hyvin alleviivaa tuota kirjoittamaani. Jos mies edes sanoo, että mielenterveysongelmien kohtaaminen on miehille vaikeaa, niin tämä yritetään uskotella itselle naisen kirjoittamaksi viestiksi. Miehet ja mielenterveysongelmat ovat omassa päässä mahdoton asia yhdistää.
Ehkäpä minä sitten olen uniikki lumihiutale miesten joukossa, kun olen lähtenyt hoidattamaan niin mt- kuon päihdeongelmiani käyden läpi sen, kuinka vaikeaa itselle on myöntää varsinkin ensimmäiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei hoideta meidän mielenterveysongelmiamme, vaan haetaan hetken helpotusta päihteistä ja ulkoistetaan edellämainittujen oireet lähipiirin kärsittäviksi.
Mt-ongelmat harvoin ovat oma vika, mutta silti niihin avun hakeminen on omalla vastuulla ja tämä onnistuu meiltä miehiltä huonosti.
Olen kököttänyt psykoterapiassa valtaosan aikuisiästäni, ja popsinut pillereitä aamumuroina, eipä ole tuo tunnepalikka korjaantunut.
Persoonallisuushäiriöt, yms ovat kroonisia, ei niistä parannuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei hoideta meidän mielenterveysongelmiamme, vaan haetaan hetken helpotusta päihteistä ja ulkoistetaan edellämainittujen oireet lähipiirin kärsittäviksi.
Mt-ongelmat harvoin ovat oma vika, mutta silti niihin avun hakeminen on omalla vastuulla ja tämä onnistuu meiltä miehiltä huonosti.
Meiltä miehiltä.😂
Tämä reaktio muuten hyvin alleviivaa tuota kirjoittamaani. Jos mies edes sanoo, että mielenterveysongelmien kohtaaminen on miehille vaikeaa, niin tämä yritetään uskotella itselle naisen kirjoittamaksi viestiksi. Miehet ja mielenterveysongelmat ovat omassa päässä mahdoton asia yhdistää.
Ehkäpä minä sitten olen uniikki lumihiutale miesten joukossa, kun olen lähtenyt hoidattamaan niin mt- kuon päihdeongelmiani käyden läpi sen, kuinka vaikeaa itselle on myöntää varsinkin ensimmäiset.
Mies taitaa nyt kylläkin olla täti.😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei hoideta meidän mielenterveysongelmiamme, vaan haetaan hetken helpotusta päihteistä ja ulkoistetaan edellämainittujen oireet lähipiirin kärsittäviksi.
Mt-ongelmat harvoin ovat oma vika, mutta silti niihin avun hakeminen on omalla vastuulla ja tämä onnistuu meiltä miehiltä huonosti.
Olen kököttänyt psykoterapiassa valtaosan aikuisiästäni, ja popsinut pillereitä aamumuroina, eipä ole tuo tunnepalikka korjaantunut.
Eipä se korjaantuminen läheskään aina ole mahdollista, eikä sellaista edes tavoitella. Avun idea on opetella pelaamaan niillä palikoilla mitä on. Ei minustakaan ehjää tullut, mutta olen oppinut elämään ongelmieni kanssa vähemmän haitallisesti itselleni ja läheisilleni.
Se on sitten taas ihan eri asia saako apua tässä nykyisessä palvelujen alasajossa, mutta tämä ongelma koskettaa naisia ja lapsia ihan siinä missä miehiäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuuttaan voi muuttaa omilla teoilla.
On kokeiltu, ja tähän on päädytty. Valitsinko lottonumeroni väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei hoideta meidän mielenterveysongelmiamme, vaan haetaan hetken helpotusta päihteistä ja ulkoistetaan edellämainittujen oireet lähipiirin kärsittäviksi.
Mt-ongelmat harvoin ovat oma vika, mutta silti niihin avun hakeminen on omalla vastuulla ja tämä onnistuu meiltä miehiltä huonosti.
Meiltä miehiltä.😂
Tämä reaktio muuten hyvin alleviivaa tuota kirjoittamaani. Jos mies edes sanoo, että mielenterveysongelmien kohtaaminen on miehille vaikeaa, niin tämä yritetään uskotella itselle naisen kirjoittamaksi viestiksi. Miehet ja mielenterveysongelmat ovat omassa päässä mahdoton asia yhdistää.
Ehkäpä minä sitten olen uniikki lumihiutale miesten joukossa, kun olen lähtenyt hoidattamaan niin mt- kuon päihdeongelmiani käyden läpi sen, kuinka vaikeaa itselle on myöntää varsinkin ensimmäiset.
Mies taitaa nyt kylläkin olla täti.😂
Amatööritrollit korostaa sitä sukupuoltaan, me miehet, me naiset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei hoideta meidän mielenterveysongelmiamme, vaan haetaan hetken helpotusta päihteistä ja ulkoistetaan edellämainittujen oireet lähipiirin kärsittäviksi.
Mt-ongelmat harvoin ovat oma vika, mutta silti niihin avun hakeminen on omalla vastuulla ja tämä onnistuu meiltä miehiltä huonosti.
Olen kököttänyt psykoterapiassa valtaosan aikuisiästäni, ja popsinut pillereitä aamumuroina, eipä ole tuo tunnepalikka korjaantunut.
Eipä se korjaantuminen läheskään aina ole mahdollista, eikä sellaista edes tavoitella. Avun idea on opetella pelaamaan niillä palikoilla mitä on. Ei minustakaan ehjää tullut, mutta olen oppinut elämään ongelmieni kanssa vähemmän haitallisesti itselleni ja läheisilleni.
Se on sitten taas ihan eri asia saako apua tässä nykyisessä palvelujen alasajossa, mutta tämä ongelma koskettaa naisia ja lapsia ihan siinä missä miehiäkin.
Jotkut elää harhassa että kaikki voidaan pelastaa kunhan nämä vaan hakevat apua ja menevät terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei hoideta meidän mielenterveysongelmiamme, vaan haetaan hetken helpotusta päihteistä ja ulkoistetaan edellämainittujen oireet lähipiirin kärsittäviksi.
Mt-ongelmat harvoin ovat oma vika, mutta silti niihin avun hakeminen on omalla vastuulla ja tämä onnistuu meiltä miehiltä huonosti.
Olen kököttänyt psykoterapiassa valtaosan aikuisiästäni, ja popsinut pillereitä aamumuroina, eipä ole tuo tunnepalikka korjaantunut.
Eipä se korjaantuminen läheskään aina ole mahdollista, eikä sellaista edes tavoitella. Avun idea on opetella pelaamaan niillä palikoilla mitä on. Ei minustakaan ehjää tullut, mutta olen oppinut elämään ongelmieni kanssa vähemmän haitallisesti itselleni ja läheisilleni.
Se on sitten taas ihan eri asia saako apua tässä nykyisessä palvelujen alasajossa, mutta tämä ongelma koskettaa naisia ja lapsia ihan siinä missä miehiäkin.
Kyllä minä itseni kanssa toimeen tule, en vaan osaa näytellä niitä tunteita tismalleen oikein muiden mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mitä menetettävää olisi kokeilla seuraavaa järjestystä: Jumala, perhe (lapset ja vaimo), palkkatyö? "
Jumalan laittaminen päihteiden sijaan ykköseksi on vain addiktion vaihtamista toiseen. Ehkä terveellisempään mutta samalla tavalla se kertoo siitä että ihminen ei osaa olla vain oma itsensä ilman jotain joka hallitsee hänen elämäänsä.
Tämä!
Ja olisi muutenkin melkoisen huolestuttavaa, jos kumppani priorisoi jumalan perhettään tärkeämmäksi. Olkoon sitten sen jumalan kanssa keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mitä menetettävää olisi kokeilla seuraavaa järjestystä: Jumala, perhe (lapset ja vaimo), palkkatyö? "
Jumalan laittaminen päihteiden sijaan ykköseksi on vain addiktion vaihtamista toiseen. Ehkä terveellisempään mutta samalla tavalla se kertoo siitä että ihminen ei osaa olla vain oma itsensä ilman jotain joka hallitsee hänen elämäänsä.
Tämä!
Ja olisi muutenkin melkoisen huolestuttavaa, jos kumppani priorisoi jumalan perhettään tärkeämmäksi. Olkoon sitten sen jumalan kanssa keskenään.
Addiktion määrä on addiktiolla vakio. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella tai urheilulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmaa ei kestä selvinpäin.
Ei niin ja on jotenkin hyväksyttävämpää turruttaa itsensä lääkkeillä kuin päihteillä ja huumeilla. Päihteistä ja huumeista saa sentään vähän iloakin. Lääkkeillä saa vain turrutuksen.
Lääkkeillä saa "normaalin olotilan" päälle. Pystyy käymään työssä ja elämään keskiluokkaista elämää. Kyllä se positiivisuutta ja iloa elämään tuo. Lääkkeillä saa helvetillisen ja lamauttavan ahdistuksen pois. Pystyn vaativiin projekteihin lääkkeiden avulla. En minä niillä mitään euforiaa tavoittele. Varsinaisia huumeita en ole koskaan edes kokeillut enkä kokeile.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmaa ei kestä selvinpäin.
Ei niin ja on jotenkin hyväksyttävämpää turruttaa itsensä lääkkeillä kuin päihteillä ja huumeilla. Päihteistä ja huumeista saa sentään vähän iloakin. Lääkkeillä saa vain turrutuksen.
Lääkkeillä saa "normaalin olotilan" päälle. Pystyy käymään työssä ja elämään keskiluokkaista elämää. Kyllä se positiivisuutta ja iloa elämään tuo. Lääkkeillä saa helvetillisen ja lamauttavan ahdistuksen pois. Pystyn vaativiin projekteihin lääkkeiden avulla. En minä niillä mitään euforiaa tavoittele. Varsinaisia huumeita en ole koskaan edes kokeillut enkä kokeile.
No, eikä saa. Sä et tunne mitää, et iloa, et surua, onnistumista, yms. Suoritat sitä elämää kuin joku robotti.
- diapamia, vuodesta 2017.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmaa ei kestä selvinpäin.
Ei niin ja on jotenkin hyväksyttävämpää turruttaa itsensä lääkkeillä kuin päihteillä ja huumeilla. Päihteistä ja huumeista saa sentään vähän iloakin. Lääkkeillä saa vain turrutuksen.
Lääkkeillä saa "normaalin olotilan" päälle. Pystyy käymään työssä ja elämään keskiluokkaista elämää. Kyllä se positiivisuutta ja iloa elämään tuo. Lääkkeillä saa helvetillisen ja lamauttavan ahdistuksen pois. Pystyn vaativiin projekteihin lääkkeiden avulla. En minä niillä mitään euforiaa tavoittele. Varsinaisia huumeita en ole koskaan edes kokeillut enkä kokeile.
No, eikä saa. Sä et tunne mitää, et iloa, et surua, onnistumista, yms. Suoritat sitä elämää kuin joku robotti.
- diapamia, vuodesta 2017.
Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia, joten lääkketkin vaikuttaa meihin kaikkiin eri tavalla. Itsekin olen suurimman osan ajasta ihan turta.
Itellä ois järjestys raha, seksi. Töitä en haluaisi enkä käytä päihteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmaa ei kestä selvinpäin.
Ei niin ja on jotenkin hyväksyttävämpää turruttaa itsensä lääkkeillä kuin päihteillä ja huumeilla. Päihteistä ja huumeista saa sentään vähän iloakin. Lääkkeillä saa vain turrutuksen.
Lääkkeillä saa "normaalin olotilan" päälle. Pystyy käymään työssä ja elämään keskiluokkaista elämää. Kyllä se positiivisuutta ja iloa elämään tuo. Lääkkeillä saa helvetillisen ja lamauttavan ahdistuksen pois. Pystyn vaativiin projekteihin lääkkeiden avulla. En minä niillä mitään euforiaa tavoittele. Varsinaisia huumeita en ole koskaan edes kokeillut enkä kokeile.
No, eikä saa. Sä et tunne mitää, et iloa, et surua, onnistumista, yms. Suoritat sitä elämää kuin joku robotti.
- diapamia, vuodesta 2017.
Kyllä nimenomaan tunne-elämäni on rikkaampaa, kun ahdistus on saatu pois. Pystyn iloitsemaan ja suremaan. Ei minusta mikään zombie ole tullut. Monella on hyvin väärä käsitys bentsodiatsepiineista. Toki eivät ne kaikille sovellu. Jokainen on yksilö. Olen käyttänyt rauhoittavia 2000-luvun alusta asti säännöllisesti.
Olen kököttänyt psykoterapiassa valtaosan aikuisiästäni, ja popsinut pillereitä aamumuroina, eipä ole tuo tunnepalikka korjaantunut.