te jotka viette joka kuukausi lastenne hoitoon (siis pienet alle 1v) -

linjoilla

t äiti joka eronnut (vaikka vietiin hoitoon) ja nyt ihanassa suhteessa (vaikka ei viedä hoitoon)

Aloitin työt kun lapsi oli 3 viikkoa.



Yökylässä oli ekan kerran 8 kk iässä.



Mummit on lapselle tosi läheisiä ja tosi rakkaita.

oli tuntenut ´aina´, eli vaavista saakka :) Se on minusta rikkaus jota aijon antaa myös omille lapsille.

Vierailija:

olisi pientä kysyttävää ihan mielenkiinnosta. Ajattelitko jo raskauden aikana että aiot viedä usein hoitoon tai tuliko se tarve sit kun vauva oli siinä?

- Ajattelin jo ennen raskautumista, että lapsen mummit/kummit ym läheiset saavat olla paljon mukana lasten elämässä ->> meidän suvussa on aina arvostettu sitä, että lasten elämässä on mukana useita läheisiä aikuisia, eivätkä aikuiskontaktit rajoitu vain lapsen vanhempiin.

Entäs kuinka tärkeäksi koet sitä, voisitko kuvitella että et veisi yöhoitoon esim vuoteen tai onko se ihan mahdottomuus?

- Minusta täysin naurettavaa, että äidin (ja isän) täytyisi olla koko ajan vauvan kimpussa ->> meillä anoppi varmaan suuuttuis ikiajoiksi jos en antaisi tämän masussa myllertävän nelosen hänelle yöhoitoon 3-6 viikon ikäisenä (anoppi siis asuu lähellä, on aidosti kiinnostunut rakkaista lapsenlapsista ja OMASTA HALUSTA tahtoo ottaa pieniä vauvojakin yöhoitoon, koska on alkanut arvostamaan tätä elämän ihmettä (on vielä työikäinen naisihminen, mutta tiedostaa, ettei se kuolema ihan kaukana ole ->> tahtoo nauttia lapsenlapsista, mikä minusta erittäin positiivinen asia). koskaan ei olla pakotettu ketään hoitamaan meidän lapsia.

Ja vielä, luuletko että suhteesi ei kestäisi sitä että ette veisi hoitoon ja saisitte kahdestaan olla ja mennä? onko tullut mieleen että voi olla niin että suhde ei sit tule kestämäänkään siitä huolimatta että saatte välillä ns omaa aikaa?

- :D Sä ymmärrät sitten jos ELÄMÄSI RAKKAUS tulee elämääsi, se on niin fantastista vaikka meilläkin kesällä tulee 11v täyteen, eikä se ensihuumaakaan ole vielä kadonnut. kyllä musta tulis kamala vaimo ja kamala äiti jos mun elämä olis pelkkää pissavaippaa, puklua, kodin siivoomista yms tylsää ja masentavaa.

Itse luulen että jos suhde ei kestä ilman ns omaa aikaa se on aika huteralla pohjalla ja loppuu silti muutaman vuoden sisällä.

- :D se on sun mielipide, mutta ihmisiä ja parisuhteita on erilaisia, joita sinä et taida tuntea.

Tämä on mielenkiintoisia asioita mistä on mukavaa jutella. Omassa kaveripiirissä on esim 4 pariskuntaa. Kaikilla lapsia (2-4kpl) ja 2 paria veivät aina hoitoon ja molemmat erosivat silti, toisen eivät ikinä tarvinneet omaa aikaa ja ovat edelleen yhdessä (yli 8v).

- Me odotamme neljättä lasta (la kesäkuun alussa) ja esikoinen menee syksyllä eskariin, kesäkuussa tulee täyteen se 11v mun ja miehen yhteistä elämää. Olen koko ajan ollut kyllä kotiäiti ja lapset kotihoidossa, mutta lapset ovat kyllä tuttujen hoitajien kanssa 1-6 kertaa viikossa 1 tunnin - päivän. Ehhkä toisnaan viikonlopun ja hui välillä viikonkin.

Eihän se että saa lapsia tarkoita että heidin kuuluu liimautua seuraaviksi vuosiksi. Olen sitä mieltä että lapsi tarvitsee ensisijaisesti rauhallisen kodin ja läsnäolevat vanhemmat. ja sitten sen lähipiirin- jotka ihannetapauksessa HALUAVAT olla lapsen kanssa- siis lasta ei tyrkätä kotoa pois vaan hänellä on muita ihmisiä jotka kaipaavat häntä. No näinhän ei tänä päivänä enää usein oo, kun mummojakin kiinnostaa oma napa enemmän kuin lapsenlasten ja lastensa hyvinvointi.

Mut on vähintään normaalia että lapsen vanhemmilla viimeistään tuossa 2-3v lapsen- on omaakin elämää. Iloa ja vapautta nauttia muustakin kuin lapsesta. Ja lapsellakin on muita ihmisiä kuin äiti joka kävelee kantapäillä ja mittaa sekuntikellolla ja millimetripaperilla hänen elämäänsä.



Ja ihan varmasti liitto jossa on sosiaalista elämää ja iloa kantaa paremmin kuin ne joihin luodaan kontrolli ja kaikki asiat mitataan ja kontrolloidaan.



Parasta on kun on ihmisiä ja elämää ja lapset pyörii siinä mukana.

no meillä suhde on kestänyt jo pitkälti toistakymmentä vuotta ilman mitään kahdenkeskistä aikaa, koskaan ei olle esim. yötä ilman lapsia. Toki se aika kivaa olisi, mutta meidän tuttavapiirissä kukaan ei ole eronnut, useimmat naimisissa jo kaksikymmentä vuotta, eikä kenelläkään mitään hoitomahdollisuuksia ole koskaan ollut. Joten ei se ainakaan ole kahdenkeskisestä ajasta kiinni se suhteen kestävyys.

Miusta se on ihan luonnollista että lapsi viedään välillä hoitoon. Meillä ainenkin mummot, ukot ja kummit aina pyyttelee että millon saisvat lapsen hoitoon. En ymmärrä mitä outoo siinä olis.

Itse olen lapseni hoitanut-

eli en kuuluu ap:n etsimään ryhmään-

en silti kadehdi, jos jollakin on mahdollisuus viedä alle vuoden ikäinen päivähoitoon tai sukulaisten hoitoon---



moni asia vaikuttaa siihen jatkaako pariskunta yhdessä vai eroaako

Muuten on hoidossa noin kerran, kaksi vuodessa. Koskaan ei ole ollut yötä erossa vanhemmista, kesällä tosin taitaa tulla sekin pakkotilanteena eteen.



Odotan pikkukakkosta ja nyt jo tiedetään, että hän menee kokopäivähoitoon alle vuoden vanhana. Mies on sairastunut, eikä meillä ole mitään mahdollisuutta elää koko perhe kotihoidontuella.