Miksi jotkut haluavat tietää kumppaninsa aiemmasta seksielämästä?

Useimmissa ihmissuhteissa tämä on tabu, josta ei todellakaan keskustella. Huonossa ihmissuhteessa se, joka erehtyy kertomaan, antaa narsistille lyömäaseen. Poikkeusellisessa ihmissuhteessa kertominen voi olla jotain, joka kiinnostaa ja kiihottaa. Nämä kaikki kokeneena, valitsen kolmannen, jos voin. Narsistit suosittelen jättämään väliin.

Kumpi oli ensin, miehen erektiohäiriö vai naisen epävarmuus. Muna vai kana. 

Mitä/ketä ne jotkutit nyt sitten on ketä ne kiinnosti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin kyllä tietää, onko mieheni ollut aina niin haluton ja kyvytön kuin mitä hän on minun kanssani. Olisi paljon helpompi hyväksyä asia jos tietäisin että hän ei ole oikein koskaan seksistä niin välittänyt. Että se ei johdu minusta. Ja toisaalta jos se todellakin johtuu minusta, sekin olisi hyvä tietää. 

Mutta en kysy. 

Vastaus löytyy peilistä. 

Niin. Peilistä katsoo 49-vuotias nainen jolla on pituutta 172 senttiä ja painoa 58 kiloa. Hiukset ovat vaaleat ja pitkät ja silmät vihreät. Rinnat ovat pienehköt mutta omat ovat. Ikä näkyy, ei keho ole enää 20-vuotiaan keho, mutta lapsuudesta asti mukana pysyneet liikuntaharrastukset ovat pitäneet sen kuitenkin hyväkuntoisena ja ennen kaikkea terveenä. 

Sinä varmaan kerrot minulle että mistä näistä se vastaus löytyy. 

Sivusta kommentoin, että voisiko johtua tuosta epävarmuudestasi? Itselleni ei ainakaan koskaan tulisi mieleen alkaa puolustelemaan itseäni noin yksityiskohtaisesti jollekin anonyymille palstatrollille, joka jätti tuollaisen puoli löysän one linerin ja on jo todennäköisesti unohtanut koko asian. Tuskin kenellekään muulle terveellä itsetunnolla varatullekaan tulisi mieleen.

Onko sinulla kyvytön ja haluton puoliso? Jos ei niin et ehkä tiedä kuinka iso vaikutus sillä voi olla nimenomaan itsevarmuuteen. Voin sen verran kertoa omastakin kokemuksesta että jos itsetunto ei ole ollutkaan huono aikaisemmin, se kyllä rapistuu pikkuhiljaa puolison haluttomuuden edessä. 

Ei tietenkään ole, koska minulla on sen verran itsekunnioitusta, etten olisi ihmisen kanssa joka saa minun itsetuntoni syystä tai toisesta rapistumaan. Kumppani on sellainen henkilö joka saa sinut kukoistamaan ja tuntemaan olosi hyväksi niinä huonoinakin hetkinä, ei mikään itsetunnontuhoaja.

Eli jos puolisosi olisi haluton ja kyvytön, se olisi sayonara?

Ei, vaan jos puolisoni rapistuttaisi itsetuntoni, kuten tuossa mielestäni ihan selvästi sanoin.

Kaikella kunnioituksella. Jos sinulla ei ole kokemusta siitä mitä puolison haluttomuus tekee itsetunnolle, et voi mitenkään sanoa että sinulla on niin hyvä itsetunto että et koskaan antaisi puolison haluttomuuden rapistuttaa itsetuntoasi. Koko ajatus kumoaa itse itsensä. 

Minulla on lähtökohtaisesti hyvä itsetunto ja sen takia en ajaudu ihmissuhteessa siihen pisteeseen, että se alkaisi rapauttamaan sitä itsetuntoani. Sinä ajattelet tämän nyt jotenkin täysin erilaisesta lähtökohdasta ja sen takia ajattelet, että terveestä lähtökohdasta määriteltyjen rajojen yli voi kävellä vaurioittamaan toisen itsetuntoa. Jos näin tapahtuu, itsetunto ei lähtökohtaisestikaan ole ollut erityisen hyvä. Eikä tämä liity haluttomuuteen, vaan läpileikkaavasti koko ihmissuhteeseen. Huonoissa ihmissuhteissa toisen itsetunnon kun voi pyrkiä rapauttamaan niin monilla muillakin tavoilla haluttomuudella.

Varmuuden vuoksi väännän vielä rautalangasta: Jos puolisoni alkaisi kärsimään haluttomuudesta, ei suostuisi keskustelemaan asiasta tai syyttäisi minua asiasta olematta valmis ratkomaan sitä kanssani, en jäisi odottelemaan niin pitkäksi aikaa, että itsetuntoni rapautuisi vaan tekisin ratkaisuni.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Missään tapauksessa en suosittele seksuaalihistorian  avaamista puolisolle. Puoliso ei tee sillä tiedolla yhtään mitään 

En itse ymmärrä että miksi tämä on niin tabu. Mitään kovin intiimiä ei tietenkään pidä kertoa, eikä kertoa tunnistettavasti toisista ihmisistä. Ei kenenkään mittoja tai fyysisiä ominaisuuksia tms.

Mutta tämä rippuu tietysti siitä, mitä kenenkin seksuaalihistorialla tarkoitetaan. Minusta se ei tarkoita sitä, että kertoo yksityiskohtaisesti kumppaneistaan (koska sehän on heidän seksihistoriaansa), mutta on hyvä kuulla kokemuksia tämän henkilön omalta kannalta. Esimerkiksi onko käynyt maksullisissa ja miltä se tuntui, onko tehnyt sitä tätä ja tuota ja miten siihen suhtautuu jne.

Tämän luulisi onnistuvan ilman mitään mustasukkaisuusdraamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Missään tapauksessa en suosittele seksuaalihistorian  avaamista puolisolle. Puoliso ei tee sillä tiedolla yhtään mitään 

Ei etenkän jos siellä on seksuaalirikoksia.

No silloin todellakin tekee. Jalat alle🏃🏼‍‍

Minä ainakin kerron avoimesti, että taustalla on seksuaaliväkivaltaa. En ymmärrä miksi sellaista pitäisi salailla, jos se vaikuttaa parisuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Missään tapauksessa en suosittele seksuaalihistorian  avaamista puolisolle. Puoliso ei tee sillä tiedolla yhtään mitään 

Ei etenkän jos siellä on seksuaalirikoksia.

No silloin todellakin tekee. Jalat alle🏃🏼‍‍

Se voi olla parempi sille toisellekin. En tiedä tilastoja, mutta sen verran mitä olen huomannut, pahoinpidellyn ja rais katun, manipuloidun naisen seuraavatkin kumppanit ovat noin 80% todennäköisyydellä samanlaisia. 

Mies saalistaa ja huomaa hyvän saaliin. Ei siinä sen kummempaa. Sinä saalistaja saat mennä matkoihisin ja antaa sen naisen löytää sen 20% normaalin miehen.

Vierailija kirjoitti:

Olettaisin,  että  varsinkin naiselle tulee se mustasukkainen fiilis, jonka tähden. menneitä ei kannata kertoa.  Jos nainen saa kuulla vaikka sen., miten.  edellinen oli orkun saanut, niin sitä ei tehdä enää hän kanssaan sillä tavalla.  Ja mites sitten ?

Ei kai yksikään nainen ole niin tyhmä, että luulisi miehen ihan itse ja testaamatta keksineen tietyt otteet sängyssä?

Usein esimerkiksi pettäjän tunnistaa siitä, että hänelle tulee uusia temppuja repertuaariin.

Mutta kyllä, olisi erittäin typerää ja epähienotunteista alkaa kertoa siitä, miten eksä sai orgasmin. Sekä nykyistä, että eksää kohtaan.

Kyllähän  naiset  tietysti  tahtovat tietää kaiken aivan juuria myöden ja yksityiskohtaisesti. Siihen saa aina varautua.  Mutta kun se mustasukkaisuus iskee, niin siinä sitä ollaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Missään tapauksessa en suosittele seksuaalihistorian  avaamista puolisolle. Puoliso ei tee sillä tiedolla yhtään mitään 

Ei etenkän jos siellä on seksuaalirikoksia.

No silloin todellakin tekee. Jalat alle🏃🏼‍‍

Se voi olla parempi sille toisellekin. En tiedä tilastoja, mutta sen verran mitä olen huomannut, pahoinpidellyn ja rais katun, manipuloidun naisen seuraavatkin kumppanit ovat noin 80% todennäköisyydellä samanlaisia. 

 

Mies saalistaa ja huomaa hyvän saaliin. Ei siinä sen kummempaa. Sinä saalistaja saat mennä matkoihisin ja antaa sen naisen löytää sen 20% normaalin miehen.

Jos mies kertoo, että hän on tehnyt/ollut syytteessä/tullut tuomituksi seksuaalirikoksista, niin todellakin kannattaa ottaa jalat alleen.

Jos on vaikeuksia kunnioittaa naisia niin sellainen asenne ei muutu kovinkaan nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän  naiset  tietysti  tahtovat tietää kaiken aivan juuria myöden ja yksityiskohtaisesti. Siihen saa aina varautua.  Mutta kun se mustasukkaisuus iskee, niin siinä sitä ollaan.  

No mitenköhän osaisit kertoa itseäsi koskevia asioita ilman että syntyy mustasukkaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin kyllä tietää, onko mieheni ollut aina niin haluton ja kyvytön kuin mitä hän on minun kanssani. Olisi paljon helpompi hyväksyä asia jos tietäisin että hän ei ole oikein koskaan seksistä niin välittänyt. Että se ei johdu minusta. Ja toisaalta jos se todellakin johtuu minusta, sekin olisi hyvä tietää. 

Mutta en kysy. 

Vastaus löytyy peilistä. 

Niin. Peilistä katsoo 49-vuotias nainen jolla on pituutta 172 senttiä ja painoa 58 kiloa. Hiukset ovat vaaleat ja pitkät ja silmät vihreät. Rinnat ovat pienehköt mutta omat ovat. Ikä näkyy, ei keho ole enää 20-vuotiaan keho, mutta lapsuudesta asti mukana pysyneet liikuntaharrastukset ovat pitäneet sen kuitenkin hyväkuntoisena ja ennen kaikkea terveenä. 

Sinä varmaan kerrot minulle että mistä näistä se vastaus löytyy. 

Sivusta kommentoin, että voisiko johtua tuosta epävarmuudestasi? Itselleni ei ainakaan koskaan tulisi mieleen alkaa puolustelemaan itseäni noin yksityiskohtaisesti jollekin anonyymille palstatrollille, joka jätti tuollaisen puoli löysän one linerin ja on jo todennäköisesti unohtanut koko asian. Tuskin kenellekään muulle terveellä itsetunnolla varatullekaan tulisi mieleen.

Onko sinulla kyvytön ja haluton puoliso? Jos ei niin et ehkä tiedä kuinka iso vaikutus sillä voi olla nimenomaan itsevarmuuteen. Voin sen verran kertoa omastakin kokemuksesta että jos itsetunto ei ole ollutkaan huono aikaisemmin, se kyllä rapistuu pikkuhiljaa puolison haluttomuuden edessä. 

Ei tietenkään ole, koska minulla on sen verran itsekunnioitusta, etten olisi ihmisen kanssa joka saa minun itsetuntoni syystä tai toisesta rapistumaan. Kumppani on sellainen henkilö joka saa sinut kukoistamaan ja tuntemaan olosi hyväksi niinä huonoinakin hetkinä, ei mikään itsetunnontuhoaja.

Eli jos puolisosi olisi haluton ja kyvytön, se olisi sayonara?

Ei, vaan jos puolisoni rapistuttaisi itsetuntoni, kuten tuossa mielestäni ihan selvästi sanoin.

En ymmärrä tätä, että miksi sen puolison haluttomuus ja etenkin kyvyttömyys pitää jotenkin linkata itseen? Sitten kärvistellään ja ollaan ilkeitä, vihaisia ja kostonhaluisia, vaikka tilanne on todennäköisesti ongelmallinen myös puolisolle itselleen. Miksi ei voi olla myötätuntoinen ja puolison puolella? Huono itsetunto, tosiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän  naiset  tietysti  tahtovat tietää kaiken aivan juuria myöden ja yksityiskohtaisesti. Siihen saa aina varautua.  Mutta kun se mustasukkaisuus iskee, niin siinä sitä ollaan.  

No mitenköhän osaisit kertoa itseäsi koskevia asioita ilman että syntyy mustasukkaisuutta?

Kyllä siinä keskustelutaitoa tarvitaan ja jonkin sortin diplomatiaa . Mistäs päin tuo Martti Ahtisaari olikaan syntyisin . Aikamoinen diplomaattinero oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän  naiset  tietysti  tahtovat tietää kaiken aivan juuria myöden ja yksityiskohtaisesti. Siihen saa aina varautua.  Mutta kun se mustasukkaisuus iskee, niin siinä sitä ollaan.  

No mitenköhän osaisit kertoa itseäsi koskevia asioita ilman että syntyy mustasukkaisuutta?

Kyllä siinä keskustelutaitoa tarvitaan ja jonkin sortin diplomatiaa . Mistäs päin tuo Martti Ahtisaari olikaan syntyisin . Aikamoinen diplomaattinero oli. 

Huh minkä esimerkin vetäisit. En haluaisi tietää mitään hänen seksielämästään.

Olisihan se hyvä tietää jos se oma nainen on ollut jokin suihinottokuningatar, joka on imuttanut kokonaisia jäkisjoukkueita ja aina pettänyt aiempia miehiään ja valehdellut heille että on ollut töissä tai kaverin luona kun onkin ollut jonkin rekan kyydissä naimassa huulet herpeksessä.

Niin osaisi välttää tällaista naista sitten.