Suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Pohdin kuitenkin, miten haastattelukysymykset on esitetty ja miten ne on ymmärretty.

Vierailija kirjoitti:

Huuhaata tämä suomalaisten onnellisuus.  Miten maailman onnellisimmassa maassa voi olla näin paljon mielenterveysongelmaisia?  Me esitämme onnellista ja tyytyväistä, vaikka kaikki elämässä olisi päin peetä.

Suomessa mielenterveydongelmaisillakin on toimeentulotuki, asunto, oikeus saada juridista apua, liikkua vapaasti toisten omistamalla maalla/metsässä/vedessä, oikeus koulutukseen, terv.hoitoon jne. toisin kuin vaikka Yhdysvalloissa tai Venäjällä. 

Vierailija kirjoitti:

Monille katkeroituneille tuntuu olevan aidosti vaikeaa hyväksyä, että valta osa suomalaisista elää aivan kelpoa elämää. Tämä on yhä yksi maailman hyvinvoivimmista ja vakaimmista maista, jonka kansalaisista iso osa saa elää maailman mittakaavassa suorastaan yltäkylläistä elämää. Joillekin tuntuu olevan vieras ajatus, että omasta tyytyväisyydestä on vastuu itselläkin ja sen eteen pitää joskus nähdä vaivaakin.

Peiliin katsominen on harvemmin kivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en todellakaan ole onnellinen. Suomi on maailman onnettomin maa ja voi haistaa pitkän paskan. 

Mistä sinä nyt olet jäänyt paitsi? 

Täällä annetaan kovasti ymmärtää, että mielenterveysongelmaistenkin kuuluisi kertoa olevansa onnellisia siksi, että heillä on mahdollisuus saada Suomessa hoitoa.  Mitähän mielenterveyspotilas oikeasti vastaa, jos häneltä kysytään, onko hän onnellinen tai edes jotenkin tyyvytyväinen elämäänsä?  Vastaako hän väärin, jos sanoo, että onnellisuuteen on matkaa?

Samalla lailla, kun on tehty kysymyksen asettelu, jossa saadaan suomalaiset miehet Euroopan väkivaltaisimmiksi naisiaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huuhaata tämä suomalaisten onnellisuus.  Miten maailman onnellisimmassa maassa voi olla näin paljon mielenterveysongelmaisia?  Me esitämme onnellista ja tyytyväistä, vaikka kaikki elämässä olisi päin peetä.

Onnellisessa ja kehittyneessä yhteiskunnassa mielenterveysongelmista uskalletaan puhua avoimemmin ja niihin haetaan apua. Tämä nostaa tilastoituja lukuja verrattuna maihin, joissa mielenterveysongelmat ovat tabu tai hoitoa ei ole saatavilla.

Onnellisuus ja mielenterveysongelmat eivät sulje toisiaan pois. Yhteiskunta voi olla rakenteellisesti erittäin toimiva, vaikka sen yksilöt kokisivat merkittävää psyykkistä kuormitusta. Suomalainen onnellisuus onkin usein tyytyväisyyttä elämän puitteisiin, ei niinkään jatkuvaa iloa tai elämänriemua.

Käsitys onnellisuudesta johtaa siihen kulissi elämään, jossa eletään yli varojensa. 

Tässä  onnellinen maa kyselyssä saa pisteitä esim toimivasta julkisesta liikentteestä ja kunnallisesta lapsen subjektiivisestä päivähoito-oikeudesta, joka nostaa Suomessa asuvien  lapsen vanhempien onnellisuus pisteitä, kun lailla turvataan yksilön oikeudet ja ne ovat kaikille samat, varallisuudesta riippumatta. 

Keskustelun aloittajan kanssa olen samoilla linjoilla.  Pitäisi järjestää kaksi kyselyä.  Toisessa kysytään että miten hyvin Suomessa on järjestetty palvelut.  Toisessa taas kysytään että miten hyvin sinulla menee.

Suomalaisten vastaajien keskiarvo kyselyssä oli noin 7,8. Suomessa asiat ovat vain hyvin vähemmän huonommin kuin muualla. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä annetaan kovasti ymmärtää, että mielenterveysongelmaistenkin kuuluisi kertoa olevansa onnellisia siksi, että heillä on mahdollisuus saada Suomessa hoitoa.  Mitähän mielenterveyspotilas oikeasti vastaa, jos häneltä kysytään, onko hän onnellinen tai edes jotenkin tyyvytyväinen elämäänsä?  Vastaako hän väärin, jos sanoo, että onnellisuuteen on matkaa?

#uhripuhe

Koko onnellisuusmittari perustuu vain ja ainoastaan siihen maailmankuvaan joka luotiin 1800-luvun Länsi-Euroopassa ja jota suomalaiset toteuttaneet 2020-luvulla kaikista kuuliaimmin ja nöyrimmin. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä annetaan kovasti ymmärtää, että mielenterveysongelmaistenkin kuuluisi kertoa olevansa onnellisia siksi, että heillä on mahdollisuus saada Suomessa hoitoa.  Mitähän mielenterveyspotilas oikeasti vastaa, jos häneltä kysytään, onko hän onnellinen tai edes jotenkin tyyvytyväinen elämäänsä?  Vastaako hän väärin, jos sanoo, että onnellisuuteen on matkaa?

Eihän siinä edes kysytä, oletko sinä henk.kohtaisesti onnellinen, vaan niitä edellytyksiä esim.onko mahdollisuus liikkua luonnossa/metsässä, onko työttömänä/sairaana mahdolliduus asuntoon, ruokaan jne. 

Monessa maassa ei makseta mielenterv.ongelmaiselle mitään rahallista tukea, vaikka ei pystyisi käymään töissä, jos et ole maksanut vakuutusta, niin niissä olosuhteissa vaikea olla onnellinen tai jos suku ei elätä. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä annetaan kovasti ymmärtää, että mielenterveysongelmaistenkin kuuluisi kertoa olevansa onnellisia siksi, että heillä on mahdollisuus saada Suomessa hoitoa.  Mitähän mielenterveyspotilas oikeasti vastaa, jos häneltä kysytään, onko hän onnellinen tai edes jotenkin tyyvytyväinen elämäänsä?  Vastaako hän väärin, jos sanoo, että onnellisuuteen on matkaa?

Kyllä minä vakavasti masentuneenakin tajusin, että minulla on asiat periaatteessa ihan hyvin. Mieleni oli vain niin sairas.

Vierailija kirjoitti:

Miten näin moni on voinut jo 10 vuotta ollut olla ymmärtämättä, mitä siinä mitataan? 

Tutkimuksen nimi johtaa harhaan 

Vierailija kirjoitti:

On sanottu myös, että suomalaiset ovat vaatimattomia ja siksi kokevat olevasta onnellisia ja tyytyvät vähään 

Ja se todellakin on onnellisuuden ydin. Kun tyytyy välttämättömään ja ymmärtää, mikä elämän tarkoitus on (rakastaminen).

Sokeakin näkee, että 20 donaa kuussa kiskova Purra on maailman tyytymättömin (tyydyttämättömin?) äm mä, koska ei osaa rakastaa ketään, edes itseään.

Pohdin jälleen kerran sitä, että Suomessa on oppivelvollisuus, mutta ei velvollisuutta oppia ymmärtämään lukemaansa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten näin moni on voinut jo 10 vuotta ollut olla ymmärtämättä, mitä siinä mitataan? 

Tutkimuksen nimi johtaa harhaan 

No sen nimen voisi edes lukea oikein. Siinä ei puhuta onnellisimmasta kansasta.

Tutkimuksessa ei mitata kuinka onnellinen juuri sinä olet, eli se olet sinä joka ei ymmärrä mitä tutkimuksessa mitataan. Monet julkiset palvelut, yms kuitenkin ovat aivan kohtuullisessa kunnossa, mutta ne eivät täytä, kuten ei kuulukaan ihmisen kaikkia naristisia tarpeita. 

Esim omat lapseni käyvät tavallista alakoulua. Säästöt ovat otsikoissa, mutta silti koulussa on edelleen pätevät ja mukavat opettajat, hieno erityisopetus, kohtuullinen sapuska, tietokoneita ja askartelutarvikkeita, jne.

Suo-mi on maa-il-man on-nel-li-sin maa. Sijoitukset perustuvat väestön kes-ki-mää-räi-seen arvioon omasta e-lä-män-laa-dus-taan.

Vierailija kirjoitti:

Totta!  Jotkut ovat ehkä tulkinneet kysymyksen tarkoittavan esimerkiksi että "Miten hyvin Suomessa on asiat järjestetty?"  Tämähän ei liity omaan onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen oikeastaan mitenkään.

Ei ollut muistaakseni tuollaisia kysymyksiä. 

Olet oikeassa, kyseessä on kaksi aivan eri asia.

Kysymys ei ole kuulunut, miten onnellinen olet? Kysymys on kuulunut,  miten hyvin Suomessa asiat ovat...

Suomi on maailman onnellisin maa, ei maailman onnellisin kanssa.