Onko yksin matkustaminen noloa? Tutut sitä päivittelevät
Olen tämän takia alkanut miettimään homman järkevyyttä. Kauheeta että miten muiden mielipiteet vaikuttaa omiin ajatuksiin.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yksin meneminen yhtään minnekään olisi noloa? En ymmärrä sitä ajatusmaailmaa, että olisi noloa mennä yksin vaikkapa elokuviin, baariin, shoppailemaan, kahvilaan, ravintolaan tai konserttiin. Tekeekö se sinusta jotenkin paremman, jos menet yllämainittuihin kaverin tai kokonaisen kaveriporukan kanssa? Lieneekö tässä taustalla jokin ajatus, että yksin liikkumisen pelätään leimaavan ihmisten ensiarvioinneissa yksinäiseksi ja sitä kautta luuseriksi tms.
Ehkä jos siitä saa sellaisen "yksinäinen luuseri" -leiman.
Kavereihin ripustautuvat saavat minulta "läheisriippuvainen pelkuri" -leiman.
Yksin matkustaminen on parasta matkustamista!
Outoja tuttuja sulla. Jokainen harrastaa mitä haluaa, kunhan ei ole laitonta tai satuta ihmisiä.
Ei yksin matkustamisessa ole mitään noloa. En ole edes ajatellut moista. Käyn yksin elokuvissa, kahvilla, syömässä ja matkustan myös. Viime kesänä matkustin 2 viikkoa Brittein saarilla ihan yksin ja oli ihana reissu.
Toki ystävät ja kaverit ovat tärkeitä, mutta minusta on vapauttavaa mennä myös yksin. Saa olla ja elää oman aikataulun mukaan, saa käydä katsomassa mitä huvittaa ja mikä kiinnostaa. Ei tarvitse neuvotella ja säätää aikatauluja kenenkään kanssa.
Miksi olisi noloa??
Mun mielestä näin eläkkeellä olisi kurjaa kökkiä kotona 47 viikkoa ja odottaa puolison lomia että päästään yhdessä reissuun.
Viimevuonna olin reissussa 25 viikkoa josta puoliso mukana 9 viikkoa (lomat + etätyöt), tälle vuodelle reissuviikkoja tulee ehkä 23, parhaillaankin maailmalla.
Aika outo aloitus, ap. Tiedät kyllä hyvin itsekin, ettei siinä ole mitään noloa. Sehän on silloin aina a-luokan matka, kun yksin matkustaa.
Jäätyäni leskeksi koin vähän samaa, miten minua vähän sääliteltiin kun en pääse enää puolison kanssa matkustelemaan. Niin kuin joku matkakaveri olisi pääsyvaatimus, että voi lähteä jonnekin. Eihän minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä yksin samalla tavalla kuin nuorenakin. Tykkään haasteellisemmista kohteista kuin seuramatkat ja rantalomat. Nyt se säälittely on loppu ja päinvastoin näen vähän kateutta naiskavereissa, etteivät itse uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen ihmisen onkin hyvä opetella tekemään kaiken laisia asioita kuten vaikka matkustamistakin yksin jolloin ei mikään tekeminen eikä mihinkään meneminen ei ole kenestäkään toisesta ihmisestä kiinni. Säälittävä, kun aikuinen ihminen on niin onneton ettei voi mennä minnekään eikä tehdä mitään ilman sitä bestistä tai puolisoa. Olen huomannut, että jos menee yksin eikä kaksin erilaisiin paikkoihin ja tilaisuiksiin on itsekin helpommin lähestyttävä ja muut ihmiset ottavat herkemmin kontaktia. Ole rohkea ja mene yksin sinne minne haluat äläkä alistu muiden ohjattavaksi.
Minusta tuntuu, etten tunne etikettiä esim. keikoilla ja baareissa. Matkalla yleensä sattuu jotain ikävää, joten olisi hyvä olla seuraa. Muuten olen kyllä aina yksin ja käyn museoissa ja leffassa ja kahvilla yksin.
Et ole yksin, kun olet seurassa ja jos epäilet miten pitää olla ja käyttäytyä, niin katsot vain mallia muista. Itse epäröin eläkkeelle jäädessäni kuntosalille yksin menemistä, kun en ollut sellaisessa paikassa käynyt kymmeniin vuosiin, mutta sitten vaan menin julkiselle kuntosalille ja kokeilin laitteita, katsoin muilta mallia ja kysäisin joskus muilta vähän neuvoakin koska niin näyttivät muutkin tekevän. Kuntosalilla olen tullut tutuksi todella monien ihmisten kanssa, moikataan jos tullaan kaupungilla vastaan ja joskus jonkun kanssa on kohdatessa istuttu jonnekin kahvillekin.
Ei ole noloa, mun poika matkustaa aina yksin, lähtee tänään Espanjaan.
MIks ihmeessä kukaan ottas vaimon mukaan pattayalle?
Mikä yksin matkustamisesta tekee noloa?
Tutustun aina paremmin ihmisiin, kun olen reissussa yksin. Muihin matkaajiin, tai paikallisiin. Mieluiten silti reissaisin puolison kanssa, mutta kun häntä ei enää matkailu kiinnosta. Teki sitä työkseen 40 v eikä halua mennä enää minnekään. Joten nyhjäänkö kotimaassa vai lähdenkö yksin Tansaniaan, Brasiliaan tai Tahitille? Valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon 🏝😂
Naiselle: kyllä.
Miehelle: ei.
Sorry femcelit. :)
Vierailija kirjoitti:
MIks ihmeessä kukaan ottas vaimon mukaan pattayalle?
Juu, en määkään miestä ota matkaan Gambiaan enkä Mombasaan. Vähän on epäluulonen ollu, mutta aina kerron että leijonia katsomaan. Rantaleijonia.
Vierailija kirjoitti:
Naiselle: kyllä.
Miehelle: ei.
Sorry femcelit. :)
Mitä oikeasti tarkoitat kommentillasi? Näin yksin reissaavana naisena saan koska tahansa matkaseuraa, vaikka olen jo yli 60 v. Edelleen miehet lyöttäytyvät seuraan, eikä pelkästään paikalliset pojat vaan esimerkiksi britti- ym. expatit, joita kohteessa on.
Ihmiset siirtävät Suomen sen pienen kuplan muualle, ei toi oo matkustusta lähelläkään. Pff statusmatkaajia.
Ei siinä mitään noloa ole, mutta ainakin turvallisempaa ja mukavampaa jonkun tai joidenkin kanssa.
Reissaan välillä yksin ja välillä miehen tai kaverini kanssa. Yksin matkustamisessa parasta on täydellinen vapaus, mieli lepää, voi tehdä mitä ikinä haluaa ja mennä minne haluaa tai olla tekemättä mitään. Usein saa irti lomasta paljon enemmän, kun matkustaa yksin. Toisen kanssa on lähinnä kivempaa urheilla, käydä rannoilla ja ravintoloissa tai jakaa joku vähän tavallista hienompi huone hotellista.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään noloa ole, mutta ainakin turvallisempaa ja mukavampaa jonkun tai joidenkin kanssa.
Kyllä aasian naiset paljon mukavempia kuin omat eväät.
Minusta tuntuu, etten tunne etikettiä esim. keikoilla ja baareissa. Matkalla yleensä sattuu jotain ikävää, joten olisi hyvä olla seuraa. Muuten olen kyllä aina yksin ja käyn museoissa ja leffassa ja kahvilla yksin.