Mihin se aate perustuu, että haluaa synnyttää ilman kivunlievitystä?

Päätellen siitä, että asiasta jaksetaan vauhkota ja kehua luomusynnytyksellään.

Koska lääkärikään ei voinut taata sitä, etten saa oireita kivunlievitykseen tarkoitetuista aineista, en niitä hyväksynyt.

Vauva on virkeämpi, jos äiti on synnyttänyt " luomuna" .

Niin väitetään.

Vierailija:

Tutkitusti nykylääketiede on turvallista ja useimmiten moni ottaa vastaan tarjotun avun. Taivaan kiitos, että kivunlievitystä on saatavana. Mä en tajua sitä, mikä saa joidenkin naisten asennoitumaan synnytykseensä niin, että " ilman mitään kivunlievitystä haluan synnyttää" ?`Miksi hemmetissä?

Eli nämä tutkimukset nyt ovat taas vähän niin ja näin. Ja vaikka se on turvallista ja riskit ovat pienet, niin kyllähän se on ihan tosi asia, että ei se selkäytimeen iskettävä piikki ikinä TÄYSIN riskitön voi olla. Ehkä voi olla myös huonoja kokemuksia. Edellisellä kerralla lähtenyt jalat alta. Supistukset saattavat pienentyä tai jopa loppua kokonaan. Kierre, joudutaan lääkkeillä lisäämään niihin tehoa jne. Aina kun synnytykseen puututaan lisääntyy myös riski esim. imukupin käyttöön missä on sitten taas omat ongelmansa jne.

Ja sitten oma kantani näin teoriassa, enää en nimittäin synnyttää aijo ;-)

Minäkin haluaisin synnyttää ilman kivunlievitystä. Siis lääkkeellistä, onhan sitä muitakin jos puhutaan sanalla kivunlievitys ;-) Mutta se on vain lähtökohta ja haluaisin kuitenkin edetä tilanteen mukaan eli en vaatisi epiduraalia ovella, mutta en toisaalta siitä ihan periaatteen vuoksi kieltäytyisikään vaikka tilanne olisi mikä.

minä menin kyllä synnyttämään kivunlievitys mielessäni, mutta tilanne vei mukanaan -- 17 tuntia sinnittelin ihan ilman, vain aquarakkulat sain lopussa. Jotenkin pärjäsin ja halusin olla RAUHASSA. En halunnut jutella, puhua, pysähtyä, käydä makuulle edes sisätutkimuksia varten, tuntui ihan luonnolliselta synnyttää kävellen, lantiota keinutellen, miehen hieroessa selkää aina supistuksen tullen. Heti sattui, jos pysäytin luonnollisen liikkeen, kätilökin siis teki sisätutkimuksen seisovalle äidille muutaman kerran, kun äiti ei halunnut sängylle ... En pitänyt kipua pelottavana enkä pahana vaikka se olikin piinallista, vaan se tuntui luonnolliselta ja sen hallinta mahdolliselta. ja siis papereissa luki, että haluaa epiduraalin :)

Uskoin että synnytys on luonnollista ja kroppani kertoo minulle mitä pitää tehdä. Tosipaikan tullen tahdoinkin sitten spinaalipuudutteen :) Mutta ei mulla kyse ollut mitenkään oman kruunun kiilloittamisesta tai kivunlievitystä käyttäneden huonommuudesta, vaan ihan vaan uteliaisuudesta.

Itse olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä, eikä se perustunut mihinkään aatteeseen. En vain halunnut mitään puudutuksia, kun synnytys oli jo niin pitkällä siinä vaiheessa kun olisin sitä tarvinnut. Ajattelin, että mennään nyt sitten loppuun asti ilman, kohtahan se kipu kuitenkin loppuu.



Jos olisin halunnut puudutusta siinä vaiheessa, kun kohdunsuu oli 2 senttiä auki, olisin varmaankin päättänyt toisin.

vaan kokeilla, että pystynkö siihen. Olen jonkin sortin masokisti ehkä, mutta nautin siitä kun hangoittelen jotain " turhaa" helpostusta vastaan. Esim. tupakanpolttoa lopettaessa se fiiilis on niin hyvä kun jättää polttamatta, vaikka voisi tehdä sen helposti.

En myöskään tahdo ehdoin tahdoin mitään ylimääräisiä juttuja ja epiduraalipiikki kammotti minua. Minulle tulee myös tosi herkästi paha olo, joten en voinut ottaa mitään ilokaasua.



Olisin kyllä varmasti ottanut sen epiduraalin tai muuta helpostusta jos synnytys olisi viivästynyt, oli ne tuskat niin kamalat, mutta koska synnytys oli nopea niin oli helppo olla ottamatta. Juuri ennen ponnistusvaihetta meinasin jo pyytää, mutta ei sitten tarvittukaan kun lapsi jo syntyi.

Minusta synnytyskipu on ihan erilaista kuin mikään muu. Hampaanpaikaamisen takia mulla ei ole motivaatiota kestää vähäisintäkään kipua, mutta synnytyksessä ajatus lapsesta tsemppaa ihmeesti ja kivulla tuntuu olevan " syy" . Kipu tuntuu siis tarkoituksenomaiselta.

ilman kivunlievitystä. Etukäteen en asiaa ole koskaan miettinyt (päättänyt). Synnytykset olleet nopeita ja kivun olen kestänyt. Muutenkin olen " huono" syömään särkylääkkeitä. Kipukynnys ehkä korkea. Ymmärrän kuitenkin, että pitkässä synnytyksessä tarvitsee helpotusta. Outoa kuitenkin jos jo odotus aikana päättää. Koskaan ei tiedä minkälainen synnytys tulossa.

En voi tietää, miten puudutteet vaikuttaisivat (niissäkin nimittäin on omat riskinsä joista saa tietoa jos haluaa lukea). En muutenkaan käytä mitään lääkketä " turhaan" . Ajattelin, että yritän pärjätä omillani kunnes käy ylivoimaiseksi. Synnytys sujui paljon helpommin kuin kuvittelin, enkä sitten tarvinnutkaan puudutteita.



En käsitä, miksi joku kokee tämänkin ongelmana, eikö se ole ihan yksi lysti sullekin ap, ottaako joku lääkettä vai ei. Kipu on yksilöllinen kokemus samoin kuin synnytyskin.

ne aiheuttavat! Arveluita on suuntaan ja toiseen, mutta niinhän asbestikin oli hieno ja turvallinen keksintö aikanaan...

Mielummin valitsen 4h synnytyksen ilman lääkkeitä, kun 16-20h pitkän synnytyksen mömmöillä ja olen kuullut, että kyllä sitä saa kipua kestää noissa pitkissäkin synnytyksissä.

Sattuihan se perkeleesti, mutta kipu ei ylittänyt mitään kestämättömän rajaa tai muuta. Sen kanssa pärjäsi.

Minulla kohdunsuu on avautunut viidestä kymmeneen senttiin tunnissa puudutteen saannin jälkeen, kun alku ilman puudutteita on kestänyt tuntikausia. Puudutus auttaa rentoutumaan mikä nopeuttaa synnytystä. Vaikka toki tämäkin on viime kädessä yksilöllistä.

Vierailija:

Mielummin valitsen 4h synnytyksen ilman lääkkeitä, kun 16-20h pitkän synnytyksen mömmöillä ja olen kuullut, että kyllä sitä saa kipua kestää noissa pitkissäkin synnytyksissä.

Sattui aivan jumalattomasti, mutta näin jälkeenpäin olen tyytyväinen etten ehtinyt puuudutteita saamaan, sillä lääkäri ja hoitajat arvelivat että lapsi ei olisi ollut esimerkiksi epiduraalin jälkeen yhtä virkeä, jolloin olisi joutunut osastolle. Nyt sain kuitenkin viikolla 35 syntyneen vauvan vierihoitoon mistä olen ikuisesti kiitollinen! Mieluummin valitsisin taas ne muutaman tunnin käsittämättömät tuskat, sillä on se sen arvoista että pääsee aloittamaan imetyksen ja vauvanhoidon heti alusta pitäen.

Kivun aistiminen on hyvin yksilöllistä. Itse olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä (ja tällä tarkoitan lääkkeellistä)vain sen takia, ettei ole tullut sellaista kipua synnytyksen edetessä, johon olisin tuntetunut tarvitsevani jotain troppia. Liikkuminen, keinuttelu, itsesuggestio, rentutus riittivät ainakin minulla. ja tietenkin tärkeimpänän rakkaan ja luotettavan aviomiehen turvallinen läsnäolo.

Mutta jos luomusynnyttäneet rupavat joukolla paheksumaan kivunlievityksellä avulla synnyttäneitä, niin sitten voidaan puhua aatteesta. Ja sellainen aate on mielestäni aika syvältä.

eihän kaikki hammaslääkärissäkään halua puudutusta. ja so what?

Vaan se, että kivunlievitykseen käytettävillä aineilla on vaikutusta vauvaan, millä puolestaan on vaikutusta vauvan vireystilaan, mikä puolestaan vaikuttaa imetykseen alkuun.



Toisena sitten se, että inhoan pistämistä :) enkä suostu ottamaan epiduraalia tms muuta kuin ihan pakosta.



Lapsistani 1 syntynyt ilman kivunlievitystä, esikoisen kanssa epiduraali, joka oli kokemuksena huono. Sittemmin muut sektiolla, ja toki sitten kivunlievityksellä... Paras kokemus ehdottomasti tuo ns. " luonnonmukainen" synnytykseni.