Miksi halusit lapsillesi ison ikäeron?

no toisaalta ei tuo 3,5v minusta mikään mahdottoman iso ikäero ole. Isommalla ikäerolla on kyllä hyvät puolensa siinä, että isompi on omatoiminen perusasioissa jne.

- isompi on omatoiminen, aidosti seuraa ja apua vauvan kanssa

- itse ehtii nukkua väsymyksensä todella pois (2,5 v valvottaa yhä)

- yksi hyvä puoli vois olla myös, että äiti/isä olisi pienen kanssa kotona, kun isomman koulu alkaa



Tärkein syy on oma jaksaminen. En usko, että hajoamatta selviäisin kahden pienen kanssa.

mutta ihmisen biologia suosii pitkää ikäeroa. Pitkä imetys toimii luonnonmukaisena ehkäisynä lasten välillä ja luontainen vierottumisikä on siellä kahden ja kolmen välillä. Siihen sitten raskausaika päälle ja ollaan lajinomaisessa lisääntymisvälissä. Nykyinen sosiaalipolitiikka ja työyhteiskunta vaan vaativat vähän toista :)



Itse halusin tarjota esikoisellekin mahdollisuuden olla pieni. Meillä tulee ikäeroksi noin 3,5 vuotta. Ehdin käydä töissä välillä ja väitellä, kakkosen osalta mies taitaa jäädä vuorotteluvapaalle kotiin vuodeksi vanhempainvapaan jälkeen.

No, toisin kävi. Nyt 2,5 v lapsella oli ja on edelleen sairaus, jonka kanssa ollaan nyt helpossa vaiheessa. Nyt voisi sitä toista lasta ajatella, mutta itsellä on lääkitys, jota ei voi käyttää raskauden aikana. Eli jonkun aikaa vielä ainakin menee ilman sitä toista lasta. Että toivottavasti sitten joskus...

kaikki kyselivät jo lapsen ollessa 1v, milloin sisaruksia tiedossa ja sitten kun saimme lopulta kuopuksen, kaikki jotenkin mitätöivät siinä mielessä, että voi miten helppoa on, kun on noin iso ikäero lapsilla.



Terkuin,

3

itsellä on ikäeroa omaan siskoon 4 vuotta ja se ei tunnu missään. Oikein hyvät ja lämpimät välit on!



Ja niin, kaikki ei mene niin kun suunnittelee, ärsyttävintä on että ihmiset kyselee multa koko ajan että koskas tulee toinen, eka lapsi on nyt kaksivuotias...

Meidän lapsilla ikäeroa 3,5v ja ihanasti isovelikin hoitaa vauvaa. Osaa käsitellä mustasukkaisuuden ym tunteet ilman tavaroiden viskelyä tai vauvan satuttamista.



Ainakin kavereiden pienellä ikäerolla olevat isosisarukset ovat toimineet ym tavalla.

imetys ei suinkaan estä raskautumista. Itselläni neljä lasta puolentoista vuoden ikäeroilla ja kaikkia olen imettänyt reilun vuoden. Kahta nuorimmaista tandemimetin. Jos luonnollisuutta ja sitä perimmäistä biologista " totuutta" haetaan, niin silloin unohdetaan ehkäisy ja luonto päättää sisarusten ikäerot.



Joku sanoi, että NYKYAIKANA tehdään lapset niin pienellä välillä. Kyllä se taitaa olla ihan toisinpäin. Ei tarvitse mennä taaksepäin kuin mummuni sukupolveen niin lapsia tuli oikeastaan yksi per vuosi ja se oli silloin jopa ihan luonnollista. TÄmä on varmaan ensimmäisiä sukupolvia joka pohtii ja laskelmoi lasten ikäeroja niin tarkkaan ja perusteellisesti.

(joo, pikkuisen provosoiva otsikko..)



Tässä perusteluni:

Olin esikoisen kanssa ihan pihalla kokoajan, koska univelka oli ihan valtava. Unohtelin asioita, pinnani kaikkia muita kohtaan oli minimaalinen ja itkin usein kun en saanut ekan vuoden aikana nukutuksi kolmea tuntia pidempiä jaksoja. Ekat puolivuotta heräsin puolentoista tunnin välein.



En halua ottaa sitä riskiä että jos kakkonenkin on kova valvottaja. Olisin päivisin esikoiselle todella huonoa seuraa ja epäilisin jaksamistani. Olemme mukavuudenhaluisia ja nautimme rauhallisuudesta. Iso lauma=sirkus. Minulla ei rahkeet riittäisi suuren lauman vetämiseen.



Hienoa että jotkut tekevät lapsia tiheään tahtiin, minusta siihen ei olisi. Valitettavan usein olen joutunut huomaamaan että tuttavapiirissä on vain " hankittava" ne lapset pienellä ikäerolla ja nämä äidit ovat sitten ihan kauheita, yliväsyneitä ja ärhäköitä.



Kakkonen saa tulla aikaisintaan sitten kun esikoinen on n.5v. Sitä ennen ei lisääntymistä mietitä. :)

On voinut keskittyä yhteen pieneen lapseen kerralla eikä elämä ole mennyt kuin sumussa. Harkitsemme kolmatta lasta ja ikäeroksi tulisi taas yli 5 vuotta.



Tuttavani saa pian toisen lapsen ja heillä lasten ikäeroksi tulee 8.5 vuotta. Eivät myöskään vain ole halunneet toista lasta aikaisemmin.

olisin varmaan toista yrittänyt aikaisemmin, jos olisin vaan halunnut. Mutta ei toista lasta tehnyt mieli vuosiin.

Mun lapsill on seitsemän vuoden ikäero ja se on ihan jees.

meillä huonosti nukkuvat lapset ja toiseksi se, että haluan antaa kaikille mahdollisuuden olla rauhassa vauva. Puolentoista vuoden ikäerolla on kaksi " kilpailevaa" vauvaa erilaisine tarpeineen. 3vuotta ikäeroa lapsilla ja jos kolmas tulee niin sitä on 6-7vuotta edelliseen.

Silloin jokainen saisi olla rauhassa perheen pienin. Myönnän, että mäkin vähän provosoin ;) Mutta ihan oikeasti lapsen kannalta sekä lyhyissä että pitkissä ikäeroissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Samoin vanhempien kannalta. Mitä niitä turhaan pohtimaan liikoja, eikö pääasia ole miettiä, milloin hetki VANHEMMISTA tuntuu sopivalta ja hyvältä?

Meillä ikäeroa 4,5 v ja 5,5 v. Kahden ekan välin ajattelin kyllä lyhyemmäksi, mutta rypäleraskauden vuoksi se ei sopinut lääkäreille. Tämä viimeinen taas päätti saapua omia aikojaan.

yrittää uutta raskautta kun esikoinen oli vajaat 3v. mutta sain muutaman alkuraskauden keskenmenon. Halusimme ikäeroa VÄHINTÄÄN 3 vuotta jotta perheessä olis vain yksi vauva kerrallaan.



Oli kiva olla välillä työelämässä ja saada uutta vauvakuumetta oikein kunnolla.