Lue keskustelun säännöt.
Milloin ja miksi työelämästä on tullut palavereissa istumista?
16.04.2026 |
Tämä muutos on omalla työuralla tullut näkyväksi joskus vuoden 2018 jälkeen. Olen toiminut it-alalla eri rooleissa ja pahimmillaan tämä on ollut viimeiset 5v. Mun kalenteri saattaa olla täynnä klo 8-16, koko 5 työpäivää. Siinä kuitenkin samassa mun odotetaan hoitavan ne palavereista tulevat ap:t, meileistä ja muista tulevat pyynnöt ja samaan aikaan myös Teams pukkaa kysymyksiä, pyyntöjä jne. Olen yrittänyt itsekin pohtia, että eikö näitä voisi hoitaa muuten, mutta yleinen ajatus on, että pidetään palaveri. Onneksi teen pääsääntöisesti hommat etänä, joten voin kaapia sapuskaa naamaan palaverin aikana, kun lounastaukoa ei välttämättä ole. Järjetöntä
Kommentit (43)
Tuttua juu. 80-90% työajasta palavereja. Kokoajan pitää samalla kytätä teams, whatsapp, sähköposti ja puhelin. Valitusta tulee heti, jos joku ylempi ei saa kiinni tai vastausta. Sitten ihmetellään kun ihmiset kuormittuu ja työt jää tekemättä. Viime vuonnakin 450 h ylitöitä, ja kokoajan töitä tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palavereissä vetäjä, joka haluaisi teatterin lavalle. Joutuu tyytymään meihin yleisönä.
Kokouksissa istuminen meriittiä. Yksi lähti firmasta, koska liian vähän palaverejä.
Kun työt ei kiinnosta, voi järjestää tiimipalaverejä. Kahvitella ja suunnitella vaikka seuraavia firman juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työuralla törmännyt kahdenlaisiin palavereihin:
Ne managerit, jotka pitää kokoukset lyhyinä ja käsitellään vain tärkeimmät projektin osien asiat. Detaljit puhutaan kokouksen jälkeen vain heitä koskevien kanssa työpöydän ääressä. Turha rasittaa jokaisella yksityiskohdalla heitä, joita asia ei koske.
Ne managerit, jotka pitävät palaverin pituutta mittarina kokouksen onnistumisesta. Jos muuta puheenaihetta ei löydy, keskustellaan jokaisen lähettämistä sähköposteista tai keskustallaan yksittäisestä ongelmasta, josta 90% osallistujista ei tiedä/osaa auttaa, ihan vain puhumisen ilosta. Nämä yleensä haluavat pitää myös palaverin projektin osalta joka viikko tai jopa pari kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä organisaatio, jossa vallitsee palaverikulttuuri on hierarkkinen, vastuut ja tavoitteet ovat epäselviä, ja toimintakulttuuri on jähmeä. Viestintä on heikkoa tai sitä ei ole: sen sijaan että lukisit intrasta tiedotteen arkkitehtuuritiimin päätöksistä, istut tunnin palaverissa jossa noin kaksi minuuttia koskee sinua. Asioita ei dokumentoida, jolloin et löydä jotain triviaalia tietoa nopeasti, vaan tarvitset joka asiasta palaverin, jossa Heikki, Mirkku tai Aino-Petteri osaa ehkä vastata kysymykseesi tai kertoa kuka asiasta tietää. Koska tätähän ei voi kysyä Teams-viestillä, kun ihmiset ovat aina palavereissa eivätkä ehdi vastata viesteihin.
Näin saadaan tunnin hommaan käytettyä viisi päivää työaikaa. Työn hinta toki lisätään sitten loppuasiakkaan palveluun tai tuotteeseen, olkaa hyvät!
Perjantai pullaveerit klo 14 alkaen on parhaat........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska päälliköt saa niissä ilmaista syötävää ja juotavaa. Työläisten palaveereissa ei tarjota mitään.
Kai se on siistiä olla palaverissa. Merkataan joka vetun sananvaihto Teams-kalenteriin niin näyttää siltä että ollaan kiireisiä. Ennen nämä kysymykset ratkottiin kahvihuoneessa, nyt varataan viiden minuutin hommaan tunti tai enemmän. Jos on joku info tai verkkokoulutus niin sitäkin nimitetään palaveriksi. Olen tällä hetkellä sairauslomalla mutta jos itse velttoilisin suorittavassa työssä tähän malliin niin saisin potkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Firman tai osaston jonka ei tarvitse tehdä mitään konkreettista tunnistaa siitä että sitten touhutaan näennäishommia palavereissa.
Jos on jotain konkreettisia tulosvaatimuksia, niin on pakko pitää porukka tekemässä työtä että homma edistyy, eikä palaverissa puhumassa työnteosta.
Jotkut johtajat tuntuu olevan tuollaisia ettei ne muuta teekään kuin haluaa palavereita joka asiassa ja vähän väliä. Ehkä firman ylemmän johdon kannattaisi tilastoilla seurata tuota, ja sitten ohjata nää työnblokkaajat johonkin "erikoisprojekteihin" haittaamasta muiden työntekoa.
90% palavereista istun hiljaa ja kuuntelen. Välillä kommentoin lyhyesti jotain. Jonkin verran palavereja kyllä tarvitaan, tunnistan sen. Mutta nyt kaikki on ns. design by committee eli huonoja kompromisseja toisensa perään. En kumminkaan kyseenalaista sitä koska minähän olen vain palkollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Firman tai osaston jonka ei tarvitse tehdä mitään konkreettista tunnistaa siitä että sitten touhutaan näennäishommia palavereissa.
Jos on jotain konkreettisia tulosvaatimuksia, niin on pakko pitää porukka tekemässä työtä että homma edistyy, eikä palaverissa puhumassa työnteosta.
Jotkut johtajat tuntuu olevan tuollaisia ettei ne muuta teekään kuin haluaa palavereita joka asiassa ja vähän väliä. Ehkä firman ylemmän johdon kannattaisi tilastoilla seurata tuota, ja sitten ohjata nää työnblokkaajat johonkin "erikoisprojekteihin" haittaamasta muiden työntekoa.
Tampereen Stockkallakin henkilöstöpäällikkö piti tunnin palaverin ja selitti kaikille asiakaskyselyn tuloksia. Harmi vaan että tilasto oli 5 vuotta vanha;) Jos työläinen töppäisi tuolla tavalla niin se olisi puhuttelun tai potkujen paikka mutta päälliköt pystyy tekeen ihan mitä huvittaa. Reilua?
Ai milloin alkoi? Vuonna 1944, kun Jenkkien nykyistä CIA:ta edeltävä organisaatio kehitti n a t s i -Saksaa ja sen yrityksiä varten sabotaasioppaan, Simple Sabotage Field Manual. Se julkistettiin vuonna 2008 ja löytyy nyt netistä.
Kuulostaako tutulta:
“Pidä kokouksia silloin kun olisi tärkeämpää työtä”
“Ohjaa asiat komiteoihin ‘lisätarkastelua varten’”
“Puhu mahdollisimman usein ja pitkään”
“Nosta esiin epäolennaisia asioita”
Tavoitteena oli luoda byrokratiaa, viivytyksiä ja päätöksenteon halvaantumista.
Tuhat kertaa mieluummin teen näitä ns. näennäistöitä toimisto-olosuhteissa kunnon ja oikeaa palkkaa vastaan kuin jossain ulkona vesisateessa jotain v-n paskaduunia 9 e/h.
Vierailija kirjoitti:
Tuhat kertaa mieluummin teen näitä ns. näennäistöitä toimisto-olosuhteissa kunnon ja oikeaa palkkaa vastaan kuin jossain ulkona vesisateessa jotain v-n paskaduunia 9 e/h.
Puolensa kummassakin. Itse sekoaisin pahemmin jos joutuisin istumaan koko päivän, käymään mättölounailla työkavereiden kanssa ja kuuntelemaan tauotta Vili-Petterin tai Purjo-Ilonan treeneistä, kisareissuista ja siitä kuka tällä kertaa kuskaa tai leipoo mokkapalat. Sori oli pakko :)
Palaveri on kait ainoa tilaisuus johdolle saada kaikki yhteen ja tehdä kaikista yksimieliset. Kunhan tekoäly ymppäytyy
sijoittajien voitonopyyteestä Palaveriin se tietää vakanssien karsimista. Siirrytään suorittavalta tasolta kaleeriorjatalouteen joka ei souda henkensä edestä putoaa veneestä. Palaverit siirtyvät historiaan ja suorittava taso firman kalustoluetteloon vuotuisine arvon alennuksineen valtion verotuksessa.
Digitalisaation myötä työn piti helpottua. Toisin kävi: siitä tuli itsetarkoitus. Kaikki raportoidaan, vaikka niitä ei kukaan lue. Teams- palaverit on kömpelöjä mutta niitä pidetåän edistyksellisenä, se on muotia. Pyöritellään kokouksissa hienoja diaesityksiä, joiden sisältö on surkea. Kaikki tämä on pois itse työn tekemisestä. Ollaan tekevinään hirveesti, kun kiillotetaan pintaa, mutta ei välttämättä osata tai pystytä tekemään varsinaista työtä kunnolla.
Kyllä se omilla työpaikoilla alkoi 1990-luvun lopussa. Päivän trendisanaksi tuli silloin tiimi. Huvittavin työpaikka oli sellainen, että työntekijöitä oli 15 ja tiimejä 8. Kuuluin niistä viiteen. Lisäksi oli vaihtuvia kokoonpanoja, joissa suunniteltiin sitä sun tätä. Ylitöiksihän se oman työn tekeminen meni.
En aluksi pystynyt ymmärtämään, miten tiimi terminä poikkesi työryhmästä paitsi, että oli sanana lyhyempi. Samaa turhaa jauhamista harjoitettiin kuin ennen vanhaan vaikka suunnittelupalaverissa. Rivakka asiansa osaava ihminen olisi tarvittavan suunnitelman saanut aikaiseksi parissa päivässä, mutta ryhmänä lopputuloksen aikaansaamiseen meni viikkokausia.
Viimeisimmässä työpaikassa meno on ollut viime vuosina maltillisempaa. Power point -sulkeisista on miltei päästy ja asiat on valmisteltu huolella niin, ettei kimpassa äimistellä, että mistä tässä oikein on kyse ja mitä tarvitsisi tehdä. Kukaan ei pidä pitkiä monologeja aiheesta ja aiheen vierestä.