Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minusta tulee ukki ensi kesänä
Kesäkuussa pitäisi tuon tittelin oikeuttavan henkilön saapua tähän maailmaan. Saa onnitella.
Onko muita isovanhempia paikalla? Vinkkejä tähän uuteen kunniatehtävään?
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ukki? Nimestä tulee mieleen, et sillä on kainalot ja nivuset homeessa.
Mikäs vaarilla tai paapalla on homeessa? Pakko olla jokin, jos ukillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea Ukille! Se on hieno kunniatehtävä ja erittäin hienoa ja antoisaa!
Itse olen kolmen (ihan kohta neljän) lapsenlapsen Ukki. Ovat poikieni lapsia ja suhde on läheinen. Älä välitä tuosta yhdestä ankeuttajasta, joka yrittää levittää omaa ahdistustaan ja epäonnistumistaan muille. Tuo on puhtaasi hänen ongelmansa, ei yleistettävissä. Kyllä Ukilla voi olla läheiset suhteet ihan yhtä lailla poikansa ja tyttärensä lapsiin. Ja tälle ankeuttajalle sanon vinkkinä: mitäpä jos ottaisit asian puheeksi poikasi ja miniäsi kanssa. Kerro suoraan, että haluat olla enemmän läsnä lastenlastesi elämässä ja tehdä heidän kanssaan ukki-juttuja.
Täällä on tullut hyviä konkreettisia vinkkejä, enkä lähde niitä toistamaan. Ukki voi opettaa lapsenlapsilleen kaikenlaisia taitoja, mitä vanhemmat eivät kiireiltään ehdi. Ukki voi olla tuki ja turva, jolle voi tulla huoliaan purkamaan. On ehkä luontevaa, että Ukki opettaa lapsenlapsilleen (sopivassa iässä ja myös tytöille) kaikenlaisia "miehekkäitä" juttuja puukon käsittelystä alkaen, mutta tärkeää on myös että Ukki opettaa myös että miehellä on tunteet ja mies voi olla myös herkkä.
Meillä luonto, retkeily ja esim. nakkien tai lettujen paisto nuotiolla tai kodassa on ollut suosiossa. Vanhin lapsenlapseni alkaa olla siinä iässä, että ensi syksynä iltojen pimennyttä ajattelin puhaltaa pölyt tähtikaukoputkestani.
Aloitin myös uuden harrastuksen. "taikatemppuileva Ukki" on jotain, minkä lapset varmasti vanhuksinakin muistavat. Muutaman olen jo kokeeksi esittänyt, suurin osa on treenivaiheessa. Voi sitä silmien pyöreyttä ja ihmettelyn määrää :)
Tässäpä paljon hyviä huomioita kokeneemmalta kanssaukilta. Onnea teille neljännestä. Meillä on läheiset suhteet kaikkiin lapsiin ja miniä on tolkun ihminen. Välimatkaakin meillä on vain viitisen kilometriä, joten en kyllä usko, että jäädän etäisiksi lapsenlapsen kanssa.
Itselle välillä päänvaivaa aiheuttaa se, että mitkä ovat ukkijuttuja ja mitkä ovat isäjuttuja. Poika tästä aina välillä huomauttaa, kun kerron hänelle kaikkia suunnitelmiani mitä sitten lapsenlapsen kanssa tehdään. Naljailen sitten takaisin, että otan nyt takaisin ne vajaat kuusi vuotta mitkä hänen kanssaan menivät ohi. Poika siis tuli elämääni vaimon kylkiäisenä kun tavattiin.
Lintuhommat on ainakin sovittu jäävän minulle. Eli niitä mennään yhdessä kiikareilla katsomaan tulevaisuudessa.
No eihän sinusta sitten ole edes mitään ukkia tulossa. Pojan oikea isä on ukki ja sinä olet pojan äidin miesystävä, et muuta. Älä omi roolia joka ei sinulle kuulu.
Oma poika se on. Ihan virallisestikin ollut 10-vuotiaasta asti, joten kyllä minä vaan olen hänen lapsensa ukki.
Juuri näin. Mun isäpuoleni on mun lasteni vaari, biologinen isäni ei heidän elämässään ole koskaan edes ollut.
Justiinsa, perhe on muutakin kun biologiaa.Pojan biologinen isä oli hetken pojan elämässä, mutta huono isä oli kyseessä. Kerran löi poikaa ja vaimo lähti kävelemään saman tien ja sen jälkeen katosi se äijä heidän elämästään. Oma poika siitä nopeasti tuli ja virallisesti vähän sen jälkeen kun toinen poika syntyi.
Joskus on kyllä vähän naurattanut, kun joku on kehunut kuinka on poika isänsä näköinen kun yhdessä ollaan jossain oltu.
Onnea Ukki toivoopi kuuden lapsen Pappa. Eri puolella maata on eri nimityksiä, onpa yksi lastenlapsien isoisistä Ukko.
Jos Ukki ei ole välittänyt mistään WhatsUpista tai vastaavasta niin kannattaa äkkiä ryhtyä sellaisen käyttäjäksi. Koululaisilla on koulupäivän jälkeen kiire, mutta aina vastaavat viestiin ja välillä lähettävät omia kuulumisia. Tapaamiset on sitten tosi mahtavia, pienestä asti heiltä saa kaikenlaisia kertomuksia, tavaroiden näyttämisiä, puhumista tarha- tai koulukavereista. Niin ja lapset käyttää tietsikoita ja kännyjä sujuvasti jo pari-kolme vuotiaasta.
Keskity lapsenlapseen yhtä innokkaasti kuin aikanaan hänen isäänsä tai äitiinsä. Anna kaikkesi, saat enemmän.
Jos olet unohtanut jo omista lapsista niin pieni lapsi kysyy noin 75 kysymystä minuutissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea Ukille! Se on hieno kunniatehtävä ja erittäin hienoa ja antoisaa!
Itse olen kolmen (ihan kohta neljän) lapsenlapsen Ukki. Ovat poikieni lapsia ja suhde on läheinen. Älä välitä tuosta yhdestä ankeuttajasta, joka yrittää levittää omaa ahdistustaan ja epäonnistumistaan muille. Tuo on puhtaasi hänen ongelmansa, ei yleistettävissä. Kyllä Ukilla voi olla läheiset suhteet ihan yhtä lailla poikansa ja tyttärensä lapsiin. Ja tälle ankeuttajalle sanon vinkkinä: mitäpä jos ottaisit asian puheeksi poikasi ja miniäsi kanssa. Kerro suoraan, että haluat olla enemmän läsnä lastenlastesi elämässä ja tehdä heidän kanssaan ukki-juttuja.
Täällä on tullut hyviä konkreettisia vinkkejä, enkä lähde niitä toistamaan. Ukki voi opettaa lapsenlapsilleen kaikenlaisia taitoja, mitä vanhemmat eivät kiireiltään ehdi. Ukki voi olla tuki ja turva, jolle voi tulla huoliaan purkamaan. On ehkä luontevaa, että Ukki opettaa lapsenlapsilleen (sopivassa iässä ja myös tytöille) kaikenlaisia "miehekkäitä" juttuja puukon käsittelystä alkaen, mutta tärkeää on myös että Ukki opettaa myös että miehellä on tunteet ja mies voi olla myös herkkä.
Meillä luonto, retkeily ja esim. nakkien tai lettujen paisto nuotiolla tai kodassa on ollut suosiossa. Vanhin lapsenlapseni alkaa olla siinä iässä, että ensi syksynä iltojen pimennyttä ajattelin puhaltaa pölyt tähtikaukoputkestani.
Aloitin myös uuden harrastuksen. "taikatemppuileva Ukki" on jotain, minkä lapset varmasti vanhuksinakin muistavat. Muutaman olen jo kokeeksi esittänyt, suurin osa on treenivaiheessa. Voi sitä silmien pyöreyttä ja ihmettelyn määrää :)
Tässäpä paljon hyviä huomioita kokeneemmalta kanssaukilta. Onnea teille neljännestä. Meillä on läheiset suhteet kaikkiin lapsiin ja miniä on tolkun ihminen. Välimatkaakin meillä on vain viitisen kilometriä, joten en kyllä usko, että jäädän etäisiksi lapsenlapsen kanssa.
Itselle välillä päänvaivaa aiheuttaa se, että mitkä ovat ukkijuttuja ja mitkä ovat isäjuttuja. Poika tästä aina välillä huomauttaa, kun kerron hänelle kaikkia suunnitelmiani mitä sitten lapsenlapsen kanssa tehdään. Naljailen sitten takaisin, että otan nyt takaisin ne vajaat kuusi vuotta mitkä hänen kanssaan menivät ohi. Poika siis tuli elämääni vaimon kylkiäisenä kun tavattiin.
Lintuhommat on ainakin sovittu jäävän minulle. Eli niitä mennään yhdessä kiikareilla katsomaan tulevaisuudessa.
No eihän sinusta sitten ole edes mitään ukkia tulossa. Pojan oikea isä on ukki ja sinä olet pojan äidin miesystävä, et muuta. Älä omi roolia joka ei sinulle kuulu.
Oma poika se on. Ihan virallisestikin ollut 10-vuotiaasta asti, joten kyllä minä vaan olen hänen lapsensa ukki.
Juuri näin. Mun isäpuoleni on mun lasteni vaari, biologinen isäni ei heidän elämässään ole koskaan edes ollut.
Justiinsa, perhe on muutakin kun biologiaa.Pojan biologinen isä oli hetken pojan elämässä, mutta huono isä oli kyseessä. Kerran löi poikaa ja vaimo lähti kävelemään saman tien ja sen jälkeen katosi se äijä heidän elämästään. Oma poika siitä nopeasti tuli ja virallisesti vähän sen jälkeen kun toinen poika syntyi.
Joskus on kyllä vähän naurattanut, kun joku on kehunut kuinka on poika isänsä näköinen kun yhdessä ollaan jossain oltu.
Hyvä isä olet ollut, jos poika on alkanut muistuttaa sinua ihan vain läheisyyden seurauksena :D
Onnittelut. Oma vaarini oli 40 vuotta. Kun ensimmäinen lapsenlapsi tuli. Kun nuorena aloittaa ehtii monta sukupolvea nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea kovasti, Ukki! <3 Oma Ukkini (ja mummoni myös) oli minulle kovin tärkeä ja rakas. Aina lämmittää sydäntä kuulla tuota nimeä. Paljon kaikkea hyvää ja mukavaa yhteistä teille!
Vältä pitkästyttämästä muita isovanhempia lapsenlapsesta. Älä näytä loputtomasti kuvia perheen ulkopuolisille, kehu kaikkea mitä lapsi osaa ( hän ei oikeasti ole alle vuoden vanhana vielä lingvisti tai ornitologi tai automekaanikko tms) ja muista, että lapsenlapsesi on toivon mukaan normaali samanlainen lapsi kuin moni muukin hänen ikäisensä.
Ole kohtelias ja huomaavainen myös oman lapsesi puolisolle äläkä hae lapsenlapsesta vain oman sukusi piirteitä tai ketä muistuttaa juuri sinun suvussasi. Lapset muuttuvat vuosien varrella ihan oman näköisikseen, vaikka voikin muistuttaa isoäitisi äitiä tietystä kulmasta katsoen.
Älä hae lapsenlapsesta turvaa ja merkitystä elämääsi. Älä roiku lapsessa ja ajattele, miten päivä on hyvä vain kun saat lapsenlapsen teille hoitoon. Opettele jo nyt, että lapsenlapsi on lainassa ja kasvaa omaksi henkilökseen. Tue hänen itsenäistymistään, äläkä roiku hänessä. Opeta elämän tärkeitä arvoja niin kuin kunnioitus muita kohtaan sekä sanan kiitos. Näytä hänelle esimerkkiä terveestä, hyvästä itsetunnosta ja keskustele kaikesta mahdollista jo lapsesta lähtien. Tee maailmasta mielenkiintoinen, joka voi olla muurahaisten tarkkailua pihatiellä tai opetella automerkkejä. Ota lapsi viereesi ja lue hänelle. Rakasta häntä kiukkuhetkinä ja ole silloinkin läsnä. Kuuntele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ollut ihana ketju. Paljon onnea ukille!
Minulle omat isovanhemmat olivat ne oikeat vanhemmat. Monesti ollaan siskon kanssa puhuttu siitä, kuinka sekoilevista alkoholistivanhemmista huolimatta meistä kasvoi ihan tasapainoisia ja elämämme hyvin hoitaneita aikuisia ja tämä johtuu vain siitä, että isovanhemmat tarjosivat meille perusturvallisen lapsuuden. Aina jos tuli vaikea tilanne, soitimme juurikin isoisälle ja hän saapui ratkomaan tilannetta ja toi meidät mukulat mummulaan rauhalliseen ympäristöön.
Onnittelut!
Oma isäni on erinomainen ukki, hyvin erilainen kuin hänen oma isänsä oli minulle. Samaa heissä on kuitenkin rauhallisuus ja kyky kohdata jokainen omana persoonanaan, hyväksyen kaikki puolet kanssaihmisistä. Omalle lapselleni ukki on aivan selvästi sankari ja tärkeä, turvallinen aikuinen. Itse olen isälleni äärimmäinen kiitollinen myös siitä, että lapsen ollessa pienempi, hän mahdollisti minulle ja puolisolleni kahden keskeistä aikaa tarjoutumalla lapsenvahdiksi vaikkapa saatesanoilla, että onhan nuorenparin päästävä leffaan.
Muistuttaisin sellaisesta, että vanhemmuus ei pääty isovanhemmuuteen. Kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyy, muuttuvat myös vanhemman ja aikuisen lapsen välinen suhde. Usein vanhat haavat hiljalleen paranevat, suhde syvenee ja muuttuu vanhempi - lapsi -dynamiikasta kohti kahden aikuisen tasa-arvoista suhdetta. Mutta pinnalle saattaa nousta myös kipeitä tunteita. Ne pitää pystyä kohtaamaan ja käsittelemään jotta hyvä isovanhempi-lapsenlapsi -suhde ei sotkeudu väärillä asioilla. Jos on ollut aikanaan poissaoleva tai hankala vanhempi, saattavat aikuiset lapset tuntea jopa kateutta omaa lapsiaan kohtaan, kun ukki tai mummi ovat niin mielin kielin lapsenlapselle. Poikasi saattaa sanoa omalle lapselleen kuullesi vaikkapa "Ai ukki lupasi viedä sinut Korkeasaareen, sepä hienoa, me ei lapsena koskaan päästy!" ja sinun kannattaa silloin herkällä korvalla kuunnella ja jututtaa poikaasi kahden kesken tästä. Ihan vaikka se että pyytää anteeksi, ja sanoo että on pahoillaan, ettei pystynyt pitämään isänä lupauksista kiinni. Ja sitten sanoo pojalle, että olisi tosi hienoa jos sinä haluaisit lähteä meidän kanssa mukaan sinne Korkeasaareen.
Tärkeää on myös se, että teet välillä aikuisen lapsesi jotain, oli se sitten 10 min halkoliiterissä tai viikonloppumatka kahden kesken. Liian herkästi eläkkeellä olevat isovanhemmat satsaa energiaa ja aikaa lapsenlapsen priorisoimiseen mökkeilyltä ja harrastuksilta, ja siinä sivussa niiden aikuisten lasten tilanne unohtuu. Tuoreilla vanhemmilla voi olla vaikka mitä parisuhdehaasteita, taloudellista kurmotusta, työelämän paineita jne. joihin on arvokasta saada vertaistukea edelliseltä sukupolvelta.
Voipi olla, että sinullakin nousee uudelleen pintaan jopa surumielistä nostalgiaa, kun touhuat lapsenlapsen kanssa ja tunnet oman isäsi ja isoisiesi hengen hetken paikalla. Sitä herkistyy ja saattaa yhtäkkiä pelätä lapsenlapsen puolesta vähän älyttömiäkin juttuja. Isovanhemmuus voi myös herättää sen oman sisäisen lapsen, joka kaipaa rakkautta. Siksi aiempi neuvo, että älä kiinnity lapsenlapseen takertuvalla tavalla, oli hyvä. Lapsen on saatava olla lapsi, ei isovanhempien tarpeiden tyydyttäjä.
Ihanaa kevättä tulevalle ukille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea Ukille! Se on hieno kunniatehtävä ja erittäin hienoa ja antoisaa!
Itse olen kolmen (ihan kohta neljän) lapsenlapsen Ukki. Ovat poikieni lapsia ja suhde on läheinen. Älä välitä tuosta yhdestä ankeuttajasta, joka yrittää levittää omaa ahdistustaan ja epäonnistumistaan muille. Tuo on puhtaasi hänen ongelmansa, ei yleistettävissä. Kyllä Ukilla voi olla läheiset suhteet ihan yhtä lailla poikansa ja tyttärensä lapsiin. Ja tälle ankeuttajalle sanon vinkkinä: mitäpä jos ottaisit asian puheeksi poikasi ja miniäsi kanssa. Kerro suoraan, että haluat olla enemmän läsnä lastenlastesi elämässä ja tehdä heidän kanssaan ukki-juttuja.
Täällä on tullut hyviä konkreettisia vinkkejä, enkä lähde niitä toistamaan. Ukki voi opettaa lapsenlapsilleen kaikenlaisia taitoja, mitä vanhemmat eivät kiireiltään ehdi. Ukki voi olla tuki ja turva, jolle voi tulla huoliaan purkamaan. On ehkä luontevaa, että Ukki opettaa lapsenlapsilleen (sopivassa iässä ja myös tytöille) kaikenlaisia "miehekkäitä" juttuja puukon käsittelystä alkaen, mutta tärkeää on myös että Ukki opettaa myös että miehellä on tunteet ja mies voi olla myös herkkä.
Meillä luonto, retkeily ja esim. nakkien tai lettujen paisto nuotiolla tai kodassa on ollut suosiossa. Vanhin lapsenlapseni alkaa olla siinä iässä, että ensi syksynä iltojen pimennyttä ajattelin puhaltaa pölyt tähtikaukoputkestani.
Aloitin myös uuden harrastuksen. "taikatemppuileva Ukki" on jotain, minkä lapset varmasti vanhuksinakin muistavat. Muutaman olen jo kokeeksi esittänyt, suurin osa on treenivaiheessa. Voi sitä silmien pyöreyttä ja ihmettelyn määrää :)
Tässäpä paljon hyviä huomioita kokeneemmalta kanssaukilta. Onnea teille neljännestä. Meillä on läheiset suhteet kaikkiin lapsiin ja miniä on tolkun ihminen. Välimatkaakin meillä on vain viitisen kilometriä, joten en kyllä usko, että jäädän etäisiksi lapsenlapsen kanssa.
Itselle välillä päänvaivaa aiheuttaa se, että mitkä ovat ukkijuttuja ja mitkä ovat isäjuttuja. Poika tästä aina välillä huomauttaa, kun kerron hänelle kaikkia suunnitelmiani mitä sitten lapsenlapsen kanssa tehdään. Naljailen sitten takaisin, että otan nyt takaisin ne vajaat kuusi vuotta mitkä hänen kanssaan menivät ohi. Poika siis tuli elämääni vaimon kylkiäisenä kun tavattiin.
Lintuhommat on ainakin sovittu jäävän minulle. Eli niitä mennään yhdessä kiikareilla katsomaan tulevaisuudessa.
No eihän sinusta sitten ole edes mitään ukkia tulossa. Pojan oikea isä on ukki ja sinä olet pojan äidin miesystävä, et muuta. Älä omi roolia joka ei sinulle kuulu.
Oma poika se on. Ihan virallisestikin ollut 10-vuotiaasta asti, joten kyllä minä vaan olen hänen lapsensa ukki.
Juuri näin. Mun isäpuoleni on mun lasteni vaari, biologinen isäni ei heidän elämässään ole koskaan edes ollut.
Justiinsa, perhe on muutakin kun biologiaa.Pojan biologinen isä oli hetken pojan elämässä, mutta huono isä oli kyseessä. Kerran löi poikaa ja vaimo lähti kävelemään saman tien ja sen jälkeen katosi se äijä heidän elämästään. Oma poika siitä nopeasti tuli ja virallisesti vähän sen jälkeen kun toinen poika syntyi.
Joskus on kyllä vähän naurattanut, kun joku on kehunut kuinka on poika isänsä näköinen kun yhdessä ollaan jossain oltu.
Hyvä isä olet ollut, jos poika on alkanut muistuttaa sinua ihan vain läheisyyden seurauksena :D
Siinä vaiheessa kun toista poikaa odotettiin, niin ostettiin talo ja minä aloin sitä remontoimaan. Vanhempi poika silloin 9 v. oli hommassa mukana alusta asti ja siinä kun yhdessä pitkää päivää painettiin niin varmaan imi urakalla minun eleitä ja maneereita. Veikkaan, että tämän takia meissä nähdään paljon yhtäläisyyksiä, kun näitä yhteisiä projekteja on siitä asti jatkettu. Poika kuki nopean kehityskaaren väistäks vähä-miehestä pidäks kiinni-mieheksi ja siitä jo ennen täysi-ikäisyyttä tasavertaiseksi rinnallanrakentajaksi.
Hauskaa kun saman perheen lapsista tulee niin erilaisia. Kahta nuorempaa ei ole rakennushommat kiinnostaneet koskaan. Nuorempi poika on ollut pienestä pitäen kiinnostunut keittiöhommista ja tytärtä ei ole kiinnostanut mitkään hommat, hän on taiteilija.
Vierailija kirjoitti:
Vältä pitkästyttämästä muita isovanhempia lapsenlapsesta. Älä näytä loputtomasti kuvia perheen ulkopuolisille, kehu kaikkea mitä lapsi osaa ( hän ei oikeasti ole alle vuoden vanhana vielä lingvisti tai ornitologi tai automekaanikko tms) ja muista, että lapsenlapsesi on toivon mukaan normaali samanlainen lapsi kuin moni muukin hänen ikäisensä.
Ole kohtelias ja huomaavainen myös oman lapsesi puolisolle äläkä hae lapsenlapsesta vain oman sukusi piirteitä tai ketä muistuttaa juuri sinun suvussasi. Lapset muuttuvat vuosien varrella ihan oman näköisikseen, vaikka voikin muistuttaa isoäitisi äitiä tietystä kulmasta katsoen.
Älä hae lapsenlapsesta turvaa ja merkitystä elämääsi. Älä roiku lapsessa ja ajattele, miten päivä on hyvä vain kun saat lapsenlapsen teille hoitoon. Opettele jo nyt, että lapsenlapsi on lainassa ja kasvaa omaksi henkilökseen. Tue hänen itsenäistymistään, äläkä roiku hänessä. Opeta elämän tärkeitä arvoja niin kuin kunnioitus muita kohtaan sekä sanan kiitos. Näytä hänelle esimerkkiä terveestä, hyvästä itsetunnosta ja keskustele kaikesta mahdollista jo lapsesta lähtien. Tee maailmasta mielenkiintoinen, joka voi olla muurahaisten tarkkailua pihatiellä tai opetella automerkkejä. Ota lapsi viereesi ja lue hänelle. Rakasta häntä kiukkuhetkinä ja ole silloinkin läsnä. Kuuntele!
Vähä pahoin pelkään, että minusta tulee juuri tällainen ukki. Ja vielä pahempaa. Minä olen se, joka selittää kaupan kassallekin kuinka meidän lapsenlapsi sitä ja tätä. Ornitologiksikin olen jo ehtinyt kehumaan, kun kuulemma alkoi potkimaan kun pihalla peipposet liversi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osoita huomiota myös lapsenlapsen äidille. Anna miniälle tilaisuus kertoa mitä heille perheenä kuuluu ja toimi vaivihkaa kulisseissa, älä sotkeutuen, mutta lempeästi isällisellä tuella. Tarjoudu viemään lapsi leikkipuistoon ja ruokkimaan tämä päiväkodin jälkeen, jos poikasi huitoo töiden jälkeen harrastuksissa ja miniä kantaa kodin arjesta liikaa vastuuta. Jos lapsi on poika, sitä tärkeämpää on, että ukki antaa rehdin ja tasa-arvoisen miehen mallin. Ukki voi vaihtaa vaipat ja ukki voi leipoa kakun 3v. synttäreille. Ja sitten vapaalla kädellä poikien omia juttuja!
Onnea onnea! Näin iloisia uutisia on ilo lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmuus on parasta maailmassa! Onne tulevalle ukille!
Ihan mahdottoman paljon onnea tulevalle ukkille.
Mutta surullista kyllä, näin iloisesti ei tällä palstalla tulevaa mummoa onniteltaisi. Paljon löytyisi ilkeitä nimityksiä ja kuvailuja.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ketjuun osallistuneista on todennäköisesti homoseksuaaleja jotka ovat valehdelleet vaimoilleen ja menneet naimisiin vain saadakseen lapsia. Näitä on Suomessa todella paljon.
En tunne yhtään miestä, ukki tai ei joka puhuisi tämän ketjun miesten tavoin.
Olen pahoillani, että sinun elämässäsi ei ole koskaan ollut rakstavaa isää tai isoisää.
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut!
Oma isäni on erinomainen ukki, hyvin erilainen kuin hänen oma isänsä oli minulle. Samaa heissä on kuitenkin rauhallisuus ja kyky kohdata jokainen omana persoonanaan, hyväksyen kaikki puolet kanssaihmisistä. Omalle lapselleni ukki on aivan selvästi sankari ja tärkeä, turvallinen aikuinen. Itse olen isälleni äärimmäinen kiitollinen myös siitä, että lapsen ollessa pienempi, hän mahdollisti minulle ja puolisolleni kahden keskeistä aikaa tarjoutumalla lapsenvahdiksi vaikkapa saatesanoilla, että onhan nuorenparin päästävä leffaan.
Muistuttaisin sellaisesta, että vanhemmuus ei pääty isovanhemmuuteen. Kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyy, muuttuvat myös vanhemman ja aikuisen lapsen välinen suhde. Usein vanhat haavat hiljalleen paranevat, suhde syvenee ja muuttuu vanhempi - lapsi -dynamiikasta kohti kahden aikuisen tasa-arvoista suhdetta. Mutta pinnalle saattaa nousta myös kipeitä tunteita. Ne pitää pystyä kohtaamaan ja käsittelemään jotta hyvä isovanhempi-lapsenlapsi -suhde ei sotkeudu väärillä asioilla. Jos on ollut aikanaan poissaoleva tai hankala vanhempi, saattavat aikuiset lapset tuntea jopa kateutta omaa lapsiaan kohtaan, kun ukki tai mummi ovat niin mielin kielin lapsenlapselle. Poikasi saattaa sanoa omalle lapselleen kuullesi vaikkapa "Ai ukki lupasi viedä sinut Korkeasaareen, sepä hienoa, me ei lapsena koskaan päästy!" ja sinun kannattaa silloin herkällä korvalla kuunnella ja jututtaa poikaasi kahden kesken tästä. Ihan vaikka se että pyytää anteeksi, ja sanoo että on pahoillaan, ettei pystynyt pitämään isänä lupauksista kiinni. Ja sitten sanoo pojalle, että olisi tosi hienoa jos sinä haluaisit lähteä meidän kanssa mukaan sinne Korkeasaareen.
Tärkeää on myös se, että teet välillä aikuisen lapsesi jotain, oli se sitten 10 min halkoliiterissä tai viikonloppumatka kahden kesken. Liian herkästi eläkkeellä olevat isovanhemmat satsaa energiaa ja aikaa lapsenlapsen priorisoimiseen mökkeilyltä ja harrastuksilta, ja siinä sivussa niiden aikuisten lasten tilanne unohtuu. Tuoreilla vanhemmilla voi olla vaikka mitä parisuhdehaasteita, taloudellista kurmotusta, työelämän paineita jne. joihin on arvokasta saada vertaistukea edelliseltä sukupolvelta.
Voipi olla, että sinullakin nousee uudelleen pintaan jopa surumielistä nostalgiaa, kun touhuat lapsenlapsen kanssa ja tunnet oman isäsi ja isoisiesi hengen hetken paikalla. Sitä herkistyy ja saattaa yhtäkkiä pelätä lapsenlapsen puolesta vähän älyttömiäkin juttuja. Isovanhemmuus voi myös herättää sen oman sisäisen lapsen, joka kaipaa rakkautta. Siksi aiempi neuvo, että älä kiinnity lapsenlapseen takertuvalla tavalla, oli hyvä. Lapsen on saatava olla lapsi, ei isovanhempien tarpeiden tyydyttäjä.
Ihanaa kevättä tulevalle ukille!
Juuri näin. Vertaistuki edelliseltä sukupolvelta on todella arvokasta.
Alue: Aihe vapaa
Ovat varmasti mieluisia vekottimia saajilleen. Katso, että on kunnon ajo-opetukset saatu ja opittu kans.