Perheiden outoja ruokailutapoja ja -tottumuksia

Mä olin nuorena tyttönä au pairina perheessä, jossa syötiin tasan kahdenlaista ruokaa. Illallinen oli kyllä säntillisesti joka ilta seitsemän aikoihin, mutta menu oli todella yksinkertainen: Perheen äiti osasi ilmeisesti tehdä vain kahta ruokalajia: spagettia tomaattikastikkeella tai uuniperuna, joka syötiin kanafileen ja kastikkeen kanssa. Alkuruoaksi oli aina joko salaatti-tomaatti-kurkku -salaatti tai hunajamelonin puolikas, jota syötiin lusikalla kovertaen. Perheen taapero söi joka päivä ranskanperunoita ja kananugetteja. Tätä siis koko vuosi, joka viikko, joka päivä.  

Syödään mämmiä.

Meillä syötiin mun lapsuudessa puuroa myös illalliseksi, usein vehnäjauhopuuroa, joskus ruispuuroa tai mannapuuroa. Lisäksi pöydässä oli keitettyjä tai paistettuja kananmunia leivän päälle pantavaksi. Tällaista ruokaa oli muistikuvani mukaan joka viikko, usein monenakin iltana. Tajusin vasta aikuisena, että meidän kuusihenkisessä duunariperheessä taisi olla raha aika tiukassa.

Muistan entisen tyttöystävän vanhempien luona syötiin iltaruoka aina viimeistään kello 17.00. Sen jälkeen ei sitten syöty mitään ennen aamiaista. Opin hyvin nopeasti ottamaan eväät mukaan jos yökylään mentiin. 

Mulla oli lapsena yksi kaveri, jonka piti aina mennä viideltä kotiin, sillä silloin syötiin. Oltiinpa missä tahansa ja tehtiinpä mitä tahansa, niin viideksi syömään.

Sitten oli yksi kaveri, jonka perhe ei milloinkaan syönyt yhtä aikaa. En oikein edes tiedä, laittoiko heillä kukaan ruokaa. Vietin heillä tosi paljon aikaa alakouluikäisenä, ja vanhemmat olivat todella harvoin kotona: äiti teki kolmivuorotyötä ja isä oli kiireinen yrittäjä. Olen monta kertaa miettinyt sitä outoa tunnelmaa tuon kaverin kodissa. Oli uusi ja hieno koti, ja raha-asiat kunnossa, mutta lapset jotenkin aivan oman onnensa nojassa. Jotain juustoleipiä ja jäätelöä syötiin.