Minkälainen äiti teillä on?

Sellainen sisukas tapaus joka selviää kaikesta. Kokenut ja nähnyt paljon elämää. Määrätietoinen ja vahva persoona

Äiti oli älykäs, luova ja hyvä keskustelija. Mietti liikaa onko muille vaivaksi. 

Turvaton mielisairas 

Kiukkuinen.

Kuollut.

Tällä hetkellä harhainen demontikko. Lapsuudessa väkivaltainen ja kärsi mielenterveysongelmista. Ei hakeudu hoitoon eikä halua apua koska hänessä ei ole mitään vikaa.

Lämmin, rakastava, positiivinen, tsemppaava, avulias, empaattinen. Aivan ihana. 

Ei ole. Äitiysrooli loppui jo ajat sitten ja sekin suoritettiin välttävästi.

Vierailija kirjoitti:

Lämmin, rakastava, positiivinen, tsemppaava, avulias, empaattinen. Aivan ihana. 

Empaattinen? Oletpa onnekas.

Haavoittuva narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Haavoittuva narsisti.

Otan osaa. Ap

Haavoittuva narsisti minullakin. Ilkeä, pahansuopa, katkera. Haukkuu minua jatkuvasti veljelleni, isälleni, miehini sukulaisille. Muihin ei ole enää välejä hänellä.

Täynnä vastakohtaisuuksia. On ystävilleen mukava, puhuu nätisti meistä lapsista, on  ajan hermolla, ajaa feminismiä..... Tarvitsee actionia elämäänsä, hakee kehuja luettelemalla mitä on tehnyt, jotta voi sitten sanoa "No enhän mä nyt mitään paljoa ole tehnyt, olen niin laiska". Omaa vahvoja mielipiteistä asioista, jotka eivät kuulu hänelle yhtään, kuten muiden ulkonäkö.

Ihan hirviö etenkin mulle ja perustelee sillä, että "voi olla oma itsensä kun rakastaa niin paljon". Toisaalta avautuu ihan liikaa esimerkiksi miessuhteistaan ja suuttuu, kun en halua keskustella seksijutuista sen kanssa, olen jostain eri mieltä, en hauku erilaisia ihmisryhmiä (kuten kaikki miehet) vaan ajattelen,. Veli ei voi sukupuolestaan huolimatta tehdä mitään väärin. 

Äiti on kylmä, etäinen, tyytymätön ja väkivaltainen. Kaikkein tärkeintä on se, et muut pitävät häntä hyvänä ihmisenä. 

Lempeä, empaattinen. Oli siis.

Raskas, mutta rakas.

Minkälainen olet itse?

Juoppo spurgu, miestä vaihtaa useammin kuin alushousuja.

Vanha ja sairas jo. Hyvä ruuanlaittaja on aina ollut. Harrastaa kaikkien tointeni mitätöintiä tyyliin kun saan valmiiksi jonkun ison työn, ilmestyy paikalle vain todetakseen, että tuo nyt oli täysin turhaa miksi ihmeessä menit tekemään, tai tuota ei tarvita, tai tuo on hyödytöntä. Keksii minulle jatkuvasti ammatteja joilla voisi kehut muille. Enää en tähän suostu.
Menee isän puolelle silloin kun isä on minua kohtaan väkivaltainen. On tehnyt pitkän työuran ja ollut luova ja pidetty työssään, rakasti työnantajaansa ja työkavereitaan, ystäviään, lapsuudenperhettään ja omaa miestään eli isääni. Ei koskaan halunnut olla äiti, eikä oikein osannutkaan. Muistan jo taaperoikäisenä ihmetelleeni, kun hän ei osaa ottaa syliinkään "niinkuin äiti" ja olen höpötellyt kuulemma edellisistä elämistäni jossa minulla oli äiti, joka osasi ottaa syliin ja helliä. 
Koin olevani turvaton hänen lähellään jo pienenä ehkäpä juuri sen vuoksi että oli kuin liimattu isään eikä koskaan kyseenalaistanut isän moraalia. Isä oli jumalasta seuraava jolle ei saanut sanoa vastaan. Räjähteli, oli epäluotettava ja jätti minut ailahdellessaan usein yksin. Altisti usein hylkäämisen kokemuksille. Koska isä puhuu hänestä psykologina, olen kyseenalaistanut omat kokemukseni. Ehkäpä äiti on vain miellyttäjä. Ei osaa olla itsenäinen isästä eikä elää omaa elämäänsä. Ei sen pahempi. Mukautuja-miellyttäjä?

V..tumainen