Minkälainen äiti teillä on?
Kommentit (35)
Skitsoaffektiivinen häiriö löytyy, lääkkeillä kurissa. On lempeä, lämmin ja sosiaalisesti taitava.
Maailman paras. On auttanut minua aina elämässä ja auttaa edelleen 79-vuotiaana. En olisi ilman pärjännyt.
Äitini on sellainen hauska vähän kaksijakoinen tyyppi. Taiteellinen mutta maanläheinen, vähän levoton, ei pystyisi olemaan koko päivää sisällä esimerkiksi, toisin kuin minä, pystyn olemaan vaikka vuoden (ja olen ollutkin pahimpina aikoinani). Tekee herkullista ruokaa. On antelias, auttaa rahallisesti minua ja lapsenlapsiaan, vaikkei itsekään ole varakas. Nykyään suu käy kokoajan ja sieltä tulee yleensä ne samat jutut menneisyydestä, kädet huitoo ilmassa ja nauraa kertoessaan. Iloa löytyy onneksi enemmän kuin huolta ja murhetta, vaikka on luonteeltaan kova murehtija, aina pitää joku huoli olla mielen päällä jota vatvoo rakkaisiin liittyen. Mutta kun nähdään niin osaan kyllä kaivaa sen iloisen luonteen esiin, niin unohtaa huolensa. 💕
Äitin harrastuksiin kuuluu keväisin mm kasvilajien bongaus, aina uusi laji minkä näkee, merkitään vihkoon. Ja naapurin pariskunta tekee samaa, niillä on ollut tämä kisa jo vuosia. Nähdessä kertovat aina montako lajia ovat jo saaneet kasaan. Äitini on kova pyöräilemään ja liikkuu luonnossakin, siinä näkee kasveja. Lisäksi on harrastanut viime vuosina laulua sekä tanssia. Täl hetkellä ei vissiin, ehkä syksyllä jompaa kumpaa taas.
Täällä kirjoittelee ikäluokka joiden isät lähtivät risteilylle ja unohtivat tulla takaisin kotiin. Äidit jäivät paikalle pitänään huolta, toiset paremmin ja toiset hieman huonommin. Ei olis pitänyt?
Äiti on mullan alla. Istutin jo orvokit haudalle.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittelee ikäluokka joiden isät lähtivät risteilylle ja unohtivat tulla takaisin kotiin. Äidit jäivät paikalle pitänään huolta, toiset paremmin ja toiset hieman huonommin. Ei olis pitänyt?
Hä? Mä kirjoitin aiemmin ketjuun. Eikä kyllä mun isä ainakaan mihinkään lähtenyt. Erosivat kyllä mutta en yhtään ihmettele ei äitiä kukaan kestä. Tuntuu vain joillekin olevan mahdoton ajatus. Että kaikki äidit eivät yritä parhaansa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittelee ikäluokka joiden isät lähtivät risteilylle ja unohtivat tulla takaisin kotiin. Äidit jäivät paikalle pitänään huolta, toiset paremmin ja toiset hieman huonommin. Ei olis pitänyt?
No jos sun isäsi jätti sut, syytä häntä äläkä muita
Taitaa olla nyt seonnut. Lopullisesti. Se kävi ostamassa jostakin alesta jonkun hirveän NS tuolin kotiinsa, ja kun se piti avata, sillä oli terävä keittiö veitsi kädessä ja se Sohi sillä koko ajan. Olisi voinut osua muhun ! Ja muutenkin. Sillä on kaiken maailman sääntöjä NS kotonaan, esim, et sinne ei saa tuoda eikä käyttää kynsilakkaa. Itse se sitten käyttää sitä koska haluaa. Muut eivät saa käyttää. Ja oman pikku huoneen sänky pitää olla kasassa kunnolla. Ei se mikään hotelli ole, missä ne pitää olla just millin tarkkuudella niin ja näin. Kauhea määräilijä ollut aina, etenkin mua kohtaan. Ja riitoja on usein ihan turhasta. Aina sanoo, et laps........mulle !!! Mä oon jo 50-v !!!!!!!!! Gaik mä sen laps oonki, en ole enää lapsi !!!!!!!
Äitini luonne oli vaikea. Piti olla koko ajan varuillaan, ettei ärsytä millään lailla häntä. Saattoi raivostua aivan mitättömistä syistä ja alkaa riehumaan astioita ja muita tavaroita viskoen. Meitä lapsia telkesi pannuhuoneeseen pimeään, ellemme päässeet livahtamaan ulos tai kavereiden luo karkuun raivokohtauksen iskiessä. Piti myös mykkäkoulua ja loukkaantui herkästi muun muassa sukulaisten sanomisista, jotka tulkitsi aina negatiiviseksi kritiikiksi häntä kohtaan. Hänellä oli vain vähän ystäviä, lähinnä oma sisar kävi kyläilemässä.
Oli myös perso miesten ihailulle ja flirttaili isän läsnä ollessa törkeällä tavalla. Pukeutui näyttävästi ja oli vanhuuteen asti jatkuvasti "laihiksella". Maksatti isällä kaiken mahdollisen silloinkin, kun meni muutamaksi vuodeksi osa-aikatyöhön.
Muistan toki myös positiivisia hetkiä, mutta ne olivat harvinaisia. Hän oli yleensä iloinen ja tyytyväinen tovin, kun sai ostatettua itselleen jotain. Sitten päässä alkoi kehittyä uusi hanke vaikkapa olohuoneen kalustamiseksi tai keittiön remontoimiseksi. Meillä vaihtuivat huonekalut ja verhot tiuhaan.
Voitte vain kuvitella, miten hän käyttäytyi dementoiduttuaan. Väkivaltainen, epäluuloinen ja suustaan rivo.
Vierailija kirjoitti:
Äitini luonne oli vaikea. Piti olla koko ajan varuillaan, ettei ärsytä millään lailla häntä. Saattoi raivostua aivan mitättömistä syistä ja alkaa riehumaan astioita ja muita tavaroita viskoen. Meitä lapsia telkesi pannuhuoneeseen pimeään, ellemme päässeet livahtamaan ulos tai kavereiden luo karkuun raivokohtauksen iskiessä. Piti myös mykkäkoulua ja loukkaantui herkästi muun muassa sukulaisten sanomisista, jotka tulkitsi aina negatiiviseksi kritiikiksi häntä kohtaan. Hänellä oli vain vähän ystäviä, lähinnä oma sisar kävi kyläilemässä.
Oli myös perso miesten ihailulle ja flirttaili isän läsnä ollessa törkeällä tavalla. Pukeutui näyttävästi ja oli vanhuuteen asti jatkuvasti "laihiksella". Maksatti isällä kaiken mahdollisen silloinkin, kun meni muutamaksi vuodeksi osa-aikatyöhön.
Muistan toki myös positiivisia hetkiä, mutta ne olivat harvinaisia. Hän oli yleensä iloinen ja tyytyväinen tovin, kun sai ostatettua itselleen jotain. Sitten päässä alkoi kehittyä uusi hanke vaikkapa olohuoneen kalustamiseksi tai keittiön remontoimiseksi. Meillä vaihtuivat huonekalut ja verhot tiuhaan.
Voitte vain kuvitella, miten hän käyttäytyi dementoiduttuaan. Väkivaltainen, epäluuloinen ja suustaan rivo.
Ethän ollut silloin enää missään tekemisissä?
Vihannes. Makaa hoivakodissa eikä raajat enää liiku. Vaikeuksia niellä ruokaa ja juomaa. Alzheimer on edennyt jo siihen vaiheeseen, että kuolee seuraavan 6kk sisällä. Ikävää, mutta samalla myös helpotus, kun se päivä koittaa.
No tässä vaikka luettelo sanoja kuvaamaan äitiäni: marttyyri, narsistinen, sosiopaattisia taipumuksia, läheisriippuvainen, kylmäkiskoinen, rasittava, empatiakyvytön, itsekeskeinen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittelee ikäluokka joiden isät lähtivät risteilylle ja unohtivat tulla takaisin kotiin. Äidit jäivät paikalle pitänään huolta, toiset paremmin ja toiset hieman huonommin. Ei olis pitänyt?
Ero on aina hyvä ratkaisu, kun yhteiselo ei yksinkertaisesti toimi. Lapset ansaitsevat rakastavan kodin.
Lämmin ja rakastava, neuvokas ja sisukas. Vähän huono itsetunto, piti itseään tyhmänä kun ei aikanaan saanut käydä kouluja - oli sitä ikäluokkaa, jonka oppikouluun pääsy oli vanhempien maksuhaluista kiinni ja ukilla niitä ei ollut. Mainio kokki ja leipuri. Kaipauksella muistan, parempaa äitiä en olisi voinut toivoa.