pidättekö pienipalkkaista opistotason ihmistä luuserina?
Ihan vain mielenkiinnosta kyselen, kun monilla tutuilla tuntuu olevan tällainen kuva. Kuitenkin voisin lähipiiristä sanoa esimerkkinä muutaman n. 30v. tyypin, jotka ovat kouluttaneet itseään paljon, mutta työpaikkaa on vaikea saada huippupalkoista puhumattakaan. (aina ovat kuitenkin minua kieroon katsoneet, koska olen " vain" opistotason luuseri). Heillä suuret opintolainat myös vaikka tuloista ei välttämättä tietoakaan.
Mulla ikää pian 30v. ja samalla tulee oma ensimmäinen kämppä velattomaksi. Opintolainaa ei ole koskaan ollut, koska rahoitin " luuseriopintoni" kesätöillä ja säästöilläni. 30v. jälkeen alan säästämään seuraavaa isompaa asuntoa varten, matkustelen ja teen kaikkea mukavaa, kun asumiskuluja ei ole juuri lainkaan ja lomatkin juoksevat mukavasti.
No minä olen ainakin erittäin tyytyväinen. Lisäksi pidän työstäni, vaikka palkka onkin pieni. Eikä ole turhan stressaavaa ja ylitöitä ei meillä edes saa tehdä :)
Kuitenkin joskus heikkoina hetkinä iskee se " voi ei oonko mä sittenkin täydellinen luuseri, en kehtaa kertoa kellekään, että olen vain opistotason tyyppi... jne "
Kommentit (6)
Taidankin mennä taas haaveilemaan noista pian koittavista velattomista vuosista :)
sossupummit tosiaan niitä lusmuja ovat !
Tosin yhtä stereotyyppinen on väite, että yliopisto-opiskelijoilla on kaikilla opintolainaa, joten sikäli uskon tämän ' opistotason luuseri' -kysymyksen myös olevan vain joku pienen piirin juttu.. Eli vastaus ap:n kysymykseen: en todellakaan pidä luuserina.
Jokainen meistä on erilainen, ihan oma erikoislaatuinen persoona, joita ei toista samanlaista löydy maailmasta. Jokaisella on oma elämänpolkunsa kuljettavana.
Ei se koulutus takaa nykypäivänä enää yhtään mitään.