Mie romahan

Juuri näin. Jos narsistisia piirteitä omaava ihminen käyttää kannabista, hän saattaa rakentaa itselleen ja muille "oikeutuksen", joka on todellisuudessa osa manipulointia tai itsepetosta.

On kuitenkin tärkeää erottaa, mikä on päihteen aiheuttamaa reaktiota ja mikä on tietoisesti rakennettua teatteria. Kannabiksen käyttö voi olla narsistille työkalu, jolla hän yrittää hallita sisäistä tyhjyyttään, mutta se voi palvella myös ulkoisia tavoitteita:

1. "Lääkitys"-narratiivi oikeutuksena

Narsisti saattaa selittää käyttöään sillä, että hän on "niin herkkä", "niin älykäs" tai "niin traumatisoitunut", että hänen on pakko käyttää kannabista selvitäkseen maailmassa.

Todellinen tarkoitus: Tämä luo hänelle erityisaseman. Säännöt eivät koske häntä, koska hänellä on "erityistarpeita". Se on tapa saada huomiota ja sääliä samalla, kun hän jatkaa itsekästä käytöstään.

2. Vastuu pakoilun välineenä

Kannabis tarjoaa täydellisen selityksen huonolle käytökselle ilman, että tarvitsee kohdata omaa persoonallisuuttaan.

Miten se toimii: Jos hän loukkaa jotakuta tai unohtaa lupauksensa, hän voi sanoa: "Se oli se pilvi, en minä oikeasti ole tuollainen."

Mitä se paljastaa: Hän ei ota vastuuta teoistaan, vaan ulkoistaa ne päihteelle. Tämä on klassinen narsistinen puolustusmekanismi.

3. Henkisen ylivertaisuuden esittäminen

Monet narsistiset käyttäjät kokevat olevansa "shamaaneja" tai "valaistuneita" käyttönsä vuoksi.

Mitä edellä paljastuu: Hän saattaa käyttää päihtymystilaa osoittaakseen muille, kuinka paljon syvällisemmin hän ymmärtää maailmaa kuin "tavalliset ihmiset".

Seuraus: Tämä on vain huomiohakuisuuden uusi muoto. Hän ei hae yhteyttä muihin, vaan vahvistusta sille, että hän on edelleen huoneen mielenkiintoisin ja tiedostavin henkilö.

4. Uhripositiosta käsin manipulointi

Jos joku huomauttaa käytöstä tai käytöksestä, narsisti voi kääntää tilanteen niin, että häntä vainotaan tai syrjitään.

Vaikutus: Hän saa taas huomion itseensä uhrina. Käyttö itsessään muuttuu toissijaiseksi – tärkeintä on se draama ja kontrolli, jonka hän saa aikaan muiden ihmisten reaktioilla.