Lue keskustelun säännöt.
Jaksatteko te muut nähdä ihmisiä työviikon jälkeen?
10.04.2026 |
Oikein ahdistaa kun täytyy aina keksiä tekosyitä ettei joudu jokaiseen kissanristiäiseen viikonloppuisin. Samat ihmiset pommittavat viesteillä, että nähdäänkö viikonloppuna. En jaksa. Jos vastaan että en nyt jaksa niin sama rumba on saletisti edessä seuraavana viikonloppuna, ja sitä seuraavana. Ja jos erehdyn näkemään, mikään ei ikinä riitä vaan KOKO AJAN pitäisi olla menossa ja vuorovaikuttamassa. En saatana jaksa, antakaa mun olla joskus rauhassa!
Muilla vastaavia fiiliksiä?
Kommentit (29)
Tajusin vasta, että näin vanhemmiten periaatteessa kivat tapaamiset aiheuttavat lähinnä stressiä. Syitä on väsymys ja rauhan ja oman ajan kaipuu, mutta myös aika korkeat odotukset tapaamisille. Nuorena nähtiin kahvilla mutkattomasti ilman mitään pullaa tai muita vastaavia. Nyt on paineita tarjoilujen suhteen ja harvoin kehtaa kutsua ketään kylään koska pitäisi siivota jne. Ja jos menee itse kylään, pitää ehkä olla joitakin viemistä mukana.
Tähän on nyt tultu, valitettavasti. Kaikkein mieluiten tapaan ystäviä kaupungilla, mutta nekin treffit pitää suunnitella viikkoja etukäteen.
Tänä viikonloppuna ei ole mitään sovittuna, joten makaan ikionnellisena sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, en jaksa. Ei mun lapsuudenkaverit olleet mitenkään edes mukavia ihmisiä. Koko vierailu saattoi mennä siihen että kuuntelin kuinka kaveri moitti miehensä siskoa jota en edes tuntenut. Ei enää ikinä. Mulla on tuhat kertaa parempaa tekemistä kuin tuollainen sosiaalisen elämän ylläpito.
En, paitsi omia lapsiani. Heidän seuransa ei kuormita. Päinvastoin.
Kannattaa pitää omista rajoista kiinni ja asettaa näkemiselle selkeä aikaraja, esim kaksi tuntia. Sanot vaikka että on muu sovittu meno, pitää olla muualla kohta. Jos ei kelpaa ystävyys rajoilla niin sitten saa olla kelpaamatta.
Vierailija kirjoitti:
En, paitsi omia lapsiani. Heidän seuransa ei kuormita. Päinvastoin.
Ei tietenkään. Omat lapset on aina asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kyllä niin introvertti että todellakin kuormittaa kaikki ylimääräinen sosialisointi. Työ on toki ihmisten parissa. Jos vapailla pitää valita lähdenkö kaverin kanssa syömään vai metsään kuuntelemaan linnunlaulua yksin niin metsä voittaa 100-0.
Joskus harvoin pitää ihan pinnistää että jaksaa nähdä myös kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokseenkin surkeaa ettet saa sanottua asiasta ystäville..
Sanon kyllä, että en nyt jaksa, raskas viikko takana jne, mutta koskaan ei ole toisinpäin, että nämä kyläluutat kokisivat etteivät jaksa nähdä. Minulle riittäisi vähempikin näkeminen, ei tarvitsisi joka viikonloppu tunti tolkulla treffata ketään.
Olen ilmeisesti sitten kummajainen.
Näitä kyläluutia löytyy, niille on vain tosi vaikea sanoa ei. Itselläni oli tällainen muutama vuosi sitten. Keksin, jos jonkinlaisia valheita menoista, kun en vain jaksanut tavata viikonloppuisin. Ihana ihminen, mutta elämämme oli eri vaiheissa. Hän eronnut, minä perheellinen. Tiedän, että asia olisi pitänyt nostaa pöydälle, josta vain yritin luikerrella pois valehtelemalla. Itselläni asia ratkesi sillä, että hän muutti toiselle paikkakunnalle työn perässä. Nyt pidämme yhteyttä puhelimitse, tapaamme muutaman kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en todellakaan, enkä viikolla. Yksin on parasta olla.
Sanon kyllä, että en nyt jaksa, raskas viikko takana jne, mutta koskaan ei ole toisinpäin, että nämä kyläluutat kokisivat etteivät jaksa nähdä. Minulle riittäisi vähempikin näkeminen, ei tarvitsisi joka viikonloppu tunti tolkulla treffata ketään.
Olen ilmeisesti sitten kummajainen.