Miltä tuntuu sairastua jo nuorena/keski-ikäisenä?
Entä tilanne, jossa parantumista ei ole enää tiedossa, vaan loppuelämä menee sairastaen?
Kommentit (24)
Krooninen migreeni. Onhan se ihan perseestä. Kolmasosan kuusta olen zombina, taistelen kivun ja erilaisten neurologisten oireiden (huimaus, oksetus, sanasokeus, puheentuottamisen vaikeus, keskittymiskyvyttömyys) kanssa, että saan arjen sujumaan kahden lapsen kanssa. Sen arvaa, että meillä ei ole aina siistiä eikä ajan kanssa huolella valmistettua ruokaa kuin hyvinä päivinäni. Mies ottaa koppia sen verran kuin pystyy, mutta ei tunnu täysin tajuavan sairauden kokonaisvaltaisuutta ja vaikuttavuutta.
Pahinta on se, ettei yhteiskunta jousta oikein mitenkään päin. Vajaata työ- tai opiskelukykyä ei tueta millään tavalla, eikä ole mitään keinoa osallistua yhteiskuntaan "vajaalla" panoksella... eli, että työtä olisi vaikka muutama tunti päivässä tms. Ennen minunkaltaiset varmaan hämmensi jotain soppaa kotiliedellä, kun muut oli peltotöissä tai mitä kukakin on voinut tehdä.. nykyään olet joko työkykyinen 40h tai sitten sulle ei ole mitään paikkaa. Ja sitten kuitenkaan et pääse sairaseläkkeelle, jollet ole varmasti kuollut, yhtään jos peili huurtuu vielä niin ei riitä. Sitten se on vaan semmonen vuosien "performanssi", jossa minä esitän työnhakijaa ja työkkärin täti esittää tekevänsä jotain...
Tämähän se nuorena sairastuneilla on yleinen kohtalo.
Itsekin päädyin tekemään pätkätyötä kun ei terveys riittänyt vakituiseen työhön.
Siinä sai sitten painia kahden epävarmuuden kanssa. Koskaan ei tiennyt kuinka pitkäksi aikaa saa töitä ja saako ansiosidonnaisen päivät täyteen. Toinen epävarmuus oli terveys. Koskaan ei tiennyt milloin halvaantuu käsi tai jalka tai tulee jotain muuta ankeaa oiretta ja kuinka kauan se kestää. Jotkut pöljäkkeet vielä kadehtivat sitä kun luulivat että sairastaminen ja työttömyys ovat kivaa lomailua.
Ikää kun alkoi tulemaan ja sairaus oireilemaan entistä pahemmin, niin sitten loppui työt kokonaan. Ja oli kyllä ankeaa olla työttömänä kun ei ollut mitään mahdollisuutta työllistyä mihinkään. Onneksi pääsin eläkkeelle niin ei enää tarvitse leikkiä työnhakijaa.