Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miltä tuntuu sairastua jo nuorena/keski-ikäisenä?

Vierailija
09.04.2026 |

Entä tilanne, jossa parantumista ei ole enää tiedossa, vaan loppuelämä menee sairastaen?

Kommentit (24)

Vierailija
21/24 |
24.09.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Epäreilulta. Itselläni meni ensin alaraaja ja sen jälkeen tasapaino. Työeläkeyhtiön mukaan mulla on työkykyä jäljellä, joten sinnittelen työttömänä työnhakijana. Varmaan vaikea arvata palkkaako mua kukaan...

Tämähän se nuorena sairastuneilla on yleinen kohtalo.

Itsekin päädyin tekemään pätkätyötä kun ei terveys riittänyt vakituiseen työhön. 

Siinä sai sitten painia kahden epävarmuuden kanssa. Koskaan ei tiennyt kuinka pitkäksi aikaa saa töitä ja saako ansiosidonnaisen päivät täyteen. Toinen epävarmuus oli terveys. Koskaan ei tiennyt milloin halvaantuu käsi tai jalka tai tulee jotain muuta ankeaa oiretta ja kuinka kauan se kestää. Jotkut pöljäkkeet vielä kadehtivat sitä kun luulivat että sairastaminen ja työttömyys ovat kivaa lomailua.

Ikää kun alkoi tulemaan ja sairaus oireilemaan entistä pahemmin, niin sitten loppui työt kokonaan. Ja oli kyllä ankeaa olla työttömänä kun ei ollut mitään mahdollisuutta työllistyä mihinkään. Onneksi pääsin eläkkeelle niin ei enää tarvitse leikkiä työnhakijaa.

Vierailija
22/24 |
24.09.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan helvetin hyvältä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/24 |
24.09.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Krooninen migreeni. Onhan se ihan perseestä. Kolmasosan kuusta olen zombina, taistelen kivun ja erilaisten neurologisten oireiden (huimaus, oksetus, sanasokeus, puheentuottamisen vaikeus, keskittymiskyvyttömyys) kanssa, että saan arjen sujumaan kahden lapsen kanssa. Sen arvaa, että meillä ei ole aina siistiä eikä ajan kanssa huolella valmistettua ruokaa kuin hyvinä päivinäni. Mies ottaa koppia sen verran kuin pystyy, mutta ei tunnu täysin tajuavan sairauden kokonaisvaltaisuutta ja vaikuttavuutta.

Vierailija
24/24 |
24.09.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pahinta on se, ettei yhteiskunta jousta oikein mitenkään päin. Vajaata työ- tai opiskelukykyä ei tueta millään tavalla, eikä ole mitään keinoa osallistua yhteiskuntaan "vajaalla" panoksella... eli, että työtä olisi vaikka muutama tunti päivässä tms. Ennen minunkaltaiset varmaan hämmensi jotain soppaa kotiliedellä, kun muut oli peltotöissä tai mitä kukakin on voinut tehdä.. nykyään olet joko työkykyinen 40h tai sitten sulle ei ole mitään paikkaa. Ja sitten kuitenkaan et pääse sairaseläkkeelle, jollet ole varmasti kuollut, yhtään jos peili huurtuu vielä niin ei riitä. Sitten se on vaan semmonen vuosien "performanssi", jossa minä esitän työnhakijaa ja työkkärin täti esittää tekevänsä jotain... 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yksi kuusi