Miksi ulkomailla saa heti ystäviä mutta suomessa ei?

Se on sitä paskanjauhantaa, jota Suomessa ei ole.

Yrittävät hyötyä sinisilmäisestä suomalaisesta, testaavat miten höynäytettävissä olet.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisiahan ei perinteisesti ole edes olemassa, vaan koko suomalaisuus on koostettu keinotekoisesti yhdistämällä eri heimojen, usein juuri kielteisiä piirteitä. Ja on onnistuttu luomaan erittäin hankala ihmistyyppi. Johon ei sitten millään saa mitään kontaktia. Puhutaan niin samotusti junteista.

Junttimainen mielipide.  Mistä  ne ulkomaiset on muodostettu?

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin kiinnostaa tämä aihe. Huomannut kyllä, että ihmiset tulevat herkemmin juttusille ulkomailla ja harkitsenkin muuttoa. 

Miksi haet uusia tuttavuuksia??

Olen asunut ja opiskellut sekä Suomessa että ulkomailla. Suomessa on tapana tehdä jaotteluja: on aina jokin jengi joka pitää itseään muita parempana. ”Alempien” kanssa ei paljoa jutella eikä edes moikata. Moni ryhmä on jakautunut kahtia. Rajojen yli ei kommunikoida. Muualla en ole havainnut tarvetta erottaa ”jyvät akanoista”. Yleensä itsensä paremmiksi luokittelevilla on pohjimmiltaan huono itsetunto. Muualla jokainen kasvatetaan luottamaan itseensä eikä tällaista jakoa synny. 

Mihin maahan vertaat? Miten nää ystävyydet on siellä syntyneet? 

Suomessa sinä sulaudut massaan. Et erotu joukosta. Sinä et herätä kiinnostusta .

Ulkomailla olet erilainen, ulkomaalainen. Sinä olet kiinnostava siellä.

Herätän kiinnostusta myös Suomessa, mutta Suomessa se on usein pakkomielteistä, mistä ei hyvä seuraa. 

T. Eri

Koska suomalaiset pääsevät tästä lapsekkaasta sinisilmäisyydestä ja oppivat erottamaan ystävyyden ja tavan vuoksi esitetyn kohteliaisuuden?

Vierailija kirjoitti:

Koska suomalaiset pääsevät tästä lapsekkaasta sinisilmäisyydestä ja oppivat erottamaan ystävyyden ja tavan vuoksi esitetyn kohteliaisuuden?

Noin sanoo hyvin varautunut ihminen. Hyvä käytös on kaikkien etu, syistä riippumatta. 

Suomalainen metsäläinen varoittaa lajitovereitaan muiden perusystävällisestä käytöksestä, jota muualla edellytetään jokaiselta jo ihan peruskäytöstapojen vuoksi. Hih.

No minua ei oikeastaan ainakaan edes kiinnosta "ystävät" ellei ole näiden kanssa joku todella selkeä yhteinen mielenkiinnonkohde, kuten harrastus tai vaikkapa joku aate. Ystävyys tarkoittaa kansankielessä toisen ongelmien kuuntelemista ja hänen draamoihinsa sotkeentumista, enkä halua sellaista elmää. Harrastuskavereiden kanssa ei sitten tarvitse kuunnella mitään terapioita, juoruja tai politikointia, kun tekeminen pyörii sen harrastuksen ympärillä. 

Eli vinkkini on, että etsi joku aihe mikä sinua kiinnostaa tai ala harrastamaan jotakin, jos kaipaat seuraa. Mikään juorukerhon ylläpitäminen ei ole cool ja pop

Makoilin uimarannalla Espoossa 25- vuotiaana. Siihen tuli joku ehkä algerialaista alkuperää oleva 4-kymppinen ukko tarjoamaan puhelinnumeroaan. Oli kyylännyt jo pidempään, ja oli itse pienten lastensa kanssa rannalla. Otin numeron vastaan, ja toivotin englanniksi iloista rantapäivää lasten kanssa, jotta saan rauhan. Pakkasin kamani miehen hävittyä näköpiiristä, ja lähdin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut ja opiskellut sekä Suomessa että ulkomailla. Suomessa on tapana tehdä jaotteluja: on aina jokin jengi joka pitää itseään muita parempana. ”Alempien” kanssa ei paljoa jutella eikä edes moikata. Moni ryhmä on jakautunut kahtia. Rajojen yli ei kommunikoida. Muualla en ole havainnut tarvetta erottaa ”jyvät akanoista”. Yleensä itsensä paremmiksi luokittelevilla on pohjimmiltaan huono itsetunto. Muualla jokainen kasvatetaan luottamaan itseensä eikä tällaista jakoa synny. 

Ihanko oikeasti luulet, ettei jossain brittein saarilla ole havaittavissa mitään luokkajakoa :-). Puhumattakaan jostain Intiasta tai miksei jenkeistäkin.

Vierailija kirjoitti:

ulkomailla lapset sosiaalistetaan, suomessa ei. suomessa opetetaan olemaan varuillaan kaikkien vieraiden kanssa ja opetetaan, että ei vieraille tarvitse puhua

*kielletään puhumasta,

kiusataan ja sitten ihmetellään miksei muuttunut sosiaaliseksi ilopilleriksi...mitä minä muka tein väärin? Itse on tommonen.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Pääasiassa siksi,  että monissa maissa ystäviksi kutsutaan sellaisia ihmisiä,  joita Suomessa kutsutaan vain tuttaviksi tai korkeintaan kavereiksi.  Monissa muissa maissa ystävyys on huomattavasti pinnallisempaa kuin Suomessa. 

Onko tuo jokin kiintymyssuhdehäiriö ettei voi kaveerata kuin niiden kaikista tutumpien kanssa ja harhaisuutta, että he olisivat jotenkin luotettavampia? Oikeasti tuollaiset porukat alkavat mätääntyä aika nopeasti.

Suomi on yksinäisten ihmisten maa. 

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin kiinnostaa tämä aihe. Huomannut kyllä, että ihmiset tulevat herkemmin juttusille ulkomailla ja harkitsenkin muuttoa. 

niin, hymyilevät yms

suomalaiselta saa tuurilla mulkaisun

Eilenkin taas katsoin ihmisiä. Suomalaiset ei katso päin ja ovat todella surullisen näköisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Koska suomalaiset pääsevät tästä lapsekkaasta sinisilmäisyydestä ja oppivat erottamaan ystävyyden ja tavan vuoksi esitetyn kohteliaisuuden?

Tuo on juuri sitä epäluuloa. Tuollaisen takia syntyy toksisia suhteita kun pääsee olemaan toiselle se ainut vaihtoehto vuorovaikutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut ja opiskellut sekä Suomessa että ulkomailla. Suomessa on tapana tehdä jaotteluja: on aina jokin jengi joka pitää itseään muita parempana. ”Alempien” kanssa ei paljoa jutella eikä edes moikata. Moni ryhmä on jakautunut kahtia. Rajojen yli ei kommunikoida. Muualla en ole havainnut tarvetta erottaa ”jyvät akanoista”. Yleensä itsensä paremmiksi luokittelevilla on pohjimmiltaan huono itsetunto. Muualla jokainen kasvatetaan luottamaan itseensä eikä tällaista jakoa synny. 

Juuri tällaista. Ei toki kaikki, mutta...