2v 8 kk ikävää käytöstä
JOtenkin niin harmittaa et ajattelin kirjoittaa ihan omalla aloituksella. Meillä siis poika 2 v 8 kk ja pikkuveli 2,5 kk. Uhmaa ON, mutta kotioloissa menee kaikenkaikkiaan ihan kivasti. Rajuja otteita esiintyy pikkuvejeä kohtaan erittäin harvoin, sen sijaan vanhempia kohtaa, esim. pukemistilanteessa ja yliväsyneenä läpsii, koittaa vetää tukasta, joskus pureekin. kOtona tilanteet on kuitenkin lepposampi selvitellä kotiväen kesken.
Hirveän ikävää on nyt tullut se että puistoissa ja kerhoissa on alkanut läpsiä toisia lapsia, esim. jos samaa lelua havittelevat, tai toinen lapsi, ylensä pienempi tulee liian lähelle. Kohdistuu siis yleensä pienempiin, saattaa työntää kumoon, liukumäessä tyrkkiä tai sit noissa leikkitlantessa.
Kun ite niin mielelläni puistoilisin ja kyllä poikakin tottakai nauttii, mutta nyt alkaa jo itteä jännittää et mitenhän ne puistoreissut taas menee, vauva keikkuu linassa tai rintarepussa ja sit yritän pysytellä taaperon perässä et ehdin väliin ennekuin käy käsiks, eikä siltikään aina ehdi. Viimeaikoina on joka kerta ainakin yksi välikohtaus. Puistossa menee paremmmin kuin kerhoissa siätiloissa. Tänään oltiin kerhossa varmaan liian myöhään, aluksi leikit meni tosi kivasti mut sitten junaradalla leikkiessa kävi taas pienempään kiinni tukkaan ja kaato jne.
Ei varmaankaan ole ratkaisu kotiin linnottautua, mutta harmittaa niin kovasti. JOka kerta yritän ehtiä väliin ja otan tottakai pojan tilanteesta pois ja kiellä terävästi ja sit on pyydetty yhdessä anteeksi. Väsyneenä ja meluisassa ympäristössä teitty on tätä ikävää käytöstä enempi, täytys siis itekkin osasta ennakoida enempi....harmittaa vaan kovasti
onkos muilla tämmöstä vaihetta, meneekö pian ohi...
no, nyt pikkuinen itkee...
tiivii ja pojut
Kommentit (10)
Voi tosiaan olla tuota huomionhakua, tänäänkin meni alku hyvin kun olin mukana kaivinkoneleikissä , mutta sitten piti vauvaa imettää, vaihtaa vaippaa ja jäin jutskaileen muiden äitien kanssa ja väsykin ehti tulla liikaa, niin siinähän se!! Meidän taapero on vielä aika vilkas, eikä toisaalta roiku äidissä, niin jos puistossa tai kerhossa on enempi väkeä helposti villiintyy, ja sitten vauva ollessa esim. tissillä kauhulla mietin et missä se taas vilistää....
Parhaiten menee jos lapsia on vähempi, poika jaksaa silloin leikkiä nätisti ja itekkin ehtii väliin paremmin jos tilanne näyttää menevän " yli" .
Poika muuten ei antais muiden katella vauvaa esim. jos joku tulee turvakaukalon luo missä vauva nukkuu, on heti menossa työntämään pois tai yrittää läpsiä, mustasukkaisuutta tieten tämäkin.
Täytyy yrittää ite enempi olla pojan mukana puistoillessa ja ajoittaa niin ettei ehi kova väsy tai nälkä yllättää.
tuo oli hyvä huomio, et mieleläänhän sitä ite jää jutskaileen toisten äitien kanssa ja sais sellaisen rentoutumis/virkistymishetken : )
tiivii
et kun oltiin mummolasssa, niin eka päivä meni tosi hienosti kun pappa antoi jakamatonta huomiota koko päivän, mutta papan lähdettyä töihin poika oli ihan mahdoton, yntäkkiä äitini kanssa huomattiin et sehän on mustasukkainen meille kun pitkästä aikaa meillä riitti juteltavaa.....
poikani on juuri viime aikoina käyttäytynyt melkoisen agressiivisesti. Toisiin lapsiin hän ei ehkä aran luonteensa takia ole kajonnut, mutta hyvin tuttuja aikuisiakin on läpsäissyt tai purrut.
Samoin minä saan joskus läpsäisyn kun puen ja kaikki ei sujukaan hyvin.
Samaten tuo mustasukkaisuus kuullosti erittäin tutulta. Selkeästi ottaa pattiin jos juttelen vaikka oman äitini kanssa tai jopa perhekerhossa muiden äitien kanssa.
Hän on ainoa lapsi, joten meillä on eri perhetilanne kuin teillä, mutta muuten tuo agressiivisuus tuntui niin tutulta että vastasin.
Toivottavasti tämä agression kausi menee ohi pian kun jotenkin tuntuu niin pahalta kun oma lapsi lyö.
Oon vaan lueskellut, mut päätin pikaisesti ilmottautua. Mies tän viikon saikulla selän takia ja anoppi eilen soitteli, et on tulossa muutamaks pväks kylään. Tänään illalla tulee. Mulla on perusväsymys, vaikka mukavasti nyt meneekin. Kun sais nukkua.
KesäG: Maalle ja Muumimaa ois suunnitelmissa kun miehellä lomaa kesä-heinäkuun vaihteessa ja elokuussa.
Saamuska, kyynelsilmin luin hautajaisista. Voimia suureen suruun. Ihanaa, että ystäväsi on nyt rakkaan Herransa sylissä!
Tiivii. voimia! Nekkukin hakee huomiota, mut alkamalla muuten riehua ja tehdä pahojaan..
Ankkis, voi miten ihanaa, et isovanhemmat muuttaa niin lähelle! Toivottavasti korvatulehdus meni ohi!
Ynis, Nekku puhuu peloista, on myös nähny painajaisia ja heränny öisin huutamaan. Nyt onneks nukkunu paremmin! Mut kerhossa isommat lapset oli puhunu kummitus ja mörkö juttuja. Nea selitti kuohuksissaan, et miten ' varjo lankesi ja mentiin pöydän alle piiloon, kun tuli iso suuri kummitus ja kaveri piti mua selästä kiinni..' Yritin kysellä, et oliko joku leikki vai satu, mun en saanu oikein tolkkua, et mitä oli tapahtunu.. Ollaan yritetty sit Nekun kans paljon puhua peloista ja rauhotella.
T@hti, kurjalta kuulosti toi työhomma, höh! Sä oot paljon puurtanut, voimia!
Tea, voi miten aikaisia herätyksiä! Mut IHANAT tytöt, suloiset kuvat!
Mimmuli, voimia voimia! Ihanaa ois, kun pääsisitte käymään! Toivon niin, et teillä helpottaa!
Lilalle samoin jaksamisia, kunpa sopiva ab löytyisi!
Mua hirvittää, kun ens ma pitäs alkaa kokeilla kesäkurpitsaa..ei haluis, kun nyt menee Minin kanssa niin hyvin!!
Mulla on tänään synttärit, 27-v tuli täyteen. Ei kummempaa juhlaa, kuin kaupan pakastekakku. Ja aamulla päästiin käväsee miehen kans kaksin kaupungilla, ku Nekku oli kerhossa ja kodinhoitaja Minin kanssa! Oli kivaa! Ja äideille käytiin ostamassa lahjaks Kalevala-korut. Huomenna meen ystävän kans Ikeaan ilman lapsia, ihanaa! :)
Päivän parhaita hetkiä on kun Minin ja Nekun kans köllötellään sängyllä, ja lapset kikattaa ja leikitään ja nauretaan. Mini nauraa välillä ihan tikahtuakseen vedet silmissä isonsiskon jutuille! Eilen oli niin liikuttavaa, kun Nea halas Miniä ja sanoi: ' Oot Mini minun ystävä. Oot paras ystävä. Rakastan sua Mini paljon!' Ihanaa, et ne alun kauheudet on takana ja tytöt niin jo tykkää toisistaan! :-)
Tänään pitäs vielä imuroida, kunhan Nea on kattonu lastenohjelmat ja mä Tuhkimotarinan! ;-) Mitähän teen sit kun se sarja loppuu!! Mut hyviä vointeja jokaiselle!
Enkeli1 ja Nea+Mini
Piti tonne syysnollanelosten pinoon laittaa...
Meillä nyt jo 5 v. pojalla oli kanssa tuon tyylinen vaihe suurinpiirtein 3 v. ikäisenä. Kävi mm. puistossa tönimässä muita kumoon. Oli tosi ärsyttävä vaihe itselle, mutta ainakaan meillä ei kestänyt kauan eli pahinta vaihetta oli ehkä muutama viikko ja sitten tilanne alkoi rauhoittua. Itse aloin tehdä sitä, että jo ennen puistoon menoa kertasimme puiston säännöt tyyliin: muita ei saa töniä, leluja ei oteta väkisin jne. Sanoin myös että ellei leiki kunnolla lähdemme puistosta pois. Muutaman kerran lähdimmekin " kesken" pois, kun ei meinannut uskoa kun asiasta sanottiin. Myös meillä oli silloin pikkuveli vauvaikäinen eli niiltäkin osin sama tilanne. Muutoin meillä meni kyllä uhmaikä aika kivutta ja se lisäsi vielä ihmetystä tuosta vaiheesta. Mutta lohduttaen voin sanoa että ohi meni aika pian ainakin meillä!
Tilanteet on ollut siinämäärin uusia, et oon ite ollut ihan hämmentynyt ja nolostuksissani etten oikein oo tiennyt miten toimia. Tuo " puiston sääntöjen kertaus" on varmasti hyvä, samoin poislähtö jos ikävä käytös toistuu varoituksesta huolimatta.
Anteeksipyyntöä olen miettinyt et miten lapset sen kokee ja oppii, pitäiskö vaatia ja minkä ikäiseltä? Meidän poika toisinaan tavallaan pyytää anteeksi moiskauttamalla pusun. Kotonakin saattaa sanoa torutessa " anna pusu" ja tulla moiskauttaa poskelle. Ite oon sanonut et nyt pyydetään anteeksi yhdessä ja oon sitten ite pyytänyt, mutta ymmärtäneeköhän tuo asiaa???
Jostain luin et 2 vuotiaana ihminen on agressiivisimmillaan, et kaipa tää tästä
tiivii
2-vuotiaasta laittanut lapsen pyytämään anteeksi. Koska sanallisesti se on pienelle vielä hankalaa on anteeksipyyntönä ollut halaus tai silitys. Lapsi on tämän aina tehnyt, vaikka joskus on tarvinnut hiukan odotella, mutta on aina lopulta suostunut pyytämään anteeksi. Nykyisin ihan sanomallakin, mutta vielä on " rinnalla" tuo silitys/halaus anteeksipyyntö jos tilanne on tuntunut lapsesta liian nololta.
Tuosta anteeksipyynnöstä olen vähän eri mieltä. Nimittäin tosi monet lapset eivät pidä lainkaan ja kokevat suorastaan uhkaavaksi jos joku tulee heitä halaamaan. Omat lapseni eivät sitä pelkää mutta ovat vaivaantuneita jos vieras lapsi halaa. Heti kun on vähänkin tutumpi niin tykkäävät tosi paljon halailla. Ja olen monelta kuullut samaa, että lapsi melkeen pelkää liian lähelle tulevaa halaajaa. Itse asutaan vielä ulkomailla, eli mitään suomalaista junttiuttakaan ei voi syyttää ;-)
kuitenkin... eli lapsi ei ehkä pura mustasukkaisuuttaan pikkuveljeen tai vanhempiinsa (koska on heihin kiintynyt kovasti ja kotona on kivaa yhdessä!) mutta purkaa sitä yleisissä tilanteissa, kun vanhemman huomio menee hänen mielestään liiaksi muuhun!?! Eli kun olette ulkona/kehtossa jne. sinä todennäköisesti hoidat vauvaa + juttelet toisten äitien kanssa - sinun huomiosi saa hyvin otettua, kun läimäyttää toista lasta/vie lelun ja saa metelin aikaan?
Eli isomman lapsen huomioimista siellä yleisissä jutuissa myös, hänen leikkiinsä osallistumista ja hänen hoitoaan. Samoin ne kahdenkesken jutut isomman kanssa saattaisi auttaa tähänkin eli kun saa riittävästi sitä kahdenkesken huomiota pystyy vähän aikaa enemmän olemaan yleisessä tilassa äidistä ' erossa' ...
Kuuntelin juuri kehityspsykologin luentoa pienten lasten kiintymissuhteista ja merkkinä turvallisista vanhempisuhteista on mm. äänekäs - ikävä vastustus ja huomion haku tilanteissa, joissa lapsi kokee vanhemman ' hylänneen' hänet liian pitkäksi aikaa...