Mummo haukkuu ja arvostelee lapsenlapsiaan

Onko äitisi oikeasti muutenkin ilkeä? Vai olisiko vain ainoa tapa kommunikoida, jonka hän osaa.

Minulla on hyvä ystävä, nuoruudesta asti olemme olleet ystäviä ja elämän myrskyissä toisiamme tukeneet. Tiedän, että hän, tämä ystävä, menisi vaikka tulen läpi minua auttaakseen. Mutta. Kun hän tulee kotiini, hän asettelee verhojani, jotka ovat aivan hyvin, pyyhkäisee sormella lipaston  pintaa varmistaakseen, että pölyt on pyyhitty, kertoo että ikkunalaseissa on rantuja pesun jäljiltä. Siitä voisi vaikka suuttua, ja joskus aina suutunkin. Mutta se on tämän ystäväni tapa kommunikoida ja jutella, vähän outo, mutta kommikointi on vaikea laji. Ei siihen ystävyys lopu.

Jospa vaan käännät puheen siihen, miten ihania lapsesi ovat ja mitä kivaa tänäänkin on tehty.

Mutta jos hän on ilkeä lapsillesi, niin sitten jyrähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kommentoi millään tavalla lapsenlapsia, pyrin olemaan näkymätön, hajuton ja hiljaa. Sillä tavalla vierailut ovat lyhyitä ja kivuttomia. Itsekseni mietin, että toisen kotia tulisi kunnioittaa, mutta se ei näköjään koske minun kotiani.

Melko passiivisaggressiivista ja msrttyyrimaista. Tuo ei ole yhtään sen parempi tapa.

Kun ei saa komentaa olemaan kunnolla, ei saa estää tekemästä pahojaan, niin mitä keinoja sinulla olisi saada vierailuista siedettäviä. Kun yrittää olla olematta, niin vierailut ovat lyhyitä.

Ohjata voi myös positiivisella tavalla. Ehkä kommunikointityylisi on ollut liian jyrkkää ja olet saanut siitä sanomista.

Miten sanotaan positiivisella tavalla "Älä kiipeä pöydälle" tai "Sängyllä ei saa hyppiä". Nuo ovat toki jyrkkiä, ilkeitä ja pahantahtoisia kieltoja, joissa on sanat älä ja ei, mutta miten siis sanotaan nuo samat asiat kauniisti ja rakentavasti, mutta kuitenkin niin, että toiminto loppuu? Ja lapsi ymmärtää, että kyseessä on kielto eikä pelkkä varoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kommentoi millään tavalla lapsenlapsia, pyrin olemaan näkymätön, hajuton ja hiljaa. Sillä tavalla vierailut ovat lyhyitä ja kivuttomia. Itsekseni mietin, että toisen kotia tulisi kunnioittaa, mutta se ei näköjään koske minun kotiani.

Avaa suusi ja sano, mikä on pielessä. Eivät he voi tietää, että toimivat sinua loukkaavasti, jos et mitään sano.

Et halua olla huono mummi, joten päästät heidät kotiisi.

Et halua olla huono mummi, joten et kiellä heitä, kun käyttäytyvät huonosti.

Et sano mitään, koska pelkäät, että he eivät enää tule, jos sanot jotain.

Kuka opetti sinut alistumaan?

En tietenkään avaa suutani ja sano, mikä on pielessä, koska sehän olisi lapseni lannistamista! Hän tietää, että lapsensa ovat normaaleja hyväkäytöksisiä lapsia, minä olen isoäiti, joka yrittää lannistaa ja pelotella lapsenlapset hiljaisiksi. Olen sanonut kerran, että voisivat olla vähän rauhallisemmin ja sain kuulla tuhonneeni jo oman lapseni lapsuuden, lapsenlapsia en ryhdy kieltämään ja estämään, heillä on oikeus elää.

Joten joka kerta kun tullaan mummolaan, he todella elävät eikä heitä kielletä.

Eli et ole omaa lasta onnistunut kasvattamaan ja nyt sama jatkuu lapsenlapsissa ? Jotain on mennyt pieleen pahasti. Normaalisti kasvatettu lapsi ei noin puhu aikuisena, että on lannistettu lapsena, normaalit rajat ymmärtää. Ilmeisesti olet ollut liian kova 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kommentoi millään tavalla lapsenlapsia, pyrin olemaan näkymätön, hajuton ja hiljaa. Sillä tavalla vierailut ovat lyhyitä ja kivuttomia. Itsekseni mietin, että toisen kotia tulisi kunnioittaa, mutta se ei näköjään koske minun kotiani.

Melko passiivisaggressiivista ja msrttyyrimaista. Tuo ei ole yhtään sen parempi tapa.

Kun ei saa komentaa olemaan kunnolla, ei saa estää tekemästä pahojaan, niin mitä keinoja sinulla olisi saada vierailuista siedettäviä. Kun yrittää olla olematta, niin vierailut ovat lyhyitä.

Ohjata voi myös positiivisella tavalla. Ehkä kommunikointityylisi on ollut liian jyrkkää ja olet saanut siitä sanomista.

Miten sanotaan positiivisella tavalla "Älä kiipeä pöydälle" tai "Sängyllä ei saa hyppiä". Nuo ovat toki jyrkkiä, ilkeitä ja pahantahtoisia kieltoja, joissa on sanat älä ja ei, mutta miten siis sanotaan nuo samat asiat kauniisti ja rakentavasti, mutta kuitenkin niin, että toiminto loppuu? Ja lapsi ymmärtää, että kyseessä on kielto eikä pelkkä varoitus.

”Täällä mummolassa on sellainen sääntö, että pöydillä ei kiivetä, mummokaan ei kiipeä.”

Täällä mummolassa on sellainen tapa, että.sängyllä ei hypitä. Mummokaan ei hypi sängyllä.”

Voi toivoa, että mielikuva mummosta kiipeämässä pöydällä on sen verran hauska, että vie huomion muualle.

Mun äiti ei suoraan hauku mun lapsia, mutta vihjailee ja päivittelee jatkuvasti. Tuo alkoi jo ihan vauvana tyyliin, miten se ei vieläkään käänny, eikö se muka jo kävele, eikö edelleenkään nuku täysiä öitä? Mikään näistä asioista ei ole ollut ongelma minulle eikä neuvolassa koskaan oltu huolissaan, lapset kehittyivät ihan normaalin rajoissa.

Tuo on niin julmaa, että itselle rakkaimmilla ihmisillä koitetaan tuottaa häpeää, syyllisyyttä ja huolta. Itsekin koin tuota isovanhemman taholta. Tämä siitäkin huolimatta, että lapseni kehittyivät vieläpä normaalia aiemmin. Mut arvostelu alkoi jo ennen syntymää. Toinen syntyi noin viikon yli lasketun ajan. Päiviteltiin, että kyllä nyt menee pitkäksi raskaus. Toinen viikkoa ennen laskettua aikaa. Päiviteltiin, että onneksi on yli kolme kiloa, vaikka syntyi etuajassa. Aseteltiin rajoja, jos ei siihen ja siihen mennessä tee jotain temppuja, on jotain vikaa. Ja kaikki mitä tein oli väärin. Ja lapsissa kaikkia vikoja. Todellisuudessa kaikki meni hienosti ja fiksuja ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kommentoi millään tavalla lapsenlapsia, pyrin olemaan näkymätön, hajuton ja hiljaa. Sillä tavalla vierailut ovat lyhyitä ja kivuttomia. Itsekseni mietin, että toisen kotia tulisi kunnioittaa, mutta se ei näköjään koske minun kotiani.

Avaa suusi ja sano, mikä on pielessä. Eivät he voi tietää, että toimivat sinua loukkaavasti, jos et mitään sano.

Et halua olla huono mummi, joten päästät heidät kotiisi.

Et halua olla huono mummi, joten et kiellä heitä, kun käyttäytyvät huonosti.

Et sano mitään, koska pelkäät, että he eivät enää tule, jos sanot jotain.

Kuka opetti sinut alistumaan?

En tietenkään avaa suutani ja sano, mikä on pielessä, koska sehän olisi lapseni lannistamista! Hän tietää, että lapsensa ovat normaaleja hyväkäytöksisiä lapsia, minä olen isoäiti, joka yrittää lannistaa ja pelotella lapsenlapset hiljaisiksi. Olen sanonut kerran, että voisivat olla vähän rauhallisemmin ja sain kuulla tuhonneeni jo oman lapseni lapsuuden, lapsenlapsia en ryhdy kieltämään ja estämään, heillä on oikeus elää.

Joten joka kerta kun tullaan mummolaan, he todella elävät eikä heitä kielletä.

Eli et ole omaa lasta onnistunut kasvattamaan ja nyt sama jatkuu lapsenlapsissa ? Jotain on mennyt pieleen pahasti. Normaalisti kasvatettu lapsi ei noin puhu aikuisena, että on lannistettu lapsena, normaalit rajat ymmärtää. Ilmeisesti olet ollut liian kova 

Tietekin olen ollut liian kova! En antanut heittää tavaroita ympäriinsä, en antanut kiivetä kirjahyllylle (puihin sai kiivetä), en antanut rikkoa tavaroita, en antanut ajaa pyörällä ilman kypärää jne. Pilasin lapseni lapsuuden, totta, hän ei saanut olla vapaa sielu ja nyt toistan samaa julmaa ja kovaa kuviota lastenlasten kanssa. 

Mutta eikö siis ole hyvä, että olen hiljaa enkä moiti, kun lapsenlapsi kaataa vettä parketille ja äitinsä kehuu vieressä, että hienosti kastelet kukkia. Äiti ei kuivaa lattiaa eikä meillä ole kukkia kuin pöydällä maljakossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kommentoi millään tavalla lapsenlapsia, pyrin olemaan näkymätön, hajuton ja hiljaa. Sillä tavalla vierailut ovat lyhyitä ja kivuttomia. Itsekseni mietin, että toisen kotia tulisi kunnioittaa, mutta se ei näköjään koske minun kotiani.

Melko passiivisaggressiivista ja msrttyyrimaista. Tuo ei ole yhtään sen parempi tapa.

Kun ei saa komentaa olemaan kunnolla, ei saa estää tekemästä pahojaan, niin mitä keinoja sinulla olisi saada vierailuista siedettäviä. Kun yrittää olla olematta, niin vierailut ovat lyhyitä.

Ohjata voi myös positiivisella tavalla. Ehkä kommunikointityylisi on ollut liian jyrkkää ja olet saanut siitä sanomista.

Miten sanotaan positiivisella tavalla "Älä kiipeä pöydälle" tai "Sängyllä ei saa hyppiä". Nuo ovat toki jyrkkiä, ilkeitä ja pahantahtoisia kieltoja, joissa on sanat älä ja ei, mutta miten siis sanotaan nuo samat asiat kauniisti ja rakentavasti, mutta kuitenkin niin, että toiminto loppuu? Ja lapsi ymmärtää, että kyseessä on kielto eikä pelkkä varoitus.

”Täällä mummolassa on sellainen sääntö, että pöydillä ei kiivetä, mummokaan ei kiipeä.”

Täällä mummolassa on sellainen tapa, että.sängyllä ei hypitä. Mummokaan ei hypi sängyllä.”

 

Voi toivoa, että mielikuva mummosta kiipeämässä pöydällä on sen verran hauska, että vie huomion muualle.

Jos sanon, että mummolassa on tällainen sääntö (mikä tahansa), niin vastaus on aina, että meillä ei ole kotona sellaista sääntöä, minä saan tehdä näin. Jos vetoaa siihen, että ei mummo tai ukkikaan tee noin, on vastaus, että yritä edes.

Lapsenlapset kokevat säännöt ja tapoihin vetoamisen varoituksina, ei kieltoina. Heistä olisi kiva, jos mummo kiipeäisi pöydälle.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti ei suoraan hauku mun lapsia, mutta vihjailee ja päivittelee jatkuvasti. Tuo alkoi jo ihan vauvana tyyliin, miten se ei vieläkään käänny, eikö se muka jo kävele, eikö edelleenkään nuku täysiä öitä? Mikään näistä asioista ei ole ollut ongelma minulle eikä neuvolassa koskaan oltu huolissaan, lapset kehittyivät ihan normaalin rajoissa.

Tuo on niin julmaa, että itselle rakkaimmilla ihmisillä koitetaan tuottaa häpeää, syyllisyyttä ja huolta. Itsekin koin tuota isovanhemman taholta. Tämä siitäkin huolimatta, että lapseni kehittyivät vieläpä normaalia aiemmin. Mut arvostelu alkoi jo ennen syntymää. Toinen syntyi noin viikon yli lasketun ajan. Päiviteltiin, että kyllä nyt menee pitkäksi raskaus. Toinen viikkoa ennen laskettua aikaa. Päiviteltiin, että onneksi on yli kolme kiloa, vaikka syntyi etuajassa. Aseteltiin rajoja, jos ei siihen ja siihen mennessä tee jotain temppuja, on jotain vikaa. Ja kaikki mitä tein oli väärin. Ja lapsissa kaikkia vikoja. Todellisuudessa kaikki meni hienosti ja fiksuja ovat.

Minäkin koin tätä. Jopa siinä vaiheessa, kun lapseni syntyi kiireellisellä sektiolla raskausmyrkytyksen ja muiden komplikaatioiden vuoksi niin ihmeteltiin että miten sille nyt käy, ihan liian ajoissa (oli täysiaikainen kuitenkin) ja sitten kun omat verenpaineet ei olleet vielä VIIKON päästä sektiosta tasaantuneet niin siitäkin sellainen huoleen naamioitu syyllistys että miten nyt voi edes käydä noin.  Todella ahdistavaa tuossa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kommentoi millään tavalla lapsenlapsia, pyrin olemaan näkymätön, hajuton ja hiljaa. Sillä tavalla vierailut ovat lyhyitä ja kivuttomia. Itsekseni mietin, että toisen kotia tulisi kunnioittaa, mutta se ei näköjään koske minun kotiani.

Avaa suusi ja sano, mikä on pielessä. Eivät he voi tietää, että toimivat sinua loukkaavasti, jos et mitään sano.

Et halua olla huono mummi, joten päästät heidät kotiisi.

Et halua olla huono mummi, joten et kiellä heitä, kun käyttäytyvät huonosti.

Et sano mitään, koska pelkäät, että he eivät enää tule, jos sanot jotain.

Kuka opetti sinut alistumaan?

En tietenkään avaa suutani ja sano, mikä on pielessä, koska sehän olisi lapseni lannistamista! Hän tietää, että lapsensa ovat normaaleja hyväkäytöksisiä lapsia, minä olen isoäiti, joka yrittää lannistaa ja pelotella lapsenlapset hiljaisiksi. Olen sanonut kerran, että voisivat olla vähän rauhallisemmin ja sain kuulla tuhonneeni jo oman lapseni lapsuuden, lapsenlapsia en ryhdy kieltämään ja estämään, heillä on oikeus elää.

Joten joka kerta kun tullaan mummolaan, he todella elävät eikä heitä kielletä.

Kuulostaa siltä, että et osaa käsitellä kritiikkiä. Mustasta valkoiseen ja valkoisesta mustaan ja samalla jatkat syyttelyä ja marttyyrina olemista.

Jep, ei nykyaikana saa kultamussukoita kieltää ja opettaa käytöstapoja. Ja sen kyllä huomaa, lapset vie vanhempiaan ku litran mittaa. Sillee niitä itsekkäitä tulevia mielensäpahoittajia kasvatetaan. 

Ei ole. Kaikkien isovanhempien mielestä lapsenlapset eivät voi tehdä mitään väärin, onneksi.

Itseäni kyllä hakattiin henkisesti lapsena äitini toimesta. Kai tietää, että lähtee oikeudet tapaamiseen jos toistuisi sama lastenlasten kanssa.

Katkaise välit ja ole hiljaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kommentoi millään tavalla lapsenlapsia, pyrin olemaan näkymätön, hajuton ja hiljaa. Sillä tavalla vierailut ovat lyhyitä ja kivuttomia. Itsekseni mietin, että toisen kotia tulisi kunnioittaa, mutta se ei näköjään koske minun kotiani.

Melko passiivisaggressiivista ja msrttyyrimaista. Tuo ei ole yhtään sen parempi tapa.

Kun ei saa komentaa olemaan kunnolla, ei saa estää tekemästä pahojaan, niin mitä keinoja sinulla olisi saada vierailuista siedettäviä. Kun yrittää olla olematta, niin vierailut ovat lyhyitä.

Ohjata voi myös positiivisella tavalla. Ehkä kommunikointityylisi on ollut liian jyrkkää ja olet saanut siitä sanomista.

Miten sanotaan positiivisella tavalla "Älä kiipeä pöydälle" tai "Sängyllä ei saa hyppiä". Nuo ovat toki jyrkkiä, ilkeitä ja pahantahtoisia kieltoja, joissa on sanat älä ja ei, mutta miten siis sanotaan nuo samat asiat kauniisti ja rakentavasti, mutta kuitenkin niin, että toiminto loppuu? Ja lapsi ymmärtää, että kyseessä on kielto eikä pelkkä varoitus.

Istu tuolille, olet jo niin iso, että yletät siitä. Istutaan tuolilla koska pöydällä pidetään ruokaa ja sen pitää olla puhdas.

Hypi lattialla tai kun pääset ulos. Sänky on nukkumista varten eikä kestä/ole hyppimistä varten.

Meillä lapsia on haukuttu läskeiksi ja vammaisiksi lasten aikana. Oikeasti ovat hoikkia, hyviä esiintymään, suosittuja kavereita ja keskiarvot koulussa päälle 9. Pisamille on naureskeltu, kun on paskaa kuulemma naamassa ja muuta mukavaa. Yksi lapsista on vasenkätinen, niin sehän on ilkkumisen ja naureskelun aihe. Meillä lapset osaavat käyttäytyä, mutta isoisä ei. Onpa ukko uhannut meidät ampuakin. Ja vauvaa yritti potkaista. Että kyllä ne isovanhemmat ovat ihania ja herttaisia ihmisiä. Ei olla kyllä kertaakaan lapsia hoitoon sinne viety. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kommentoi millään tavalla lapsenlapsia, pyrin olemaan näkymätön, hajuton ja hiljaa. Sillä tavalla vierailut ovat lyhyitä ja kivuttomia. Itsekseni mietin, että toisen kotia tulisi kunnioittaa, mutta se ei näköjään koske minun kotiani.

Miten näkyy se, että kotiasi ei kunnioiteta?

Riehumisena, sotkemisena, tavaroiden heittelynä, sängyllä hyppimisenä, ruualla leikkimisenä, kaappien tyhjentämisenä. Komentaa ei saa, koska lapset ovat hyväkäytöksisiä tavallisia lapsia, joita ei saa lannistaa. Vanhempansa ovat paikalla.

Lasten vanhempien kanssa ei voi asiasta keskustella, mitä kotonasi ei saa tehdä jne? Lapsille ei voi sanoa, että minun kodissani ei saa hyppiä sängyllä ja tarjota jotain muuta tekemistä tilalle? Ainoat vaihtoehdot on haukkuminen tai murjottavaksi marttyyriksi heittäytyminen? Onhan se elämä vaikeaa, jos siitä sellaista tekee.