Köyhän elämää: Heta, 22, tietää, millaista on olla oikeasti köyhä

Nykyisellään 22-vuotias on vielä osittain lapsi, osittain aikuinen. Sata vuotta sitten monet hänen ikäisensä olisivat jo kymmenen vuoden ajan olleet monenlaisissa töissä, karjakkona maatiloilla, lastenhoitajana, kotiapulaisena, lähinnä siis ruokaa ja kortteeria vastaan tehneet töitä. Mitään kalliita harrastuksia tai henkilökohtaista kulutusmahdollisuutta ei juuri ollut; radiotakaan ei välttämättä ollut, kidekoneita tekivät teinipojat mineraaleista ja lankakiepistä, lankapuhelimia oli ehkä 100000 taloudessa. Nuoriso kävi kuusivuotisen pakollisen kansakoulun,  sitten töihin, harva pääsi keskikouluun, vielä harvempi lukioon ylioppilaaksi. Vaikka töitä olikin tarjolla "lähes kaikille", ei työ ollut helppoa eikä luovaa, kuusipäiväinen työviikko tehtaassa tai maatöissä imi mehut viimeisen päälle. Silti väitän, että siihen aikaan nykyisen kaltaista, jopa kolmeenkymmeneen ikävuoteen kestävää "teiniangstia" juurikaan esiintynyt. Ihmisissä oli ns. resilienssiä, sen takia koska elämässä ei välttämättä ollut kuvitelmaa, vaan ihmisen elämä oli tässä ja nyt, kunnes ihminen kuoli. 

Nykyään vaatimus on työstä se, että paitsi ruoka ja katto pään päälle, pitää yhdellä palkalla saada jokin ihanne-elämä samalla, paljon vapaa-aikaa, harrastuksia, matkailua, tavaraa, vaatteita, elämänkokemuksia, ja vaikka mitä muuta (rastita)

Tämän takia monet masentuvat, kun näkevät, että elämä on pinnistelyä aina vaan ylitsevuotavaisemman kulutusmahdollisuustarjonnan edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tonni kuussa käteen tukia.

Mä käyn täyttä päivää töissä ja saan 1250€/kk

Ei hirveesti työnteko kannata.

Sulla on paska työnantaja, jos maksaa täydestä päivästä palkkaa alle virallisen köyhyysrajan (1500€/kk Suomessa).

Poliittisessa keskustelussa käytetty "köyhyysraja" on suhteellinen, se riippuu siitä, mitä muut ansaitsevat, koskaan ei päästä eroon suhteellisesta köyhyysrajasta, paitsi jos kansalaisille ei anneta mahdollisuutta ansaita kuin täsmälleen sama päiväpalkka, jos joku pitää omaa lomaa, muiden on se myöskin pidettävä, jos joku haluaa tehdä pitempää päivää rahakorvausta vastaan, se on kiellettävä, yötyöstä tai vuorotyöstä ei voi maksaa enempää, yksityiset säästöt on takavarikoitava välittömästi kaikille jaettavaksi; moni yhteiskuntakokeilu onkin näyttänyt pitävästi, että luotettavimmin ja nopeimmin köyhyys poistuu kurjuudella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa kansasta hyväksyisi Hetan köyhyyden, jos hän esiintyisi ilman meikkiä körttiläiskampauksessa ja Prisman tuulipuvussa.

No enpä tiedä. Usein nämä tyypit sitten polttavat tupakkaa ja juovat liikaa kaljaa. Ehkä se ei mammoja ärsytä niin paljon kuin ripset ja meikkaaminen? 

Olen itse lähes nollakäyttäjä (lasi viiniä joskus ruoan kanssa) enkä polta tupakkaa. Olen mt-potilas (joo, juoskaa!) ja kyllä pistää vihaksi kun näen toisen potilaan joka kantaa kaljakeissiä tai toisen joka vetää röökiä pihalla tauotta. Ja satavarmasti molemmat samalta polilta. Että kun yrität toipua, hoito on karsittu minimiin ja kuntoutustuella (jota et itse saa koska olet liian terve) sitten eletään näin. 

Onneksi jotkut asiat ovat hyvin enkä ole velkaa minnekään. Enkä kadehdi kaljankittaajan tai ketjupolttajan osaa. 

No toi on kyllä tosiaan naurettavaa kun mietitään meikkejä. Niihin varmaan menee vähemmän rahaa kuin kaljaan ja tupakkaan? Pitäisikö vähävaraisen näyttää siltä että oma ulkonäkö ei kiinnosta lainkaan? Tyhmempikin joka vähänkin tietää meikeistä tietää myös että niitä saa edullisestikin ja ne kestävät pitkään. Jotkut ihmiset ovat kyllä niin s*atanan tyhmiä.

Nimenomaan. Itselläni on edelleen käytössä luomiväri, jonka olen ostanut joskus 8 vuotta sitten. Laskin joskus huvikseni arvioin, kuinka paljon meikkeihin menee rahaa keskimäärin kuukaudessa, ja vaikka en edes osta kaikkein halvimpia meikkejä, tulisi summaksi joku tyyliin 2 eur /kk. Jos ostaisi jokaisen meikkituotteen halvimmista merkeistä, ei meikkien keskimääräinen kuukausihinta olisi kuin varmaan euron luokkaa. No, riippuu toki miten meikkaa jne. Mutta meikkeihin ei todellakaan automaattisesti mene paljon rahaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin se on hullua, ja ihan oma vika, kun sanoo, että joku sukulainen kuoli ja sittenpä opinnot jäi. No, kyllä tuollainen on luovuttamista. Useimmilta on kuollut sukulainen ja silti elävillä elämä, opinnot, työt ym jatkuu.

Mun veli kuoli kun olin lukiossa. 2/4 isovanhemmista kuoli, kun olin yliopistossa. Silti tuli lukio käytyä kolmessa vuodessa eikä jatko-opinnot viivästyneet. 

Jos vaikka surussa piehtaroinnin sijaan keskittyisi johonkin muuhun? Ei surua tarvitse suorittaa, vaan kyllä se kulkee mukana. Ajan kanssa se suru muokkaantuu. Mäkin olisin tullut hulluksi, jos en olisi keskittänyt huomiota opintoihin surun keskellä.

Uskomattoman kylmää ja epäinhimillistä tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö ei viittaa ainakaa siihen että ois köyhä, ehkä vanhemmat maksaa sitten vielä vaatteet, meikit, ripset ja kynnet... 

Miten te mieleltään köyhät jaksatte jankata 100 kertaa meikeistä ja vaatteista?

Koska nuo asiat ovat ilmiselvä rahareikä, johon uppoaa ruokarahat.

Täh? Kyllä mulla ainakin on rahaa ruokaan ja meikkeihin, vaikka saan toimeentulotukea eli elän pienellä rahalla. En kylläkään esim. tupakoi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä köyhyysjutuissa kommentoijat ryhtyvät kyseenalaistamaan köyhyyttä joko vaatteiden, ylipainon, lemmikkien, tatuointien yms. perusteella. Hoh hoijaa 🥱. Jutut pitäisi varmaan julkaista kuvituskuvilla tai kuvattomana niin sitten ehkä keskityttäisiin asiaan.

Tai etsittäisiin niitä oikeasti köyhiä ihmisiä. Heitäkin on. 

Oikeasti köyhiä et löydä Suomesta yhtäkään.

Kyllä löydät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä taas yksi juttu innoittaa näihin haukkumisketjujen tekoon. 

Heta on inspiroiva. Stailaus kuin yölinnulla ja puvustus kuin kadun valtiaalla. Valittaa ruoan puutetta ja käyttää täyttä häkää rahaa itswnsä rumentamiseen. Hernettä on vaikeaa vetää nenään, kun lukuisat sonnin renkaat estävät sen. Lisäksi pelkkää valetta tuo juttu; amikset eivät todellakaan potki yhtään ketään pois sairastumisen takia vaan pitävät kaikin keinoin kiinni heistä, joilla mahdollisuus valmistua jossain vaiheessa.

Tässä saattaisi olla montakin vastalausetta mahdollisuus kehittää tuolle kommentille, mutta huomasin, että kun niihin paneutuu, ei oikein löytynyt hyviä vastalauseita: 

1. Stailaus. Kyseinen artikkelin päähenkilön huoliteltu ulkoasu, jota on selvästi mietitty kuvaukselliseksi, on tavallaan useimpien kohdalla vähintään vilkaisu peiliin ulos lähtiessä, "mitä kerron itsestäni valitsemallani tyylillä ?". Ihmiset eivät välttämättä itse ymmärrä sitä, että vaatetuksemme usein on ryhmäytymistä, kuulutamme olevamme osa jotakin ryhmää, "erottautuminen" on keskenkasvuisen "vain itseään varten"-kakaran hölynpölyä, sillä artikkelin henkilö näkyy tarkkaan valinneen tyylinsä ryhmästä, joka näkyvimmin  esiintyy esimerkiksi LQBTQIa+ - suurmielenosoituksissa, tai kapitalismin ja liike-elämän vastaisissa protestiliikkeissä. Tämä luonnollisesti vaikuttaa varsinkin yksityisalojen työhönottajiin, joiden pitäisi kaivaa ulkokuorta syvemmälle, löytääkseen sieltä meikkien ja nenärenkaitten takaa sen mielenkiintoisen ihmisen. Tarjokkaita on kuitenkin niin paljon, että on ymmärrettävää, että henkselit viuhahtavat hakemuspaperin yli, enempää ajattelematta. Jos päähenkilö ei ollenkaan ole huomannut ryhmäytymistään, paljastuu arvostelukyvyttömyys ja maailman uutisvirran seuraamattomuus vastaavasti sitten.

2. Syrjintä ennustetun suorituskyvyn perusteella. On moraalisesti luonnollista, että varusmiespalvelukseen hyväksyttäessä syrjitään terveydeltään hauraampia ihmisisä, eikä sitä ole millään tavalla tuomittu arveluttavaksi. Samoin kilpaurheiluammateissa edustusjoukkueeseen valittaessa syrjitään heikompia tuloksia näyttäneitä. Onkohan kukaan koskaan kokeillut, saisiko joukkue paremmat kokonaistulokset, jos valittaisiin heikoimmat tulokset tehneistä ? Sarkasmi sikseen, työhönotossa voinee laillisesti arvioida  hakijan historiallista opintomenestystä ja valmistumista, syistä voinee keskustella, jos hakija itse suostuu niistä puhumaan, mutta jos tietynlainen toistuva epäonni on seurannut ihmistä vaikkapa kymmenen vuoden ajan jo, sitä voi olla vaikea selittää parhain päin. Ja tästä päästäänkin kohtaan kolme:

3. Se, että päähenkilö väittää, että ammattioppilaitos ei antanut mahdollisuutta valmistua tutkinnosta, poissalojen takia, on selvä varoitusmerkki. Olen ollut alalla itsekin, ja voin vakuuttaa, että oppilaitoksessa tehdään kaikki voitava, jotta tutkintosuoritukset voidaan hoitaa kokeilla ja nykyään käytännön näytöillä ! Jokainen valmistuva opiskelija on oppilaitoksen elämisen edellytys, koska rahoitus on riippuvainen tuloksista. Eri asia sitten on, onko takana henkilökohtaisia ristiriitoja ja nuoruuden kapinahenkeä ja uhoa, joskus siltoja voidaan polttaa molemmista päistä !

Minäkin elän toimeentulotuen ja muiden tukien varassa, mutta jos nyt laittaisin tekoripset, niin ne olisivat peräisin kaapista vuosien, vuosien takaa. En ole kertaakaan käyttänyt niitä. Se ripsiliima pitäisi kyllä ostaa muutamalla eurolla ensin. 

Samoin minulla on entisen työnantajan joululahjaksi työntekijöille lahjoittama Haltin ulkoilutakki, jonka silloin tilasin tavoitekoossa. Pidin sitä jälkeenpäin itsekin ehkä typeränä ideana tilata tavoitekoossa, mutta nyt olenkin laihtunut ja tiukemmalla budjetilla. Eli kun kohta laitan takin päälleni, niin ei se kerro kuten eivät ne ripsetkään minun tämänhetkisestä taloudellisesta tilanteesta mitään. Ne on saatu/hommattu kauan sitten. Ihmiset ovat uskomattoman yksinkertaisia. 

Artikkeli on todennäköisesti tarkoitettu nykyhallituksen kritiikiksi, mutta se on toteutettu tavalla, joka kääntyy itseään vastaan niiden silmissä, jotka tarkastelevat maailmaa käytännönläheisesti. Se luo kuvan nuoresta, joka "odottaa järjestelmän korjaavan elämänsä", sen sijaan että hän itse tekisi radikaaleja muutoksia (esim. opintojen oma-aloitteinen loppuun saattaminen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin se on hullua, ja ihan oma vika, kun sanoo, että joku sukulainen kuoli ja sittenpä opinnot jäi. No, kyllä tuollainen on luovuttamista. Useimmilta on kuollut sukulainen ja silti elävillä elämä, opinnot, työt ym jatkuu.

Mun veli kuoli kun olin lukiossa. 2/4 isovanhemmista kuoli, kun olin yliopistossa. Silti tuli lukio käytyä kolmessa vuodessa eikä jatko-opinnot viivästyneet. 

Jos vaikka surussa piehtaroinnin sijaan keskittyisi johonkin muuhun? Ei surua tarvitse suorittaa, vaan kyllä se kulkee mukana. Ajan kanssa se suru muokkaantuu. Mäkin olisin tullut hulluksi, jos en olisi keskittänyt huomiota opintoihin surun keskellä.

Oliko ympärillä perustuvallinen perhe ? ystäviä,harrastuksia yms ?

 

 

Ei pikku kuolemat tunnu missään jos kaikki muu hyvässä jamassa.

Se taitaa ihan riippua siitä, sureeko kuollutta vai laskeskeleeko vain taloudellista hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole töitä eli ts. palkanmaksajia. Työttömiä on jo 400 000, ja tuosta on jo siivottu pois erinäiset työkokeilijat ja työkkärin kursseilla olevat ymv. Avoimia työpaikkoja ei ole edes 10% tuosta, saati kokopäiväisiä sellaisia joilla tulisi toimeen ilman tukia.
Näillä näkymin tilanne tulee huonontumaan vuosi vuodelta. Kylmiä aikoja tiedossa suomalaisille. Ihan ensiksi pitäisi kehitysapu lakkauttaa, ja rajat sulkea pakolaisilta, juhlapaikanhakijoilta, sekä maahanmuuttajilta joilla ei ole työsopimusta valmiina. Kaikki työttömät maahanmuuttajat ulos maasta. Mediaanieläkettä ja siitä ylöspäin alkaa verottamaan huomattavasti tuntuvammin. Ne rahat takaisin koulutukseen. Siinä alkuunsa vähän oikeita toimia joilla saisi jotain tolkkua tämän valtion suuntaan.

Läheskään kaikkia työpaikkoja ei mainosteta missään, ja omankin voi perustaa. En itse vilkuillut mitään työttömyystilastoja perustaessani toiminimen, jolla myyn omaa työtäni, ja sillä tiellä olen edelleen.

Joo joo! Kaikki vain omia yrityksiä perustamaan… sehän se vasta helppoa on ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista

Ei se helppoa välttämättä ole eikä rahaa tule ovista ja ikkunoista, mutta jos huomattavasti suuremmalla prosentilla suomalaisista olisi se asenne, että ei elä veronmaksajien piikkiin, vaan on tärkeää pyrkiä elättämään itsensä, vaikka se tarkoittaakin epämukavuusalueelle menoa. Veroprosenttejakin voisi laskea, kun ihmisillä olisi yrittäjäasennetta enemmän.

Ei oo vielä löytänyt tampereelaista kulttuuria. Tampereella on aivan älyttömän paljon naisia jotka myy itseään

Kun katsee Hetan ulkonäköä niin selvästikin siihen riittää rahaa. Sen pitäisi oppia priorisoimaan mihin käyttää rahansa niin ei tarvi itkeä lehdissä kun joutuu viemään pulloja että saa perunoita

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun erilaisia elintasoja on avoimesti nähtävillä sosiaalisessa mediassa ja omaa elämää pystyy vertailemaan muihin, niin ihmisillä on hämärtynyt käsitys minimielintasosta ja köyhyydestä. Paljon kuulee puhetta siitä, että kun "ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen"... niin, no se on vähän tarkoituksenakin, että yhteiskunta kustantaa tukien muodossa vain ne pakolliset. Jos elää tukien varassa, niin sitten pitää sopeuttaa oma elämä sen mukaiseksi. 

Tämä. Pitäisi olla todella kiitollinen, jos saa tuet, joilla kattaa asuminen ja syöminen, jne. ja on oikeus sairaanhoitoon tms. välttämättömiin asioihin. Ei työtä tekemättä tarvitsekaan olla rahaa mihinkään ylimääräiseen, vai pitäisikö valtion velkaantua entisestäänkin ja jatkaa velaksi syömistä?

Hetalla hiuksenpidennykset, jatkuvasti vaihtuvat hiusvärit, läväreitä, sekopäiset karvavaatteet ja naama pakkeloitu pahemmin kuin sirkusklovnilla. Noin voi tehdä, mutta silloin ei vinguta, kuinka ei ole varaa ruokaan. Köyhä Heta ei sitten oppinut mitään köyhästä Suvista. Miten voi olla 22-vuotias noin lapsellinen?

Hiusväreihin, nenärenkaaseen ja sekalaisiin rätteihin on kuitenkin varaa.

Jos ei rahat riitä, sitten on opintolaina. Sillä ne muutkin elävät. 

Vierailija kirjoitti:

Hiusväreihin, nenärenkaaseen ja sekalaisiin rätteihin on kuitenkin varaa.

Jos ei rahat riitä, sitten on opintolaina. Sillä ne muutkin elävät. 

No niin! Päästiin taas aiheeseen eli hiusväreihin, meikkeihin jm. Olikohan tämä jo noin 100 kommentti asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heta tarvitsisi jo oikeasti aikuistunutta kertomaan vähän elämän tosiasioista. Tuo muotialalle lähtö on niin epärealistista että olisi syytä palata maan pinnalle. Olin itse nuorena vähän Hetan kaltainen. En oikein tienyt mitä pitäisi tehdä. Ei mulla ole koskaan ollut mitään alaa jolle olisi pitänyt välttämättä päästä. Oli mullakin pilvilinnoja rikastumisesta. Tai mikään amisala ei voi koskaan tyydyttää salattua kunnianhimoani. Olen kuitenkin löytänyt aidon kiiinnostuksen aloja kohtaan joilla olen työskennellyt. Minusta tuntuu että Hetakin on kypsynyt tai on kypsymässä täysin aikuiseksi pari vuotta hitaammin kuin opiskelija toverinsa. Niin mullakin taisi olla. Nyt kun katso niin monella silloin niin aikuisella henkinen kehitys jäänyt siihen. Itse olen kasvanut paljon 22 ikävuoden jälkeenkin. Sanoisin että Hetan pitäisi päästä nyt töihin. Jollei muuta niin rekrykurssilla laitoshuoltajaksi. Mä tiedän että on tosi vaikea pakottaa itsensä työhön mistä ei pidä. Mutta se on tärkeä vaihe oppia itsehillintää mitä tarvitsee jos joskus pääsee tekemään itsestään jotain. 

Eikö sossurahoilla elä paremmin kuin jollain työstä saatavilla roposilla??

Sun pitää kokeilla 😉

Vierailija kirjoitti:

Hiusväreihin, nenärenkaaseen ja sekalaisiin rätteihin on kuitenkin varaa.

Jos ei rahat riitä, sitten on opintolaina. Sillä ne muutkin elävät. 

Joo!, ja tuollahan oli hiuksetki päässä ja vaatteet päällä.

OIs myyny hiukset intiaan,missä ne tekee peruukkeja niistä sitte  , ja vaatteet vaikka kirppiksellä.  Kyllä jätesäkki riittää päälle laitettavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei oo vielä löytänyt tampereelaista kulttuuria. Tampereella on aivan älyttömän paljon naisia jotka myy itseään

He heh! Taidat ostaa palveluja, kun tiedät? 🤔