Miksi hauskoilla ja vitsikkäillä miehillä on usein totinen vaimo?

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämäkin keskutelu meni miesvihaksi? Mies on tekohauska ja ääliö jota vaimo inhoaa oikeasti...

Eiköhän vaimo tiennyt kenet nai ja pitää hänestä juuri tuollaisena.

Hmm... se mies on saattanut 20 vuodessa muuttua. 

Minä en mennyt aikoinani naimisiin hauskan euroopanomistajan kanssa. Kummasti meillä nyt asuu sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämäkin keskutelu meni miesvihaksi? Mies on tekohauska ja ääliö jota vaimo inhoaa oikeasti...

Eiköhän vaimo tiennyt kenet nai ja pitää hänestä juuri tuollaisena.

Hmm... se mies on saattanut 20 vuodessa muuttua. 

Minä en mennyt aikoinani naimisiin hauskan euroopanomistajan kanssa. Kummasti meillä nyt asuu sellainen.

Moni ei ole muuttunut. Vitsiniekka jo nuorena ja on sitä myös vanhana.

Mistä kumpuaa käsitys, että nainen inhoaa aina vitsailevaa miestään?

Mä aikoinaan seurustelin semmoisen nuoren miehen kanssa jota pidettiin yleisesti hauskana miehenä. No, olihan se. Koko ajan. Ei sen kanssa voinut mitään järkevää jutella ja suunntella, kun kaikki kuittaantu vitsillä. En enää tiennyt, että itkeä vai nauraa. 

Ajattelin sen vitsailun olevan jonkinlainen suojamuuri, varmasti olikin, muttei se kertaakaan vuoden aikana sitä raottanut. Vaikka olin sanonut, että ihan kaikesta ei tarvis vääntää.

Hän oli muutoin kuitenkin fiksu. Jäätävä määrä tietoa, jota osasi myös käyttää. Myös vitseissään.

Muutamaan kertaan varottelin, etten kauaa enää jaksa... sitten ikään kuin vuosipäivän kunniaksi sanoin sitten soronoot. Hän jäi vaan sateeseen seisomaan surullisen näköisenä.

Sitten mä löysin hieman totisemman pelimannin, jonka seurassa mä pääsin loistamaan hyvien juttujeni kanssa. ;D 

Tasapaino. Vakava ja hauska. Kumpikin tarvitsee toista. 

Vierailija kirjoitti:

Mä aikoinaan seurustelin semmoisen nuoren miehen kanssa jota pidettiin yleisesti hauskana miehenä. No, olihan se. Koko ajan. Ei sen kanssa voinut mitään järkevää jutella ja suunntella, kun kaikki kuittaantu vitsillä. En enää tiennyt, että itkeä vai nauraa. 

Ajattelin sen vitsailun olevan jonkinlainen suojamuuri, varmasti olikin, muttei se kertaakaan vuoden aikana sitä raottanut. Vaikka olin sanonut, että ihan kaikesta ei tarvis vääntää.

Hän oli muutoin kuitenkin fiksu. Jäätävä määrä tietoa, jota osasi myös käyttää. Myös vitseissään.

Muutamaan kertaan varottelin, etten kauaa enää jaksa... sitten ikään kuin vuosipäivän kunniaksi sanoin sitten soronoot. Hän jäi vaan sateeseen seisomaan surullisen näköisenä.

Sitten mä löysin hieman totisemman pelimannin, jonka seurassa mä pääsin loistamaan hyvien juttujeni kanssa. ;D 

Eli sinusta tuli sitten suhteen vitsiniekka. Kestääkö miehesi sinun vitsailusi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aikoinaan seurustelin semmoisen nuoren miehen kanssa jota pidettiin yleisesti hauskana miehenä. No, olihan se. Koko ajan. Ei sen kanssa voinut mitään järkevää jutella ja suunntella, kun kaikki kuittaantu vitsillä. En enää tiennyt, että itkeä vai nauraa. 

Ajattelin sen vitsailun olevan jonkinlainen suojamuuri, varmasti olikin, muttei se kertaakaan vuoden aikana sitä raottanut. Vaikka olin sanonut, että ihan kaikesta ei tarvis vääntää.

Hän oli muutoin kuitenkin fiksu. Jäätävä määrä tietoa, jota osasi myös käyttää. Myös vitseissään.

Muutamaan kertaan varottelin, etten kauaa enää jaksa... sitten ikään kuin vuosipäivän kunniaksi sanoin sitten soronoot. Hän jäi vaan sateeseen seisomaan surullisen näköisenä.

Sitten mä löysin hieman totisemman pelimannin, jonka seurassa mä pääsin loistamaan hyvien juttujeni kanssa. ;D 

Eli sinusta tuli sitten suhteen vitsiniekka. Kestääkö miehesi sinun vitsailusi?

En tiedä kestääkö, mutta on se tuossa 32 vuotta nyt ollut mukisemati. Joskus pyöräyttää silmiään ja huokaisee syvään. Mä osaan keskustella vakaviakin, nukuessa ja sukeltaessa olen hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Usein ne hauskojen jutut alkavat lähipiiristä olemaan vanhoja viidennellä kuulemalla ja kiusallisia kymmenennellä.

Myös tuntemattomien mielestä, mutta se röhönaurua omille vitseilleen kovaan ääneen naurava sosiaalisen tilan kidnappaaja. ei huomaa sitä itse. 

" Kannattaa aina naudan ihminen, jota jaksaa kuunnella, ei katsoa, sillä päästään tottuu tai oppii sietämään,  mutta ääneen ja juttuihin ei "

Voisin veikata että sellaiset miehet ei halua samanlaista naista. Ne haluaa itse olla niitä hauskoja ja että saavat sillä huomiota. Ylipäätään miehet harvoin kestää sen että nainen on hauska. 

Tutkimusten mukaan naisten mielestä huumorintajuinen mies on sellainen joka kertoo hauskoja juttuja, kun taas miesten mielestä huumorintajuinen nainen on sellainen joka nauraa miehen vitseille..

Miehen kanssa eläminen kyllä puristaa naisesta mehut viimeistä pisaraa myöten ja sen lisäksi elämänilon.