Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joille ajatus vammaisen lapsen abortoinnista olisi täysin mahdoton?
28.09.2008 |
En tietenkään toivo lapselleni vammaa tai sairautta, mutta joskus elämä menee toisin kuin toivomme. Jos lapseni on vammainen, on hän silti minun oma lapseni - rakas, tärkeä ja arvokas ihminen.
En väheksy lapsen vamman aiheuttamaan huolta ja vaivaa, mutta jos niin käy, niin sitten käy. Otan elämän sellaisena kuin se tulee. Minulla ei ole oikeutta lopettaa toista ihmistä siksi, ettei hän ole juuri sellainen kuin olisin alunperin halunnut. Jos elämä heittää eteen tällaisen haasteen, niin sitten elän sen mukaan.
Ajatteleeko kukaan muu näin??
Kommentit (16)
Siksi en ole käyny kertaakaan odotusaikoina rakenneultrissa, enkä muissakaan seulonnoissa. Parempi mielestäni näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi tehdä aborttia missään tilanteessa. Toki en toivo vammaista lasta, mutta jos niin kävisi niin lapsi saisi syntyä.
niin monenlaisia. CP tai down ovat aika yleisesti tunnettuja, mutta jos sikiöltä puuttuu kokonaan tai osittain esim joku kriittinen elin kuten aivot (näitäkin todetaan ultrissa) eikä sikiöllä ole minkäänlaista elinmahdollisuutta kohdun ulkopuolella niin se on varsin eri asia.
mutta vähän enemmän elämää nähneenä ja yhden erityislapsen äitinä - ajattelen jo vähän toisin
mutta ultrassa kävin.
ajattelin että arpa on raskaaksi hankkiutuessa heitettja sillä siistti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta luulen että sen voi tietää vasta sitten kun oikeesti on siinä tilassa ja tilanteessa.
Olen kristitty ja uskon ettei yksikään meistä saa alkuaan sattumalta tai vahingossa, vaikka sitten lähtökohdat olis heikot tai onnettomat. Uskon että Jumala antais myös tarvittavat voimat hoitaa sairasta ja vammaista lasta. Sitäpaitsi olen ammatiltani sairaanhoitaja, että minulla on keskimääräistä paremmat valmiudet hoitaa tällaista lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen ihan samoin kuin kolmonen. CP-vamma tai down on lieviä, jos verrataan vaikka aivottomuuteen...
tietenkään en voi sanoa, kun en tuollaiseen tilanteeseen joutunut. Tosin kyllä tavallaan - lapsellani todettiin siinä toisessa ultrassa joitain poikkeamia ja riski oli 10% että hän olisi vammainen.. En halunnut mennä lapsivesipunktioon, koska siinä oli keskenmenon riski..
Mutta jos olisi ollut niin selkeästi vammainen ja voisi sanoa ettei selviäisi kohdun ulkopuolella niin tekisin abortin. Tässä sivusta yhtä perhettä seuranneena täytyy sanoa että on se raskas asia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tv 1:ä, pienten keskosten hoidosta. Voisitko ikinä tuossa tilanteessa antaa lapsesi kuolla, tehdä päätöksen että hoitoa ei jatketa?
Yleisesti ottaen en tekisi aborttia vaan lapsi olisi tervetullut sellaisena kuin on.
Mutta toisaalta jos lapsen vammat todettaisiin sellaisiksi ettei tällä olisi selviytymismahdollisuuksia tai elämä olisi väistämättä lyhyt ja kivulias niin tällä hetkellä kallistuisin abortin puolelle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä, että minulla ei ole oikeutta tappaa lastani.
En kuitenkaan enää lapsia ole ajatellut tehdä, joten tuollaista ongelmaa ei onneksi tule.
koska äiti on töissä vaikeavammaisten kanssa ja on nähnyt mitä se touhu on.
Itse en olisi silti pystynyt lopettamaan hoitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siihen, että vain Hänellä on valta päättää ihmisen elämän pituudesta. Itken,kun katson tuota ohjelmaa samalla...
No minä en mihinkään jumaliin tosin usko(mielestäni osoittaa jo melkoista tyhmyyttä tänä päivänä yhä vain jauhaa uskontosoopaa mutta se on sitten jo eri asia...) mutta en abortoisi vammaista lasta, paitsi ehkä sitten jos olisi TÄYSIN varmaa että lapsi ei selviäisi synnyttyään elossa.
Kylmä järki sanoisi ehkä, että hoidot pitäisi lopettaa. Tunne varmasti sanoisi jotain ihan muuta.
Hoitojen lopettaminen on joka tapauksessa minulle hieman eri asia kuin abortti. Abortti on _aktiivinen_ eutanasia, hoitojen lopetuksessa taas sairaan annetaan kuolla luonnollisesti.