Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ajattelet 3-kymppisestä naisesta
28.09.2008 |
jolla on takana kolme avioeroa ja kahdesta ensimmäisestä lapsia yhteensä kolme. On viimeisen kahdeksat vuoden aikana asunut tällä hetkellä alakouluikäisten lastensa kanssa neljässä eri kaupungissa. Kaupungit ovat useiden satojen kilometrien etäisyydellä toisistaan ja ovat olleet uusien miesten kotikaupunkeja (lasten isät ovat pysyneet paikoillaan).
Viimeisin avioero keväältä ja seurustelee jo "vakavasti" uuden miehen kanssa ja on taas muuttamassa lastensa kanssa uuteen kaupunkiin tämän miehen perässä.
Vanhemmat lapset ovat siis käyneet ainakin kolmea eri koulua ja neljäs häämöttää. Nuorimmainen ekaluokkalainenkin on jo vaihtamassa koulua ja kaupunkia vaikka ekaluokkaa vasta parikuukautta takana ja ovat asuneet tässä kaupungissa vajaat kolme vuotta.
Kommentit (8)
Vanhempani eivät ole eronneet eikä minua laitettu päivähoitoon, vaan olin kotona kouluikään asti. Silti näen, että tiheät muutot eivät ole olleet hyväksi. En ole koskaan osannut asettua paikoilleni. Olen aikuisenakin muuttanut monta monta kertaa, samoin minun on ollut vaikea sitoutua parisuhteeseen. Voi olla muitakin syitä, mutta itse ajattelen, että tuo jatkuva ympäristönvaihtaminen teki minusta levottoman ja sitoutumiskyvyttömän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai liikkuuko mitään?
Ei todellakaan voi olla lapsille kovin hyväksi tuollainen, ei ole mitään turvaa ja rauhaa, kun kokoajan suhataan ees taas. Eikö tuohon nyt jo lastensuojeluviranomaisillakin olisi sanottavaa?
tällaisessa tilanteessa, asioita joita ei ole tullut ajatelleeksi.
Toisaalta mitkä tapahtumat ovat voineet johtaa tällaiseen elämäntilanteeseen ? Onko kokemuksia ?
Olisi kiva ymmärtää ja uskoa heidän tulevaisuuteensa, ilman että itse murehdin. No tuskin vuoden päästä murehdin, mutta nyt ajattelen asiaa.
ap
Olin kuudessa eri koulussa ja aina vaihtu kaverit. Pahin muutto oli seiskan jälkeen, koulu alkoi menemään huonosti yms.
Uusi mies toi uudet kuviot, ihan kamalaa. Vieläkin ajattelen hieman katkerana lapsuutani.
mutta ei enää, kun jotenkin tulehtu välit, syystä tai toisesta. Oltiin hetki hyviä kavereita, mutta jotenkin tuntui että tuo äiti on impulsiivinen ja meno hirvittää.
Päätettiin että ei olla missään yhteydessä enää, oli lopussa raskasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla jatkuvasti "liikenteessä" vaikka lapset tarvitsisivat juurtumispaikan.
Onko vika naisessa vai miehissä jos naimisiin mennään tuollaisella kiireellä.
Eikö Kauhajoen surmaajakin elänyt uusperheessä ja muuttanut eri paikkakunnille.
Mistä nuo lapset saavat miehen mallinsa, jos miehiä tulee ja menee ?
Onko niissä jotain "vikaa"?
Maasta toiseenkin jopa perheet muuttaa: eka ollaan Suomessa, sitten mennään Saksaan, Ranskaan ja Englantiin. Tullaan Suomeen taas jokuseksi vuodeksi. Jokkut näkee ton rikkautena. Jos vanhemmat eroaa ja asuinpaikka muuttuu Korsosta Hesan keskustaan ja sieltä Vantaalle niin silloin on joku pahasti vialla?? :D
Onhan se surullista jos nainen muuttaa aina uuden miehen perässä. Miksi ei toisinpäin?
Musta se suurin juttu on mitä ei ole kirjotettu: mitä mieltä lapset on! Kaikkia ei haittaa muutto. Ero se on ero oltiin naimisissa tai avoliitossa. :( Ittelläni vanhemmat on eronnu ja olen katsonut vierestä kun äidillä ja isällä kumppanit muuttuu. Mutta se ei ole sama koskaan kun mitä oli kun vanhemmat erosivat. En osaa kuvitella miltä tuntuu saada sisar uuden isäpuolen kanssa ja he eroaa ja sisarrus menettää oman vanhemman.
Ikävää jos toisen elämää ei pysty tukemaan vaan tuomitsee toisen teot noin voimakkaasti.
Ja kutoselle: Mitä sitten jos Kauhajoen surmaaja oli uusperheestä ja muuttanut paikkakunnalta toiselle??? Toi nyt on aika tavallista. Miten tavallista on että joku kärsii mielenterveydestä ja tappaa koulukaverinsa sen takia?
Tuskimpa mielenterveysasiat nyt noin helppoja asioita on että vanhemmat on eronnu ja muutetaan uuteen paikkaan. Ihan sairas ajatus.
Alue: Aihe vapaa
Mielestäni on kuitenkin eri muuttaa esim. työn perässä, jolloin perhe ja rakastava ympäristö pysyy kasassa. Nämä tilanteet saattaavat pitää perheen vanhemmat motivoituneina ja se näkyy hyvinä ihmissuhteina.
On eri asia tapella kuukausi kaupalla ja sitten erota, mukana kun on pettämisiä ja viinan kanssa holtitonta käyttäytymistä, vaikka päällisin puolin perhe tuntui ihan ihanneperheeltä.
Toki on rikkaus nähdä eri kaupunkeja ja tutustua uusiin ihmisiin, mutta kun lähtöä aina edeltää ristiriitoja ja "pako muutto" kauas pois.
Kummastelen myös, miten nainen on motivoitunut "riistämään" kerta toisensa jälkeen isän lapsiltaan (nuorin lapisi piti viimeisintä aviomiestä jo "isänä", vaikka ei biologinen isä ollutkaan) ja muuttaa uuden miehen perään kauas lastensa isästä. Olisi edes siedettävät kymmenien kilometrien bussimatkat tai jotain, mutta kun satoja kilometrejä.
Lasten reagoimisesta en tiedä, mutta myönnän että hieman tuomitsen, sillä tuo käyttäytymisen toistaminen tuntuu todella levottomalta ja impulsiiviselta. Vielä kun tiedän, että kyse on ollut ainakin viimevuoden aikana suoranaisesta "miesvihasta" niin uusi mies ja lasten mieskuvan toteutuminen ihmetyttää ja huolestuttaa.
Koitan olla tuomitsematta, enkä ikävä kyllä kykene tukemaan tätä perhettä. Itselleni, osittain juuri tästä kyvyttömyydestä tukea, tämä asia vaivaa minua ja olisi kivaa lukea jos on esim. positiivisia hyviä kokemuksia tai edes joitain kokemuksia.
Itseäni tuo 6:sen kommentit myös huolestuttavat. Siis pelkään että liikkuva, ristiriitainen ja ilman pysyvyyttä ja pysyviä kaverisuhteita oleva elämä jättää negatiivisia jälkiä pieniin lapsiin. Kun vielä huomioi olosuhteet joissa tämä toteutuu.
Ihminen ja tuo perhe ehti kuitenkin hetken olemaan minulle ja perheellemme tärkeä, mutta kuten sanoin, on liian raskasta oman elämän tiimellyksessä vastaanottaa tätä impulsiivisuutta ja ystävyytemme on katkennut.
ap