Minkä ikäisenä ei mielestäsi pidä enää hankkia lapsia?

Vierailija:

Tosin jo sitä nuoremmatkin ovat usein aivan pihalla lastensa elämästä... Mitä nuorempana lapsensa saa, sitä helpompi on heitä ymmärtää.

Niinpä niin, kun ei ole itsekään aikuinen, on paha kasvattaa lapsiansa.

Vastakohdat täydentävät sitten kai meidän lastenkasvatuksesta täydellistä.



ap

siihen, että on yksilö, eikä tilastotapaus? Ei se nyt ihan noinkaan mene.

Yksilöitä ne tilastoihinkin joutuvat ovat.

Vierailija:

siihen, että on yksilö, eikä tilastotapaus? Ei se nyt ihan noinkaan mene.

Yksilöitä ne tilastoihinkin joutuvat ovat.

Yksilön on tehtävät oman elämänsä ratkaisut oman itsensä perusteella, ei tilastojen! Johan siinä menee elämä pilalle, jos joka ikävaiheessa tuijottaa vain tilastoja ja miettii, mitä voi tapahtua.

Aika moni ihminen varmaan viisastuu, rauhoittuu, kypsyy ja tulee asenteiltaan vähemmän jyrkäksi iän myötä. Jos ei usko itselleen näin käyvän, niin - no mitäpä siihen voi sanoa.



Oma isäni sai nuorimman lapsensa 60-vuotiaana. Hän oli nuorimmalle lapselleen läsnäoleva ja hyvä isä, paljon parempi isä kuin 30 vuotta aikaisemmin.



Miksi ihmeessä edes vanhempien pitäisi olla nuorekkaita? Olisikohan jotain hiukan olellisempiakin kriteerejä vanhemmuudessa...?

Vierailija:

Lasten pahoinvointi kasvaa samaa tahtia, kun ensisynnyttäjän ikäkin. Jos ja kun et itse ole ollut parhaimmassa hedelmöittymisiässä aikuinen, ei se tarkoita sitä, että muillakin olis tällaisia kehitysviivästymiä. Jos ei parikymppisenä ole kasvanut aikuiseksi, taitaa olla jossakin joku aika huonosti.

Minä väitän, että nuoremmilla toimii vaistot paremmin, eikä tarvitse vauva-palstalla kysellä tyhmiä asioita, kuten " montako kaveria saa tulla kylään" , tarviiko vaippa vaihtaa 2 tunnin välein, kun ohjeissa niin lukee" , " mitä teen, kun imetän ja lapsi vain laihtuu, kun ohjeissa käsketään imettämään" , jne. Ja kaikki nämä kysymykset äideiltä yli 30v.

Vierailija:

Noin typerää tekstiä en ole eläessäni lukenut.

Jos ei tärppää siihen mennessä, kun täytän 39 v. niin sitten taitaa jäädä vauvahaaveet.

Mieleltään ikäisensä tasoinen ja tasapainoinen isä ollut nykyisellekkin laspukaisellemme.

Omasta kasvatustaidoistani en osaa sanoa. Lapsemme on ainakin ihana ja tasapainoinen eskarilainen.



ap

Ei suurempaa riskiä keskenmenoon tai saada kehityhäiriöinen lapsi yms... ?

Itsehän olen edelleen sen alle 30- vuotta ja terve kuin pukki :)



ap

Muuten ikäraja 40 vuotta.

Juuri olin samaa sanomassa. Turha päteä kummallakaan asialla, oli lapset saanut sitten nuorena tai vanhana. Se ei hyvää/ huonoa kasvatusta takaa. Saati muutakaan.



Mielestäni 40 vuotta on ainakin naisella aika lailla yläraja, milloin kannattaa lapsia enää yrittää tehdä.

Nainen pystyy synnyttämään ja olemaan äiti niin kauan kuin Luontoäiti järjestää hänelle kyvyn siihen. toisin sanoen kun tulee menopaussi, ei enää pidä ruveta lapsettomuushoitoihin tai adoptiopuuhiin.

Vanhojen isien lapsille on suurempi riski mm. skitsofreniaan ja autismiin.



Tuosta kyllä luonto tietää argumentista...Hedelmöityshoidoillahan hommat voi hoitaa. Ja jos omat munikset ei enää pelaa, niin sitten voi käyttää nuoremman naisen munasoluja.



Täällä kun paljon " puolustetaan" liki 50- vuotiaiden mahtavaa vanhemmuutta, niin jos kerta ikä on vaan numero eikä merkkaa mitään, niin miksipä ei sitten laajemminkin aleta tarjoamaan lapsettomuushoitoja kenelle vaan -ikään katsomatta. Saatais enemmän näitä todella kypsiä ja läsnäolevia päälle 60- vuotiaita synnyttäjiä. Näitähän on jo muutama ainakin Englanniassa, Romaniassa ja Italiassa. Aivan upeetahan se on lapselle, kun on niin paljon elämmänkokemusta omaavat vanhemmat. Ja se miten jaksaa touhuta, on aivan asenteesta kiinni!

Lasten pahoinvointi kasvaa samaa tahtia, kun ensisynnyttäjän ikäkin. Jos ja kun et itse ole ollut parhaimmassa hedelmöittymisiässä aikuinen, ei se tarkoita sitä, että muillakin olis tällaisia kehitysviivästymiä. Jos ei parikymppisenä ole kasvanut aikuiseksi, taitaa olla jossakin joku aika huonosti.

Minä väitän, että nuoremmilla toimii vaistot paremmin, eikä tarvitse vauva-palstalla kysellä tyhmiä asioita, kuten " montako kaveria saa tulla kylään" , tarviiko vaippa vaihtaa 2 tunnin välein, kun ohjeissa niin lukee" , " mitä teen, kun imetän ja lapsi vain laihtuu, kun ohjeissa käsketään imettämään" , jne. Ja kaikki nämä kysymykset äideiltä yli 30v.

Vierailija:

Vierailija:

Tosin jo sitä nuoremmatkin ovat usein aivan pihalla lastensa elämästä... Mitä nuorempana lapsensa saa, sitä helpompi on heitä ymmärtää.

Niinpä niin, kun ei ole itsekään aikuinen, on paha kasvattaa lapsiansa.

Vierailija:

36, sinusta on oikein yli 60-vuotiaan naisen hommailla lapsia?

Mutta adoptiosta olen eri mieltä. 60-vuotias voi adoptoida, mutta lapsenhan on oltava 40-45 vuotta nuorempi eli 15-20-vuotias.

Jos on saanut esikoisensa nuorempana, eivät ne vaistot siitä miksikään huonone iän mukana, päinvastoin... Varmasti on 43-vuotiaana toisen tai kolmannen tai neljännen lapsen synnyttävä huomattavasti kokeneempi kasvattajana kuin 2-kymppinen ensisynnyttäjä.

40v siinä rajalla, ei sen yli.

Sillä jos iäkkäänä synnyttävällä on terveysriskejä, teiniäitiydessä on sosiaaliset ja taloudelliset syrjäytymisriskinsä.

Just joo..! Anteeksi nyt vaan ikinuoret nelikymppiset siitä, että biletysvaihetta ei ole koskaan ollut enkä aikuistunut yhtä hitaasti kuin te!!

Kuria osaan pitää ja olen hyvin paljon perillä kasvatusasioista- niin vaikeaa kun sitä onkin teidän uskoa ;).

Mutta kun joku yleistää aivan yhtä lailla tilastollisesti todennettavia riskejä, jotka koskevat erittäin nuorena äidiksi tulevia, niin ne teilataan yksittäistapausten " todistusvoimalla" .l



Koetetaan nyt vaan uskoa, että ei ole olemassa yhtä ja ainoaa ideaalia lastensaanti-ikää. Kussakin ikäkaudessa on omat plussat ja miinuksensa.