Kyselin eilen illalla täältä neuvoa kaverini ja hänen lapsensa suhteen

Muistaakohan kukaan aloitustani? En jaksa sitä uudelleen kirjoittaa.



Kaikki meni kuitenkin illalla suht hyvin. Keskustelin kaverini kanssa pitkään. Hän oli aluksi tosi vihainen ja kieltäytyi kaikesta avusta, sanoi ettei tarvitse apua. Aikani jankkasin ja sitten melkein huusin, että hän olisi voinut vaikka vahingossa tappaa tyttärensä, tyttö olisi voinut tukehtua :,( Kaveri alkoi itkemään ja siitä se keskustelu sitten lähti paremmille urille. Kun mieheni tuli iltavuorosta kotiin, vein kaverin päivystykseen ja hän pääsi psykiatriseen hoitoon. Tytär on nyt meillä, mutta lastensuojelu on myös mukana asioissa ja kaverille on luvassa jatkossa enemmän tukea äitiyteen raskaassa elämäntilanteessa.