Millaisia kokemuksia sopeutumisvalmennuskursseista?
Kertokaa kokemuksianne paikasta ja annista. Ja siitä, minkä ikäisen ja mitä potevan erityislapsen kanssa olette kurssilla olleet.
Kommentit (3)
Ollaan päästy jo kolme kertaa Valkean Talon sovakursseille. Ennen ensimmmäistä kurssia jännitettiin sen pitkää kestoa, 10pv ja sitä että kuinka viihdytään ja minkälaisia ihmisiä jne. Ihan turhaa!
Kurssit ovat olleet erittäin antoisia tiedollisesti ja silmiä avaavia, vertaisperheiden tapaaminen jne. Henkilökunta ollut mukavaa. Eri ikäiset sisaruksetkin on aina huomioitu. Kaikin puolin meidän perheellä vain positiivisia kokemuksia! Jo sekin ettei itse tarvi huolehtia ruoanlaitosta moneen päivään!!
Ehdottomasti kannattaa hakea Sova-kursseille!
kuulumisia täältä meidän perheestä.
esikoinen sai jouluna dignoosin, koska pyysin sitä. homma oli jo niin selvä. keskivaikea kehitysvamma ja vaikea dysfasia.
poika puhuu jo hiukan. ymmärtämisessä paljon vaikeuksia.
käytiin juuri tutustumassa raholan kouluun, jonne olisin toivonut tyttösikin tulevan. poika aloittaa koulussa eskarin 2008 syksyllä.
hänellä on nyt aivan ensimmäisenä mahdollisuus uuteen kokeiluun, joka eskari jossa on tavallisia lapsia ja hojks lapsia. näitä ryhmiä perustettiin läntiselle alueelle 3. meidän lapsen tarha on yksi niistä.
ilmeisesti oli pakko saada tilaa erityisryhmään.
kuopus on 3v. ja puhuu 2-3 sanan lauseita. edelleen viivettä puheenkehityksessä. en osaa sanoa vieläkään onko erityislapsi. ei ainakaan vielä ymmärrä kunnon kysymyksiä ja käsitteet vaatii työtä.
oppii kuitenkin. kuopuksen tilanne selkii syksyllä, kun tiedetään joutuuko foniatrin puolelle tayssiin. poika on kyllä impulssiivinen ja tarkkaamattomuuttakin on edelleen.
mitä teille ja lapsillenne kuuluu?
onko tyttösi saanut jo diagnoosin ja minne kouluun hän menee eskariin? kerro jos haluat.
on tua tyttösi aivan meidän pojan oloinen.
meikein kaikkien mielestä lapsemme yleisolemus näyttää enemmän autistiselta, kun kehitysvammaiselta. poika jotenkin ei ihan sovi tuohon kehitysvammaisten kastiin, vaikka sitä onkin.
Tytöllä on f83, saa korotettua hoitotukea ja hänen vuokseen siis olimme siellä. Isoveljellä on as, mutta ei saa hoitotukea.
Kurssi sinänsä oli erittäin hyvin suunniteltu, paljon henkilökuntaa, paljon tärkeää asiaa ja keskustelua, hyvät majoitustilat, hyvää ruokaa. Varmasti kallis kurssi.
Itse olin niin poikki saatuani perheen Huvitukseen etten välttämättä saanut kaikkea mahdollista irti ihan väsymyksen vuoksi. Olimme odottaneet vuoden kurssille pääsyä ja kovat odotukset ja etukäteen tilanteen jännittäminen purkautui minulla itkuisuuteen kun olimme vihdoin perillä.
Neurologisen kehityksen erityisvaikeudet on niin laaja " koontidiagnoosi" että lapset olivat hyvin erilaisia oireiltaan. Meidän tyttö oli ryhmässä ainoa jolla oli autistisia piirteitä ja tavallaan vertaistuki jäi siltä saralta saamatta. Tosiaalta ryhmän lapsilla oli niin vaikeita fyysisiä sairauksia että tavallaan menin mykäksi etten kehdannut kamalasti valittaa muutamasta pikkurypystä arjessa kun muut kampapilivat epilepsiakohtausten ja vaikeiden allergioiden kanssa. Hyödyllinen havainto sekin.
Poika tykkäsi kovasti sisarusryhmän toiminnasta ja hänen erityistarpeensa otettiin hienosti huomioon. Sisaruksille järjestettiin seikkailu ladossa (köysirata), askartelua, mahdollisuus keskusteluun miksi olemme täällä ja aikaa leikkiä keskenään. Poika oli arvellut että olemme kurssilla siksi kun sisko ei opi puhumaan. (aika hyvin hoksattu)
Tyttö reagoi erilaiseen ympäristöön jarruttelemalla ja takertumalla, mutta jokaisella lapsella oli oma ammattitaitoinen aikuinen joten loppuviikkoa kohti siirtymätilanteetkin alkoivat sujua paremmin.
Kurssi sinällään on valtava tietolaari ja kohtauspaikka samassa elämäntilanteessa eläville. On omasta itsestä, jaksamisesta ja tyylistä kiinni haluaako vain kuunnella, puhua, osallistua keskusteluun ja järjestettyyn ohjelmaan. Perheen yksilöllisiä tarpeita kunnioitettiin hyvin ja lepoaikaa oli ohjelmien välillä.