Voiko elää onnellisena yksin?

On se mahdollista ainakin osalle, mutta kyllä hyvät ihmissuhteet lisäävät hyvinvointia, vaikka olisi ns. erakkoluonne. 

Paikkoihin meneminen on minusta hauskempaa kun on ystävän tai muun läheisen kanssa. Tykkään yksinkin käydä esim. piknikillä kesällä, mutta on se vielä kivempaa ystävän kanssa.

Kotona sen sijaan olen hyvin onnellinen yksin. Nautin todella paljon omasta rauhasta, omista rutiineistani ja omiin pohdintoihini syventymisestä.

Ei voi. Olen kokenut yksinelämisen 12 -14 v eron jälkeen. Koville otti. Nyt on puoliso ja vaikka välillä vaikeaa niin en pystyisi enää elämään yksin 

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi kannustetaan tähän ja kokoajan suomalaisessa yhteiskunnassa työnnetään ihmisiä elämään täysin yksinäisinä ja itsenäisinä. Nykyarvot ovat sellaisia että pitää olla mahdollisimman itseohjautuvaa ja itsekäs. 

 

Hyvät ja terveet arvot on heitetty roskiin. Käytöstavat, perinteet, yhdessäoleminen on kuin ruttoa nykyajan ihmisille. Ei saa enää tuntea mitään tunteita kun sulta kielletään kaikkea, ei saa kaivata, ei saa kehittää, ei saa haaveilla.

Auta armias jos haaveilet lapsista tai muuten vain normaalista elämästä niin sinua haukutaan niin lyttyyn.

 

En ymmärrä miksi ilmapiiri ja ihmiset ovat mennyt niin järkyttävän koviksi ja armottomiksi. Kaikki haluu vain olla erakkoina.

Erakoksi moni haluaa just sen takia että aina saa arvostelua, teki mitä hyvänsä niin jonkun mielestä aina väärin. Ei saa olla oma itsensä, ei tule hyväksytyksi, joutuu jatkuvasti puolustelemaan ja puolustautumaan. 

Ihmisistä on tullut julmia, pilkallisia, heistäkin jotka väittävät että eivät ole, etenkin he. Yhdessäolo on liian kuormittavaa, siitä halutaan pois. Ihan normaalia hakeutua pois tilanteista jotka on vahingollisia. 

Ihmiset elävät jossain harhoissa että ovat itse terveen ihmisen perikuva ja miten hän toimii, se on ainoa oikea tapa elää. Edelleenkään Suomessa et saa poiketa keskiverrosta, täytyy toimia yhtä hölmösti kuin kaikki muut tai muuten olet erilainen, erottuva, sairas tms. 

Vierailija kirjoitti:

Ei voi. Olen kokenut yksinelämisen 12 -14 v eron jälkeen. Koville otti. Nyt on puoliso ja vaikka välillä vaikeaa niin en pystyisi enää elämään yksin 

Me ollaan hyvin erilaisia, ihmiset ylipäätään. Minä erosin jo vuonna 1998 ja siitä saakka olen elänyt yksin, tai no ensin 15v lasten kanssa ja sen jälkeen ypöyksin ja olen nauttinut valtavasti. En ole hetkeäkään kaivannut ketään samaan kämppään. Pelkkä ajatuskin ahdistaa. On saanut olla ihan oma itsensä ja elää ihan miten haluaa. Täysi vapaus. Ihan jo rahankin puolesta menestys, ei ole tarvinnut elättää ketään muuta.