Lue keskustelun säännöt.
Miehen elämä on yhtä helvettiä. Naisten arki on luksusta siihen verrattuna, ja silti naisilta ei sympatiaa heru, pelkkää haukkumista vaan.
25.03.2026 |
Naiset ei tajua miesten ongelmista yhtään mitään. Meillä on korkeimmat itsemurhaluvut, masennus, uupumus ja yksinäisyys, mutta kukaan ei puhu siitä. Naiset saa kaiken sympatian maailmasta, me saamme vain kuulla "ole mies, älä valita". Naisilta ei heru sympatiaa millään. Jos yritän kertoa miten väsynyt olen töissä, vastaus on "no minäkin olen väsynyt" tai "mies ei saa valittaa". Kiitos ei koskaan kuulu, vain odotuksia.
Parisuhdemarkkinoilla naiset odottaa että mies on pelkkä viihdyttäjä pelle, lompakko ja palvelija. Jos mies ei siihen alistu, niin jonossa on sata muutakin miestä. Naiset valittaa turhasta (unihäiriöt, hormonit, some-kritiikki) ja popsivat mt-pillereitä kuin karkkeja mutta meidän ongelmat on oikeita ja silti niistä vaan vaietaan.
Kommentit (271)
Muuhun en ota kantaa, mutta mitä jos katselisit jatkossa niitä sellaisia naisia joilla ei ole sataa miestä jonossa ja jotka etsii miestä elämänkumppaniksi eivätkä tosiaan kaipaa rinnalleen sen enempää pelleä kuin palvelijaakaan saati lompakkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inkkelin naisvihaulina ilmiannettu.
Tämän ketjun lukeminen on suorastaan kliininen case study siitä ilmiöstä, jota evoluutiopsykologia ja sosiobiologia ovat kutsuneet nimellä empathy gap, eli miesten ja naisten myötätunnon asymmetria. Aloitusviesti kuvaa hyvin tunnettua rakenteellista todellisuutta: miesten elinajanodote on Suomessa naisiin verrattuna lyhyempi, itsemurhatilastot kolmin-neljin kertainen, työelämän kuolemanriskit ja fyysinen kuluminen raskaimmat, ja parisuhdemarkkinoiden dynamiikka on hypergaaminen (nainen valitsee ylöspäin, mies kilpailee pohjattomasti). Silti kun mies avaa suunsa, vastaus on lähes poikkeuksetta sama: vähättely, moralisointi ja syytös "naisvihasta".
On sosiologisesti kiehtovaa havaita, miten nopeasti tähän ketjuun aktivoitui klassinen puolustusmekanismi: uhrihierarkian ylläpitäminen. Naiset ovat modernissa yhteiskunnassa kulttuurisesti asemoitu "oikean kärsimyksen" monopolin haltijoiksi. Heidän unettomuutensa, hormoninsa ja some-stressinsä ovat yhteiskunnallisesti validia puhetta, kun taas miehen eksistentiaalinen uupumus (joka ei tule "kotona olemisesta" vaan jatkuvasta disposability-roolista - käytettävyyden roolista) leimataan heti toksiseksi tai itse aiheutetuksi. Tämä ei ole sattumaa. Evoluution tasolla naisten hyvinvointi on aina ollut ryhmän selviytymisen pullonkaula, miesten taas "tarpeeksi hyvä" on riittänyt. Kun yhteiskunta poisti taloudellisen riippuvuuden, hypergamy ei kadonnut, se vain muuttui vaativammaksi. Mies ei enää riitä elättäjäksi; hänen täytyy olla myös viihdyttäjä, terapeuttinen korvakuulo ja emotionaalinen työhevonen tai hän on "myrkyllinen".
Ketjun kommentit ovat itse asiassa paras mahdollinen empiria alkuperäisen kirjoittajan väitteelle. Sen sijaan että edes yksi nainen olisi hetkeksi pysähtynyt ja myöntänyt, että "kyllä, miesten itsemurhaluvut ovat todellinen ongelma ja ehkä me emme ole huomanneet omaa etuoikeuttamme saada sympatiaa ilmaiseksi", reaktio oli välitön hyökkäys: "ota itse vastuu", "mene terapiaan", "ole mies". Tämä on puhdasta selektiivistä myötätuntoa. Naisten empatia aktivoituu silloin, kun se palvelee omaa narratiivia tai statusta. Miehen kärsimys ei uhkaa naisten etua, joten se jätetään näkymättömäksi.
Todellinen tasa-arvo ei toteudu ennen kuin myönnämme epämukavan totuuden: naiset eivät ole pelkästään sorrettu sukupuoli, vaan monessa modernissa mittarissa etuoikeutettu (pidemmät eliniät, parempi terveydenhuolto, sosiaalinen verkosto joka palkitsee uhriutumista, pariutumismarkkinoiden absoluuttinen valta). Mutta se totuus on niin uhkaava naisten moraaliselle ylivallalle, että se täytyy tukahduttaa heti haukkumalla. Siksi tämä ketju jatkuu juuri näin.
Mielenkiintoista seurata, miten pitkään kulttuurinen narratiivi kestää ennen kuin faktat pakottavat keskustelemaan oikeista ongelmista, ilman että niitä heti leimataan vihaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta "kiva" että tasa-arvon nimissä sinäkin haukuit naisia.
En haukkunut
Kyllä haukuit.
Mulla ei ole ollut unihäiriöitä, mutta on ihan yleistietoa, miten valtavasti pitkän jatkunut unettomuus ihmiseen vaikuttaa. Tunnen empatiaa tuosta ihan molempia sukupuolia kohtaan. Pystytköhän sinä tuntemaan empatiaa vaikkapa vähän nukkunutta rekka-autoilijaa kohtaan, sikäli kuin se on mies? Naista kohtaan et tietystikään pysty tuntemaan empatiaa, vaikka juuri naisilta sitä odotat omaan suuntaasi.
En ole itse syönyt masennuslääkkeitä, psyykenlääkkeitä tms. mutta jälleen ymmärrän, että kuka tahansa saattaa joskus sellaisia ihan oikeasti tarvita. Ehkä sinäkin ymmärrät sen miesten kohdalla, vai miten on?
Naiset sentään puhuvat ongelmistaan ja yrittävät saada niihin hoitoa. Miehet, kuten ap, mieluummin valittavat ääneen (eli haukkuvat muut), ryyppäävät ja lopulta tappavat itsensä ja pahimmillaan sitä ennen myös muita.
Vierailija kirjoitti:
Inkkelin naisvihaulina ilmiannettu.
On se hienoa miten miesviha leimataan naisvihaksi ja halutaan lakaista maton alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Naiselle on henkilökohtainen loukkaus kun esittää faktat faktoina.
Ehkä jos esittäisi faktat jonkunlaisen Hollywood elokuvan välityksellä jonka voi katsoa Netflixistä, voisi mennä paremmin viesti perille. Naiset ajattelee niin tunteellisesti (ja Netflixin kautta ) monet asiat. Myos söpöt eläimet tekee naisiin vailutuksen, ihmiset yrjöttää
Lässyn lässyn, kikkihiiri.
Ei ole helppoa miehillä, ei naisilla. Vain rikkailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun lukeminen on suorastaan kliininen case study siitä ilmiöstä, jota evoluutiopsykologia ja sosiobiologia ovat kutsuneet nimellä empathy gap, eli miesten ja naisten myötätunnon asymmetria. Aloitusviesti kuvaa hyvin tunnettua rakenteellista todellisuutta: miesten elinajanodote on Suomessa naisiin verrattuna lyhyempi, itsemurhatilastot kolmin-neljin kertainen, työelämän kuolemanriskit ja fyysinen kuluminen raskaimmat, ja parisuhdemarkkinoiden dynamiikka on hypergaaminen (nainen valitsee ylöspäin, mies kilpailee pohjattomasti). Silti kun mies avaa suunsa, vastaus on lähes poikkeuksetta sama: vähättely, moralisointi ja syytös "naisvihasta".
On sosiologisesti kiehtovaa havaita, miten nopeasti tähän ketjuun aktivoitui klassinen puolustusmekanismi: uhrihierarkian ylläpitäminen. Naiset ovat modernissa yhteiskunnassa kulttuurisesti asemoitu "oikean kärsimyksen" monopolin haltijoiksi. Heidän unettomuutensa, hormoninsa ja some-stressinsä ovat yhteiskunnallisesti validia puhetta, kun taas miehen eksistentiaalinen uupumus (joka ei tule "kotona olemisesta" vaan jatkuvasta disposability-roolista - käytettävyyden roolista) leimataan heti toksiseksi tai itse aiheutetuksi. Tämä ei ole sattumaa. Evoluution tasolla naisten hyvinvointi on aina ollut ryhmän selviytymisen pullonkaula, miesten taas "tarpeeksi hyvä" on riittänyt. Kun yhteiskunta poisti taloudellisen riippuvuuden, hypergamy ei kadonnut, se vain muuttui vaativammaksi. Mies ei enää riitä elättäjäksi; hänen täytyy olla myös viihdyttäjä, terapeuttinen korvakuulo ja emotionaalinen työhevonen tai hän on "myrkyllinen".
Ketjun kommentit ovat itse asiassa paras mahdollinen empiria alkuperäisen kirjoittajan väitteelle. Sen sijaan että edes yksi nainen olisi hetkeksi pysähtynyt ja myöntänyt, että "kyllä, miesten itsemurhaluvut ovat todellinen ongelma ja ehkä me emme ole huomanneet omaa etuoikeuttamme saada sympatiaa ilmaiseksi", reaktio oli välitön hyökkäys: "ota itse vastuu", "mene terapiaan", "ole mies". Tämä on puhdasta selektiivistä myötätuntoa. Naisten empatia aktivoituu silloin, kun se palvelee omaa narratiivia tai statusta. Miehen kärsimys ei uhkaa naisten etua, joten se jätetään näkymättömäksi.
Todellinen tasa-arvo ei toteudu ennen kuin myönnämme epämukavan totuuden: naiset eivät ole pelkästään sorrettu sukupuoli, vaan monessa modernissa mittarissa etuoikeutettu (pidemmät eliniät, parempi terveydenhuolto, sosiaalinen verkosto joka palkitsee uhriutumista, pariutumismarkkinoiden absoluuttinen valta). Mutta se totuus on niin uhkaava naisten moraaliselle ylivallalle, että se täytyy tukahduttaa heti haukkumalla. Siksi tämä ketju jatkuu juuri näin.
Mielenkiintoista seurata, miten pitkään kulttuurinen narratiivi kestää ennen kuin faktat pakottavat keskustelemaan oikeista ongelmista, ilman että niitä heti leimataan vihaksi.
Hyvä esimerkki siitä, että vaikka osaa sivistyssanoja ja ripotella englantia, niin ei siitä silti kunnon tekstiä saa, jos järki puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole mies, valita ihmeessä oikeille tahoille äläkä uhriudu. Hoidata itsesi lääkärissä ja terapiassa ja tee elämästäsi hyvää ihan ilman parisuhdemarkkinoita. Niin ne naisetkin yrittävät.
Tää on juuri se toksinen "ole mies"-asenne josta puhun.
No ei ole. Kehotus ei viitannut sukupuoleen vaan henkiseen aikuisuuteen eli ota itseäsi sen verran niskasta kiinni että hankit apua itsellesi, etkä ryve itsesäälissä vihaten naisia ilman mitään perustetta.
Miten "ole mies" ei muka ole viittaus sukupuoleen? Naiset on niin sokeita omille toksisille asenteilleen etteivät sitä edes itse näe.
Jos olisit nainen, niin sitten kehotettaisiin olemaan nainen, eikä pikkutyttö ja ottamaan vastuuta itsestäsi. Vai ottaisitko sen silti loukkauksena?
Tuo jatkuva naisviha ja tahallinen väärinkäsittäminen ei kyllä ainakaan lisää sympatiaa sinua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei KUKAAN ole ikinä kärsinyt niin paljon, kuin valkoinen mies.
Orjuutta, ei äänestysoikeutta, ei omaa rahaa, ei mahdollisuutta opiskella.. tätä vuosisatoja ellei tuhansia. Ja sitten naiset on päättäneet kaikesta AINA.
VÄÄRYYTTÄ!
😆
Pahimpia uhriutujia ovat nykyään kyllä valkoiset lihaa syövät heteroäijät, joiden ihmisoikeuksia on loukattu antamalla ne oikeudet myös muille ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitte naiset mennä jonnekin miettimään miksi sanotte "ole mies", ei "ole henkilö", tai "ole nainen". Tämä on juuri sellaista latautunutta kieltä joka ei kuuluu enää nykyaikaan, aivan kuten "n**keri" tai "esk*mo". Hävetkää!!
Kuinkas monta lakanaa, pussilakananaa, peittoa ja sänkyä ap:llä on tahriintunut verestä tänään? Kuinka monta kuukautissidettä on tullut "läpikustua" verellä tänään? Niinpä. Miesten elämä on liian helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivästä toiseen kitiset täällä. Tee jotain itsellesi kun kerta olet tyytymätön.
Voin heti luokitella 5 ongelmaa johon sun kannattaa tarttua.
1. Itsesääli. 24/7 ulinaa ei jaksa kukaan kuunnella.
2. Naisviha selvitä mistä johtuu sun toksinen asenne naisiin. Onko äitisuhteesi jotenkin vinkallaan.
3. Miksi niputat kaikki naiset samaan. Me olemme yksilöitä, emme massaa.
4. Haluat sympatiaa, mutta itse vähättelet esim naisten hormonitoimintaa mistä et tiedä yhtään mitään?
5. Miksi luulet, että sun ongelmat katoaa kun kitiset vauva av. Hanki oma elämä. Kukaan ei ole sulle velkaa mitään, emme edes me naiset. Toi incel meininki ei ole meidän syy. Masturboi isommat antipatiat pois.
Saa suorittaa!
Vierailija kirjoitti:
Mutta "kiva" että tasa-arvon nimissä sinäkin haukuit naisia.
Pystytkö olemaan vai soitetaanko ambulanssi?
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun lukeminen on suorastaan kliininen case study siitä ilmiöstä, jota evoluutiopsykologia ja sosiobiologia ovat kutsuneet nimellä empathy gap, eli miesten ja naisten myötätunnon asymmetria. Aloitusviesti kuvaa hyvin tunnettua rakenteellista todellisuutta: miesten elinajanodote on Suomessa naisiin verrattuna lyhyempi, itsemurhatilastot kolmin-neljin kertainen, työelämän kuolemanriskit ja fyysinen kuluminen raskaimmat, ja parisuhdemarkkinoiden dynamiikka on hypergaaminen (nainen valitsee ylöspäin, mies kilpailee pohjattomasti). Silti kun mies avaa suunsa, vastaus on lähes poikkeuksetta sama: vähättely, moralisointi ja syytös "naisvihasta".
On sosiologisesti kiehtovaa havaita, miten nopeasti tähän ketjuun aktivoitui klassinen puolustusmekanismi: uhrihierarkian ylläpitäminen. Naiset ovat modernissa yhteiskunnassa kulttuurisesti asemoitu "oikean kärsimyksen" monopolin haltijoiksi. Heidän unettomuutensa, hormoninsa ja some-stressinsä ovat yhteiskunnallisesti validia puhetta, kun taas miehen eksistentiaalinen uupumus (joka ei tule "kotona olemisesta" vaan jatkuvasta disposability-roolista - käytettävyyden roolista) leimataan heti toksiseksi tai itse aiheutetuksi. Tämä ei ole sattumaa. Evoluution tasolla naisten hyvinvointi on aina ollut ryhmän selviytymisen pullonkaula, miesten taas "tarpeeksi hyvä" on riittänyt. Kun yhteiskunta poisti taloudellisen riippuvuuden, hypergamy ei kadonnut, se vain muuttui vaativammaksi. Mies ei enää riitä elättäjäksi; hänen täytyy olla myös viihdyttäjä, terapeuttinen korvakuulo ja emotionaalinen työhevonen tai hän on "myrkyllinen".
Ketjun kommentit ovat itse asiassa paras mahdollinen empiria alkuperäisen kirjoittajan väitteelle. Sen sijaan että edes yksi nainen olisi hetkeksi pysähtynyt ja myöntänyt, että "kyllä, miesten itsemurhaluvut ovat todellinen ongelma ja ehkä me emme ole huomanneet omaa etuoikeuttamme saada sympatiaa ilmaiseksi", reaktio oli välitön hyökkäys: "ota itse vastuu", "mene terapiaan", "ole mies". Tämä on puhdasta selektiivistä myötätuntoa. Naisten empatia aktivoituu silloin, kun se palvelee omaa narratiivia tai statusta. Miehen kärsimys ei uhkaa naisten etua, joten se jätetään näkymättömäksi.
Todellinen tasa-arvo ei toteudu ennen kuin myönnämme epämukavan totuuden: naiset eivät ole pelkästään sorrettu sukupuoli, vaan monessa modernissa mittarissa etuoikeutettu (pidemmät eliniät, parempi terveydenhuolto, sosiaalinen verkosto joka palkitsee uhriutumista, pariutumismarkkinoiden absoluuttinen valta). Mutta se totuus on niin uhkaava naisten moraaliselle ylivallalle, että se täytyy tukahduttaa heti haukkumalla. Siksi tämä ketju jatkuu juuri näin.
Mielenkiintoista seurata, miten pitkään kulttuurinen narratiivi kestää ennen kuin faktat pakottavat keskustelemaan oikeista ongelmista, ilman että niitä heti leimataan vihaksi.
Pitkä ja hienoksi tarkoitettu valitusvirsi, kun mies ei saa sympatiaa olemattomille ongelmilleen sen jälkeen kun on haukkunut naiset ja ylipäänsä muut ihmiset maan rakoon.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole helppoa miehillä, ei naisilla. Vain rikkailla.
Nainen saa aina rikkaan miehen joten en nyt ymmärrä sun pointtia.
Vierailija kirjoitti:
Päivästä toiseen kitiset täällä. Tee jotain itsellesi kun kerta olet tyytymätön.
Voin heti luokitella 5 ongelmaa johon sun kannattaa tarttua.
1. Itsesääli. 24/7 ulinaa ei jaksa kukaan kuunnella.
2. Naisviha selvitä mistä johtuu sun toksinen asenne naisiin. Onko äitisuhteesi jotenkin vinkallaan.
3. Miksi niputat kaikki naiset samaan. Me olemme yksilöitä, emme massaa.
4. Haluat sympatiaa, mutta itse vähättelet esim naisten hormonitoimintaa mistä et tiedä yhtään mitään?
5. Miksi luulet, että sun ongelmat katoaa kun kitiset vauva av. Hanki oma elämä. Kukaan ei ole sulle velkaa mitään, emme edes me naiset. Toi incel meininki ei ole meidän syy. Masturboi isommat antipatiat pois.
Saa suorittaa!
Vanhapiika sulkee välillä sen koneen. KUKAAN ei lue.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inkkelin naisvihaulina ilmiannettu.
On se hienoa miten miesviha leimataan naisvihaksi ja halutaan lakaista maton alle.
Täällä ei ole kyllä minkäänlaista miesvihaa ilmennyt, vaan ainoastaan ansaitsemaasi palautetta paskaan aloitukseesi. Häpäiset meidät muutkin miehet puhumalla nimissämme, vaikka todellisuudessa kerjäät tekopyhästi sääliä kiusattuasi muita.
Lahdessa pääsee vielä hiihtämään