Miten voi muuttua paremmaksi vanhemmaksi?

Minulla on nelivuotias lapsi, joka on varmasti ihan tavallinen ikäisensä: miettii lähinnä leikkimistä eikä ole kovin hyvä siirtymään tilanteesta toiseen. Mutta en monesti jaksa sitä ja olen välillä väsyneenä täysin läpimätä vanhempi. Kun lapsi viivyttelee esim kotimatkalla päiväkodista eikä tottele minua, tai tyyliin heittäytyy makaamaan pihalle viidennen kerran kun pitäisi mennä sisälle, niin tulee oltua jopa väkivaltainen. Saatan tempaista lapsen makaamaan sammaleeseen ja huutaa että jää sitten siihen yksin. Sitten puolen minuutin päästä käyn noutamassa yhä maassa pötköttävän lapsen ja yleensä pyydän anteeksi, että huusin ja kysyn sattuiko. 

Vaikeutta sietää tilanteita lisää se, että minulle tulee olo että lapsi nöyryyttää minua tahallaan, tavallaan haluaa että kärsin ja näytän mahdollisimman tyhmältä. Tiedän kyllä että tuo on typerä ja itsekeskeinen tapa ajatella ja tuon ikäinen lapsi miettii vaan mitä juuri silloin haluaa tehdä tai korkeintaan hakee huomiota (normaalia lapsille), mutta tuo tunne nöyryytetyks ja kiuatuksi tulemisesta tulee välillä päälle ja menee järjen yli. Olen myös joskus tosi väsyneenä huutanut lapselle, miten huono ja typerä hän on ja ettei hän ole normaali. Samoja asioita joita ajattelen väsyneenä itsestäni. Pelkään, että saan vahinkoa aikaan, vaikka lapsi ei yleensä näytä mitenkään että edes kuulee mitä sanon. On toki alkanut tuollaisen sanomisen jälkeen itkemään ja olen pyytänyt anteeksi ja sanonut ettei lapsi ole typerä ja sanoin typerästi, mutta ei se pyyhi asiaa pois.

Meillä on myös tosi hauskaa yhdessä, suurimman osan ajasta. Mutta vanhempi ei voi olla hirviö, joka yhtäkkiä raivostuu ja alkaa purkamaan omaa alemmuuskompleksiaan. Pelkään että lapsi syyttää itseään ja alkaa pitämään itseään huonona. Eihän lapsi ymmärrä asioita vielä kunnolla toisen näkökulmasta eikä sitä voi vielä tuon ikäiseltä odottaa.