Rikoin sääntöjä ja tuhosin työurani

tekemällä lapsen heti valmistuttuani yliopistosta. Hyvästi työelämä, eläke ja ystävät! Seuraavat 40 vuotta olen kelpaamaton luuseri. Ja vain siksi, etten jäänyt 5-10 vuodeksi odottamaam vakituista työpaikkaa. Ottakaa tästä opiksenne!

Ihminen saa sen mitä ajattelee.

Minä valmistuin ensin opistotason ammattiin. Sitten valmistuin yliopistosta. Menin töihin. Tein lapsia, mies hoiti lapset kotona, joten en ollut hoitovapailla tai edes vanhempainlomilla. Kymmenen vuoden jälkeen jäin silti työttömäksi. En saanut töitä. Hain lopulta sitä opistotason koulutuksen mukaista työtä ja heti tärppäsi. En ollut tehnyt sen alan töitä enää yli 15 vuoteen, en edes seurannut, miten ala kehittyy. Sen sijaan työttömyyteni aikana, joka kesti kolmisen vuotta, seurasin koko ajan kiinteästi yliopistokoulutukseni mukaista alaa, jotta pysyisin pinnalla. Ei auttanut.



Kyse ei ole mielestäni siitä, mitä teet nyt. Kyse on suhteista, mitä minulla ei ollut tarpeeksi. Kyse on siitä, kenet tunnet ja missä asemassa tämä tuttavasi on. Kyse on siitä, flirttailetko, onko sinulla suhde hänen kanssaan vai oletko hänelle hyvä jätkä. Flirttalija ei menesty, mutta "hyvä jätkä" ja suhdenaiset pärjäävät.



Koulutuksellasi ja lapsenteollasi ei siis ole paljonkaan merkitystä. Kyse on vain olemista oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja keskustelua oikeiden ihmisten kanssa.