Arvatkaapa mikä oli pahinta tällaiselle koulukiusatulle?
Se kun opettaja sanoi että nyt tehdään pari- tai ryhmätyö ja sitten paniikissa yrittää etsiä luokkakaverin joka suostuu inhotun kumppaniksi.
Kommentit (22)
t. kiusattu, joka myös inhosi ryhmätöitä
" Ja nyt Minna ja Liisa valitsee joukkueet itselleen" . Odottele siinä sitten oletko tällä kertaa viimeinen vai vain toiseksi viimeinen.
Onneksi sentään olin joissain lajeissa hyvä, joten itsekkyys usein hieman meni kiusan edelle ja tulin valituksi peräti keskivaiheilla. Hirveää ajatella, jos olisin ollut vielä huono.
Meillä pelattiin aina pesistä ja jostain syystä luokan kingit olivat hyviä myös siinä. Nöyryyttävää, kun pakon edessä otettiin viimeisenä joukkueeseen huokauksen säestämänä.
Nyt itse opettajana käytän vuoroin ns. vapaita pareja/ryhmiä ja vuoroin määrään ne itse. Opettajanäkökulmasta tuntuu, että molempi pahempi... " Onko mun ihan pakko olla X:n kanssa...?" -vinkumiset saavat X:n tuntemaan olonsa taatusti surkeaksi vaikka vinkujaa ojentaisinkin :-/
ei koskaan laittanut syrjittyjä valitsemaan joukkueita? En muista kertaakaan näin tapahtuneen. Näkeehän nyt opettajakin, ketkä valitaan aina viimeksi ja ketä muutenkin syrjitään, miksi ei voisi tarkoituksella ottaa niitä kasaamaan joukkueita edes silloin tällöin?
Mua ei koskaan kukaan valinnut. Ennen mua valittiin jopa ne kiusatutkin.
Yksi mikä kanssa on jos et ole kovin urheilullinen niin se että pari aina huusi pesisjoukkueeseen väkeä. Kurjaa niillä jotka jäivät viimeiseksi, " ne joita ei kukaan halunnut" . Paskaa sanon minä.
Käsittämätöntä joidenkin oppilaiden suosimista ja toisaalta joidenkin sortamista.
kavereita :(((
Fiksut opet tekisi itse ne pari- ja ryhmävalinnat. Sehän ois pedagogisestikin järkevää -kun ei myöhemmin elämässä (lue=työelämässä) pääse itse valitsemaan kuka on sun pari ja mikä on sun ryhmä..! Äärimmäisen hölmöä näin jälkeenpäin ajatellen, että esim. kaikki parityöt teki sen oman bestiksen kanssa..!!! Mutta ei lapset sitä itse mieti, mikä olisi opettavaista, se olisi open homma.
Huh, aina kun muistaa omia kouluaikoja, miettii, että mitä kaikkea ikävää omilla lapsilla voi olla edessä :)
t. eräs ei-kiusattu, mutta muuten sosiaalista painetta koulussa kokenut
Yleensä aina lähes samat ihmiset valitsivat joukkueet ja samat oli viimeisenä valittavana.
ne vaikuttaa. Mä tunnistan erilaisissa tilanteissa yhä sen saman pikkutytön, joka oli paniikissa. Nykyään mä pystyn ohittamaan ne tilanteet ja ajattelen aina, että mä en ole sen huonompi kuin kukaan muukaan. Mä en ollut koulukiusattu, mutta ujo ja liikunnallisesti vähän kömpelö. Miten ne onkaan selvinnyt, joita on vielä pilkattu äänekkäästi?
Olin laivalla menossa laulamaan karaokea ja eturivin teinit alkoivat huudella kaikkea pilkallista. En pystynyt laulamaan, tai siis lauloin ihan nuotin vierestä, ja sen jälkeen juoksin baarista ulos. Menin suoraan seuraavan kerroksen baariin vetämään drinkkejä. Pitkään aikaan en laulanut karaokea sen jälkeen.
Muutoin olen kyllä rohkeana pidetty ja ulospäinsuuntautunut ihminen.
Pikkuhiljaa se kuitenkin kasvaa, ehkä 80-vuotiaana olen itsevarma tilanteessa kuin tilanteessa. Tai en mä varmaan elä niin kauan kun stressaan aina asioita. Mutta kaikessa on jotain positiivista ja itse koen olevani nyt empaattinen ja usein sanotaan, että osaan olla ihminen ihmiselle. Olen hoitoalalla työssä ja siinä empaattisuus on hyvästä.
Mulla tulee välillä edelleen sama olo kuin 13-vuotiaana ja kiusattuna. Sellainen epävarma ja tukala, että pelottaa muiden kommentit. Ulkoisesti kaikki on hyvin, ja nykyään melkolailla sisäisestikin. On ystäviä, ihana perhe, akateeminen koulutus rakastamalta alalta, vakituinen työpaikka, hoikka ja muiden mukaan kaunis ulkoinen olemus. Silti itse koen vieläkin jossain takaraivossa huonommuutta. Ne vuodet koulussa jättivät jälkensä.
Olen nyt itse opettaja, enkä voi sietää minkäänlaista kiusaamista. Puutun siihen ja jyrkästi.
suureen ääneen " ei helvetti, mä en mene tuon kanssa!"
Vaikka tuosta huutajaa ojentaakin, niin luulisin sen tuntuvan vielä pahemmalta, kuin se että kaikessa hiljaisuudessa menee jonkun edes vähän kaverin pariksi??
Teit niin tai näin, niin aina se on jonkun mielestä väärinpäin.
Se on pahinta kaikista ja mä melkein itken, kun ajattelen pientä tyttöä tai poikaa sitä kuuntelemassa.
Ei ihme, ettei kiusaamiseen enä yläasteella voi puuttua, kun siihen ei ole ekaluokallakaan puututtu.
ei-kiusattu joka oli silti paniikissa