Lue keskustelun säännöt.
lapsivuodeaika anoppilassa?? miehen mielestä loistoajatus.
05.05.2007 |
mä olen nyt vähän että morjens, siis ajatushan kuulostaa oikeasti ihan ääliömäiseltä, mutta ehkä tavallaan aika hauskaltakin. sanokaa mitä mieltä olette.
meille syntyy toinen lapsi varmaan kuukauden sisään, esikoinen täyttää samoja aikoja 2v. etukäteen ollaan sovittu että mies pitää isyyslomansa ja kesäloman heti yhteen putkeen, yhteensä siis 7 viikkoa. ja on sovittu että tänä aikana pakataan lapset ja kamppeet ja mennään viettämään aikaa miehen lapsuudenkotiin anopin ja appiukon huomaan. asuvat jokseenkin kaukana eikä tavata kovin usein, miehelle perheensä on tietysti rakas ja tärkeä.
olen siis ajatellut että parantelen ensin kotona ehkä kuukauden ja sitten mennään viikoksi anoppilaan.
tänään miehen kanssa jutellessa tajusin että hän meinaa suunnilleen napata minut ja tulokkaan sairaalasta ja sitten pitäisi jo mennä. sanoin ettei käy missään nimessä, että a) mulla on luultavasti perse revennyt riekaleiksi enkä varmana istu tuntitolkulla autossa ja että b) hänen kotinsa ei ole mun koti, että en halua heikkona ja kurjana seurustella hänen vanhempiensa kanssa 24/7.
miehen mielestä anoppila onkin just passeli paikka mun parannella sitä revennyttä persettäni, siellä kun on täysihoito (mun mielestä aika kohtuutonta vaatia anopilta mitään täysihoitoa, hän on kuitenkin töissäkäyvä ihminen), esikoiselle leikittäjiä ja tekemistä vaikka kuinka, ja maalla ylipäätään enemmän tilaa meidän olla ja möllötellä kuin täällä pienessä kaupunkiasunnossa, joka on jo meille kolmellekin ahdas ja josta tarkoituksena pian muuttaa isompaan.
sanoin että pidän kyllä miehen perheestä (anopistakin, ihan oikeesti) mutta että he ei kuitenkaan ole mun perhe. että kyllä mua vähän ahdistaa ajatella että tukka pystyssä, tissit kipeenä, maitoa paidassa, perse revenneenä, hehtaarivaippa housuissa haahuilen anoppilassa. että siinä opettelisin taas vauvanhoitoa, varaisin suihkun ainakin 2 kertaa päivässä, vaatisin palvelua ja varmaan makaisin sängyssä kaiken päivää (miinus ne kaksi kertaa päivässä kun kävisin suihkussa). kotona on kuitenkin kodin rauha ja omat tavarat yms.
varsinaisesti tajusin miehen pointin vasta kun hän sanoi jännittävänsä vauvan tuloa, ja että miten hän itse tulee pärjäämään kahden lapsen ja yhden toipilaan kanssa. esikoisen synnytys oli aika koettelemus minulle ja toivuin hyvän tovin. nyt miehellä on tietty vielä enemmän hommaa kuin silloin, esikoinen on todella eläväinen ja vilkas lapsi, ja varmaan jotain ongelmiakin saattaa olla luvassa kun vauva tunkee valtakuntaan. mies siis kaipaisi tukea ja apua itselleen, olettaa varmaan ilman muuta että minä olen taas pois pelistä, ja mistäs sen tietää vaikka olisinkin.
täällä missä asutaan meillä on tukiverkostoa kyllä ihan riittävästi, minun äitini kilometrin päässä, minun veljeni suunnilleen samalla etäisyydellä. plus vielä minun isoäitini, enoni, tätini jne. jotka kaikki varmaan enemmän kuin mielellään auttavat jos apua tarvitaan. mies tukeutuisi kuitenkin mieluummin omiin sukulaisiinsa (luonnollista sinänsä), ja siksi meidän pitäisi kuulemma viimeistään viikon sisään synnytyksestä matkustaa.
ääh sori loputon sepustus. mainitsen vielä että anoppilassa löytyy samalta tontilta kaksi taloa, josita toinen tällä haavaa kalustettu mutta ilman asukkaita. eli meillä olisi oma majoitus, emme yöpyisi saman katon alla anopin ja apen kanssa.
Kommentit (37)
miettikää sitten sitä menoa sinne anoppilaan ja sitäkin että jaksavatko appivanhemmat oikeasti teitä kaikkia hoitaa kun ovat työssäkäyviä.
Mutta ihana että teillä on noin hyvät välit, älkää antako niiden vähällä mennäkään pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ette te nyt missään nimessä VOI lähteä heti synnytyksen jälkeen reissuun. Sellainen reissu on liian raskas ja kaikenlaisia kriisejä saattaa tulla, kun pikkulasten vanhemmat ovat liian väsyneitä.
Ymmärrän kyllä miestäsi ihan tunnetasolla, kun itse olen saanut lapseni kaukana sukulaisista, mutta sellainen reissu ei helpota, se vaikeuttaa asioita. Ja jos sä oot pois pelistä synnytyksen jälkeen, matkustaminen ei tee sulle hyvää.
Olkaa pari kolme viikkoa kotona ja sitten reissuun.
Sanoit että on oma talo jossa ei muita ja anoppila samassa pihassa. Tämä on se pelastava pointti.
Pääsin siihen käsitykseen että passautit esikoisen jälkeen itseäsi tolkuttomasti miehelläsi joten ymmärrän hänen pelkonsa täysin. Olitko oikeasti jatkuvan avun tarpeessa vai heittäydyitkö avuttomaski. Minulla on pysynyt toimeliasiuus jokaisen lapsen jälkeen enkä ole kaivannut ympärilleni palveluskuntaa.
Isompi lapsi saisi seuraa ja ehkä välttyisitte mustasukkaisuudelta helpommin kun on muitakin ihmisiä lähipiirissä.
Tietenkään en lähtisi heti synnytettyäni vaan tarvitsisin toipumisaikaa omassa kodissani tutussa ympäristössä vähintään tuon pari viikkoa jolloin oma perhe ehtisi tutustua vauvaankin.
Synnytyksen jälkeen 2-3 viikkoa kotona, sitten yhdessä koko perhe maalla 1-2 viikkoa ja sinä ja vauva palaisitte kotiin ja loppulomaksi isä ja isompi sisarus jäisi maalle.
Oma koti on oma koti, anoppila ei ole oma koti... Vaikka sieltä apua saisikin ja periaatteessa olisi lupa levätä, niin itse en varmaan pystyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluusti kolme. Kolmen viikon päästä synnytyksestä olen ainakin itse ollut jo jokseenkin normaalitilassa, joskin väsyneempi. Silloin tuollainen anoppila järjestely voisi olla ihan paikallaan.
Ettehän te tosiaan oikeastaan ennen tuota kahden viikon neuvolatarkastusta voi lähteäkään minnekään kauemmas. Ja muutenkin, eihän sitä tiedä jos pikkuisen kanssa tulee jotain mutkaa matkaan.
Vierailija:
Pääsin siihen käsitykseen että passautit esikoisen jälkeen itseäsi tolkuttomasti miehelläsi joten ymmärrän hänen pelkonsa täysin. Olitko oikeasti jatkuvan avun tarpeessa vai heittäydyitkö avuttomaski. Minulla on pysynyt toimeliasiuus jokaisen lapsen jälkeen enkä ole kaivannut ympärilleni palveluskuntaa.
mulla oli oikeasti vaikea synnytys ja pahat repeämät jostain kohdunsuulta lähtien, siitä ja isosta verenhukasta johtuen kunto tosi huono (hengästyin matkalla vessaan) ja olo sekava. lisäksi kun oli tikattu tosi reippaasti niin mulla ei ollut minkäänmoista pidätyskykyä minkään tavaran suhteen siinä ekan viikon aikana.
mies ei varsinaisesti pelkää että mä passautan ja komennan häntä, vaan että makaan taju kankaalla sängyn pohjalla, ja että hän ei heti osaa kunnolla hoitaa kahta lasta (vaikka oikeasti osaisikin, hän on käytännöllinen, hellä ja huolehtiva isä), ja että täällä kotona tietty ois siihen päälle kaikki kotihommat (pieni kämppä on nopeasti sotkettu), kauppahommat yms.
kyllä se on ihan asuintalo se tyhjä talo anoppilan tontilla. miehen mummo asui siinä kuolemaansa (nyt talvella) saakka, ja siellä on ihan kaikki telkkarit ja jääkaapit tallella. toki myös suihku ja vessa ja tuommoiset tavalliset mukavuudet.
ehdottomasti minäkin haluan mennä sinne anoppilaan, mutta en tyyliin suoraan laitokselta. mulla reissun puolesta puhuu eniten se, että esikoinen saa täysillä nauttia miehen puolen sukulaisten huomiosta ja mennä viilettää isolla pihamaalla vapaasti. me asutaan keskustan liepeillä isossa kaupungissa, ja tosiaan aika pienessä asunnossa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä kun sanoitte, mä olin unohtanut että pientä vauvaa tosiaan viedään heti näytille neuvolaan :) jee.
ap
eli olkaa kuukausi kotona vaikka sitten sen neuvolan varjolla ja sitten menette sinne anoppilaan.
Olisi ihan kauheaa lähteä puolikuntoisena reissuun. Muista se että älä lähde liian aikaisin sairaalasta jos tälläkin kertaa se " perse repee" vaan parantele sielläkin ihan ´rauhassa.
Kuukauden ikäisen vauvan kanssa on paljon kivempi matkustaakin kuin viikon vanhan. Ja sekin vielä että se kaikki tavarapaljous minkä joutuisit pakkaamaan silloin heti synnytyksen jälkeen, ou nou.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti sujuu tällä kertaa vähemmillä vaurioilla!
Ap: llä voisi olla kahdestaan vauvan kanssa liian rankkaa ja ikävä esikoista. Minä kyllä uskon, että pärjäätte alkuun ihan kotona ja helpompaa opetella uudet rutiinit siellä. Sitten voi jo harkita kyläilyä, kun muutama viikko on mennyt.
Neuvolatarkastusten takia olisi hyvä pysyä omalla paikkakunnalla, myös synnyttänyttä äitiä pitää alkuun tutkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saat levätä ja ruoka valmiina- loistava idea!!!
Afrikkalainen idea, muuten!
joten vielä kerran anteeksi
sinuna vaatisin leikkausta, eihän tuo ole normaalia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkaa vaan sinne anoppilaan, mutta alkaa suoraan laitokselta!
mua jo vähän hirvittää miltä hänestä tuntuu kun mä yhtäkkiä (parhaassa tapauksessa kovalla tohinalla) muutan pois kotoa ja löydyn sitten vieraasta paikasta vieraan lapsen kanssa :/
tästä tulokkaasta on puhuttu esikoiselle meidän kaikkien yhteisenä vauvana, ja mun mielestä on tärkeää että rakennetaan heti semmoista perheyhteyttä nyt uusillakin järjestelyillä ja perheenjäsenillä.
esikoinen on kovasti rakas mummolle ja papalle siellä anoppilassa (ja lähitienoilta löytyy myöskin tätejä ja serkkuja ja vaikka mitä), ja uskon että hänen mielipahaa ja mustasukkaisuuttaan lievittää se huomio jota siellä varmasti saa.
ap
tai näin olen käsittänyt. syynä imukupin käyttöönottoon oli pitkittynyt ponnistusvaihe ja mun uupumus, joka taas johtui kahdesta huonosti nukutusta yöstä ja käynnistetyillä supistuksilla lähteneen avautumisvaiheen kovasta kivusta, johon en saanut ajoissa lievitystä. siis hukkasin ihan suotta energiaa rääkymiseen ja yrjöämiseen yms, enkä ollut ihan täysillä mukana enää ponnistusvaiheessa.
nyt oon käyny pelkopolilla juttelemassa ja uskon että tämä synnytys menee ihan toisella tavalla, osaan paremmin itse vaatia esim. juuri kivunlievitystä ja muutenkin olen paremmin perillä asioista.
nyt minulla on tietysti motivaattorina toipumiseen vielä tuo esikoinen. helppohan hänen kanssaan oli maata sängynpohjalla kun vauva makoili seurana. nyt tilanne ja vaatimustaso on hiukan toinen ja mielelläni haluaisin ensinnäkin päästä pian sairaalasta (mieluiten kotiin, ei ihan heti anoppilaan) ja toisekseen olla pian kunnolla arjen syrjässä kiinni.
ap
Tarkoitan että sinä synnytät sen lapsen ja tiedät parhaiten kuntosi milloin se soveltuu matkustamiseen ja vieraaseen ympäristöön. Ihansti kirjoitat että haluat että perhe on yhdessä ja tutustuu tulokkaaseen rauhassa.
Perustele kantasi miehelle hyvin hänen luulisi ymmärtävän että sinun sanasi painaa enemmän matkustusajankohdasta päätettäessä.
En edes kuukauden päästä. Oma koti on aina oma. En lähtisi edes omille vanhemmilleni.
Kuitenkin vieraiden kanssa joutuu vähän esittämään tai ainakin esiintymään edukseen. Kiva, jos hormoonihöyryissä tulisi riitoja tms.
oman aidin tai anopin kotiin muutamaksi viikoksi. Ei siina mitaan kummallista ole. Sama kai sita, missa sita makailee....
mutta siis mä en olisi lähtenyt mihinkään anoppiloihin minkään synnytyksen jälkeen, vaikka meillä ei ole mitään tukiverkostoakaan edes olemassa lähettyvillä.