Oliko Ramones oikeasti täyttä paskaa? Siis siihen aikaan suhteutettuna. Nykyiseen verrattunahan...
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Se oli yksinkertaista, voimakasta ja toimivaa musaa. On sekin totta, että kun sellaista musiikkia tarpeeksi kauan kuuntelee, alkaa kaivata jotain hieman mutkikkaampaa ja enemmän sävyjä sisältävää. Ja kun sitä on taas kuunnellut aikansa, alkaa kyllästyttää ja tulee mieleen, että pitää kuunnella taas yy-kaa-koo-nee-musaa, ja siihen Ramones oli, ja on kai edelleen, ihan toimivaa lääkettä.
Jotkut vanhan kaartin muusikot innostuivatt Ramonesista, toiset eivät voineet sietää. Muistelen lukeneeni Soundin jutun, jossa haastateltiin Royalsia (Albert Järvinen, Pave Maijanen, Ippe Kätkä), ja Maijanen ja Järvinen eivät ymmärtäneet Ramonesin touhuilua ollenkaan. Sitten taas Mika Sundqvist toisaalla kertoi olevansa aivan innoissaan. Nuoremman polven muusikot ottivat vaikutteita ja muuttivat tyyliään, kuten Eppu Normaali, Sensuuri ja vastaavat sen ajan bändit.
Kyllä Ramones oli kova, vaikka Provinssi Rockin keikka olikin hassun epätarkasti soitettu kokonaisuus (mutta se ei ollut enää Ramonesin parasta aikaa muutenkaan). Kuuntelin keikan radiosta ja ihmettelin, miten basisti pystyy soittamaan niin irrallaan muusta bändistä; eikö hänellä ollut käytössään minkäänlaista monitorointia? Basso "lärpätti" aivan eri tahdissa kitaraan ja rumpuihin verrattuna.
Löytyi näköjään Youtubesta se Provinssin sessio. Aikamoista räpellystä tuo basistin soitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä se on?!
Se on kuka!
Hyvin sanottu mulkulle.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin konservatiivinen amerikkalainen eetos tuossa jälkimmäisessä. Kun päättää olla tyhmä, tytöt tykkää.
Joey Ramonehan olikin Reagan-fani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä se on?!
Se on kuka!
Kun on yhtyeestä kysymys, käytetään ilmaisua keitä he ovat tai olivat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin konservatiivinen amerikkalainen eetos tuossa jälkimmäisessä. Kun päättää olla tyhmä, tytöt tykkää.
Joey Ramonehan olikin Reagan-fani.
Eikö Reagan-fani ollut Johnny, joka soitti kitaraa? Joey oli laulusolisti.
Vierailija kirjoitti:
Parasta bilemusaa.
Minusta Ramones on parhaimmillaan kuuntelumusana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli yksinkertaista, voimakasta ja toimivaa musaa. On sekin totta, että kun sellaista musiikkia tarpeeksi kauan kuuntelee, alkaa kaivata jotain hieman mutkikkaampaa ja enemmän sävyjä sisältävää. Ja kun sitä on taas kuunnellut aikansa, alkaa kyllästyttää ja tulee mieleen, että pitää kuunnella taas yy-kaa-koo-nee-musaa, ja siihen Ramones oli, ja on kai edelleen, ihan toimivaa lääkettä.
Jotkut vanhan kaartin muusikot innostuivatt Ramonesista, toiset eivät voineet sietää. Muistelen lukeneeni Soundin jutun, jossa haastateltiin Royalsia (Albert Järvinen, Pave Maijanen, Ippe Kätkä), ja Maijanen ja Järvinen eivät ymmärtäneet Ramonesin touhuilua ollenkaan. Sitten taas Mika Sundqvist toisaalla kertoi olevansa aivan innoissaan. Nuoremman polven muusikot ottivat vaikutteita ja muuttivat tyyliään, kuten Eppu Normaali, Sensuuri ja vastaavat sen ajan bändit.
Kyllä Ramones oli kova, vaikka Provinssi Rockin keikka olikin hassun epätarkasti soitettu kokonaisuus (mutta se ei ollut enää Ramonesin parasta aikaa muutenkaan). Kuuntelin keikan radiosta ja ihmettelin, miten basisti pystyy soittamaan niin irrallaan muusta bändistä; eikö hänellä ollut käytössään minkäänlaista monitorointia? Basso "lärpätti" aivan eri tahdissa kitaraan ja rumpuihin verrattuna.
Löytyi näköjään Youtubesta se Provinssin sessio. Aikamoista räpellystä tuo basistin soitto.
Onko tuosta kesällä jo 38 vuotta? Tuntuu että on mennyt vasta silmänräpäys, kun tuota keikkaa radiosta kuuntelin ja kasetille nauhoitin.
mä olen musiikin suurkuluttaja, iskelmä paska ja rap jne ei kuulu mun juttuihin. Musiinkin tärkein tarkoitus on herättää tunteita ja Ramot herätti niitä positiivisesti, Hyvä Bändi..rip
Mielestäni Ramones oli hauska bändi. Tuolla systeemillä ei voi oikein ikinä eikä mitenkään sanoa, että maailman paras mutta yksinkertainen voi olla tyylikästä. Suomessahan on hauska esimerkki Klamydia. Alkupään levyt oli mielestäni hemmetin hauskoja ja niistä sopivasti kuului ettei hirveästi osata, mutta hauska on möykätä. Se välittyi kuulijalle asti. Jossakin vaiheessa ne keksi, että tehdään kunnon musiikkia. Sen jälkeen se on ollut ihan paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin konservatiivinen amerikkalainen eetos tuossa jälkimmäisessä. Kun päättää olla tyhmä, tytöt tykkää.
Joey Ramonehan olikin Reagan-fani.
Harvinaisen virheellinen ja epälooginen kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli yksinkertaista, voimakasta ja toimivaa musaa. On sekin totta, että kun sellaista musiikkia tarpeeksi kauan kuuntelee, alkaa kaivata jotain hieman mutkikkaampaa ja enemmän sävyjä sisältävää. Ja kun sitä on taas kuunnellut aikansa, alkaa kyllästyttää ja tulee mieleen, että pitää kuunnella taas yy-kaa-koo-nee-musaa, ja siihen Ramones oli, ja on kai edelleen, ihan toimivaa lääkettä.
Jotkut vanhan kaartin muusikot innostuivatt Ramonesista, toiset eivät voineet sietää. Muistelen lukeneeni Soundin jutun, jossa haastateltiin Royalsia (Albert Järvinen, Pave Maijanen, Ippe Kätkä), ja Maijanen ja Järvinen eivät ymmärtäneet Ramonesin touhuilua ollenkaan. Sitten taas Mika Sundqvist toisaalla kertoi olevansa aivan innoissaan. Nuoremman polven muusikot ottivat vaikutteita ja muuttivat tyyliään, kuten Eppu Normaali, Sensuuri ja vastaavat sen ajan bändit.
Kyllä Ramones oli kova, vaikka Provinssi Rockin keikka olikin hassun epätarkasti soitettu kokonaisuus (mutta se ei ollut enää Ramonesin parasta aikaa muutenkaan). Kuuntelin keikan radiosta ja ihmettelin, miten basisti pystyy soittamaan niin irrallaan muusta bändistä; eikö hänellä ollut käytössään minkäänlaista monitorointia? Basso "lärpätti" aivan eri tahdissa kitaraan ja rumpuihin verrattuna.
Löytyi näköjään Youtubesta se Provinssin sessio. Aikamoista räpellystä tuo basistin soitto.
Älkää puhuko mitään kun ette ymmärrä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli yksinkertaista, voimakasta ja toimivaa musaa. On sekin totta, että kun sellaista musiikkia tarpeeksi kauan kuuntelee, alkaa kaivata jotain hieman mutkikkaampaa ja enemmän sävyjä sisältävää. Ja kun sitä on taas kuunnellut aikansa, alkaa kyllästyttää ja tulee mieleen, että pitää kuunnella taas yy-kaa-koo-nee-musaa, ja siihen Ramones oli, ja on kai edelleen, ihan toimivaa lääkettä.
Jotkut vanhan kaartin muusikot innostuivatt Ramonesista, toiset eivät voineet sietää. Muistelen lukeneeni Soundin jutun, jossa haastateltiin Royalsia (Albert Järvinen, Pave Maijanen, Ippe Kätkä), ja Maijanen ja Järvinen eivät ymmärtäneet Ramonesin touhuilua ollenkaan. Sitten taas Mika Sundqvist toisaalla kertoi olevansa aivan innoissaan. Nuoremman polven muusikot ottivat vaikutteita ja muuttivat tyyliään, kuten Eppu Normaali, Sensuuri ja vastaavat sen ajan bändit.
Kyllä Ramones oli kova, vaikka Provinssi Rockin keikka olikin hassun epätarkasti soitettu kokonaisuus (mutta se ei ollut enää Ramonesin parasta aikaa muutenkaan). Kuuntelin keikan radiosta ja ihmettelin, miten basisti pystyy soittamaan niin irrallaan muusta bändistä; eikö hänellä ollut käytössään minkäänlaista monitorointia? Basso "lärpätti" aivan eri tahdissa kitaraan ja rumpuihin verrattuna.
Löytyi näköjään Youtubesta se Provinssin sessio. Aikamoista räpellystä tuo basistin soitto.
Liekö vieroitusoireet olleet vaivana?
Se on kuka!