Kotoa opittua - onko varaa vai ei?
Olen vasta hiljattain tajunnut miten paljon oma äitini käytti rahaa itseensä, vaikka sitten minulle toisteli ettei mihinkään ole varaa. Äitilläni oli permis, jota kävi säännöllisesti kampaajalla laittamassa. Äiti kävi kosmetologilla, terapiassa yms. ja nykyään käy yksityislääkärillä. Ei me mitenkään hienosti asuttu, mutta jotenkin löytyi rahat näihin äidin juttuihin.
Itselläni ei ollut mitään harrastuksia kotona asuessa koska ei ollut varaa. Ajokorttini ja opiskeluni olen maksanut itse. Nykyään olen ihan hyvätuloinen, mutta en esimerkiksi ikinä raaskisi käydä kampaajalla värjäämässä hiuksia. Missään kasvohoidoissa en todellakaan käy, ja terapiassa olen käynyt jonkun kerran kun se kuului työpaikan etuihin. Itse en todellakaan maksaisi terapiakäyntejä.
Tajusin että eihän kyseessä ollut se että ei ollut varaa, vaan että ei ollut MINUN asioihini varaa. Kiva että olen omaksunut sen niin hyvin että vielä nelikymppisenäkään ei ole minun asioihin varaa.
Kommentit (3)
Mun lapsuuden kodissa oli aina varaa tupakoida ja ostaa viinaa. Kahdelle lapselle ei koskaan ollut vara ostaa mitään kuin ihan äärimmäisessä tarpeessa. Opin siitä sitten sellaisen rahan käyttämisen mallin, että en vieläkään 50-vuotiaana osaa käyttää rahaa, vaan vedän euronkin soikeaksi ennen kuin luovun siitä. En tupakoi, enkä käytä alkoa.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuuden kodissa oli aina varaa tupakoida ja ostaa viinaa. Kahdelle lapselle ei koskaan ollut vara ostaa mitään kuin ihan äärimmäisessä tarpeessa. Opin siitä sitten sellaisen rahan käyttämisen mallin, että en vieläkään 50-vuotiaana osaa käyttää rahaa, vaan vedän euronkin soikeaksi ennen kuin luovun siitä. En tupakoi, enkä käytä alkoa.
En ymmärrä. Sun vanhemmat tuhlasivat röökiin ja viinaan, niin susta tuli penninvenyttäjä. Miten sä sen tuhlaajavanhemmiltasi opit?
Miksi sä edelleen aikuisena ajattelet, ettei sulla ole mihinkään varaa, jos sulla kuitenkin oikeasti on? Aiotko kituuttaa koko elämäsi vain sen takia, että lapsena et saanut kaikkea mitä halusit?