Pitäisi tehdä istutussuunnitelma

Erilaiset matalat angervot kestää hyvin aurauslunta, tai sitten lumikohtaan voi istuttaa jotain perennaa. Keskelle korkeimmat ( jos istutukset saa olla myös näkösuojana), saskatoon eli marjatuomipihlaja on suosikkini, samoin muotialan hortensia, hyvässä paikassa kasvavat usean metrin korkuisiksi, mustilanhortensia kukkii hienosti alkusyksystä, vähän aikaisemmin kuin syyshortensia. Mongolianvaahtera on kaunis, ja siinä on hyvä syysvireen,samoin joku koristeomenapuu, syreeni on myös kaunis. Lumipalloheisi hävitettiin, kun siihen tuli jatkuvasti ötököitä. Syyshortensia, Isabellan syreeni ja  pensassembra. Korkeiden eteen ja taakse puolikirkeits, vaikka kääpiövuorimäntyä, 

Kääpiökuusia ( kunhan pärjäävät 4-vyöhykkeellä; esim kartiovalkokuusi ei välttämättä pärjää nelosvyöhykkeellä).

Pensaiden eteen sitten perennoja. Valtikkanauhus on kaunis ja iso, mutta tykkää varjosta ja leviää herkästi. Mäntymetsään sopii alppiruusut, mutta ne eivät tykkää auringosta. Jos kokeilet alppiruusuja, osta ehdottomasti kotimaisia lajikkeita! Alppiruusut ja hortensiat tykkäävät happamasta maasta, syreenit kalkista.

Perennoja meillä on ollut vaikka mitä, mutta iso osa on heittänyt henkensä. Punahattua en ole onnistunut pysymään hengissä, korkea ja komea purppurapunalatva, joka kukkii syksyllä, kuoli lumettomana talvena ( vyöhyke 4), samoin pikkutalviota-maanpeittokasvi.

Maanpeittokasveja väleihin ja ihan reunoille, tykkään eniten matalasta peittokurjenpolvesta, siinä kauniit lehdet. Kevätkaihonkukka kukkii keväällä kauniisti, mutta tykkää varjosta ja ränsistyy syksyllä. Lehtokotilot tykkäävät siitä ( kuten tykkäävät kaikesta muustakin). Taponlehti tykkää varjosta, mutta on hidas leviämään. Suikeroalpi leviää joskus liikaakin. 

Perennoja kannattaa laittaa useita samaa lajia, vähintään 5-7.  Jotkut kyllä leviää liikaakin ja heikot kuolee pois.

Liljoja meillä oli aiemmin, mutta punaiset liljakukko-ötököt valtasivat ne, joten saivat lähteä.

Kellopeippi ( valkoinen ja vaaleanpunainen) kukkii syksyllä, siitä tykkään.

Varjossa talon takana on valtikkanauhusta ja kuunliljoja, kuunlilja vaatii 50 cm multaa, auringosta ei tykkää. Ja edessä kaikenmoista matalaa kuten kevätvuihenjuurta, päivänkakkarat ja kurjenpolvea ( se viihtyy melkein missä vaan).
 

Aurinkoisella seinustalla kasvaa meillä kalliokieloa, kurjenpolvia, pionia (korkeammat vaatii tukemisen), päivänkakkaraa ja rikkakasvina leviävää ukonkelloa ja kurjenkelloa (ovat kyllä kauniita nekin).

Ruusupensaita tai mitään muutakaan piikikästä en enää nykyisellä järjelläni istuttaisi lainkaan. Inhottavia kaikki piikkiset pensaat! Ruusupuskat lisäksi leviävät liikaa, eikä niitä saa mitenkän kitkettyä.

Jaloruusuja yritin monene vuonna, mutta eivät selvinneet talvista, vaikka miten syvälle ne istutin, joten nykyään ne saavat jäädä ostamatta. Joka välillä kukkii pikkusipulikukkia, idänsinililjaa, kevättähteä, helmililjoja. Krookuksista olen luopunut, jänikset syövät ne. Tulppaanit jaksavat kukkia vain yhden kevään, niitä en enää ostele. Narsissit eivät ole jänisten suosiossa, märässä maassa ne eivät viihdy.

Idänvirpiangervoa on pensasaidanteessa, mutta mihinkään pienempään kasviryhmään en sitä laittaisi, koska se leviää liikaa. 

Törmäkatkero on kaunis perenna, mutta meillä se ei menestynyt.  Unikot siirtyivät itsenäisesti kukkapenkistä laatoituksen väliin.

Äläkä koskaan istuta tavallista kieloa mihinkään kukkapenkkiin, siitä ei pääse ikinä eroon ja se valtaa koko kukkapenkin. Puna-apila on toinen tuholainen!

Eniten tykkään sormustinkukasta ja kirjoukonhatusta, mutta jos pihalla liikkuu lapsia, niin sitten niitä ei, koska ovat tappavan myrkyllisiä.

Kannattaa lähteä siitä, onko paikka aurinkoinen vai varjoinen. Sitten lähdet googlettamaan esim. kukkapenkkejä ja haet esim. instasta tai pinterestistä ideoita. Haluatko perennoita vai yksivuotisia jne.

Kannattaa miettiä kerroksellisuutta eli että penkissä on eri korkuisia kasveja, samoin eri aikaan kukkivia. Voisiko penkissä olla myös joku kukkiva puu tai pensas? Nämä kaikki riippuvat tietenkin penkin koosta.

Mitään suodatinkankaita ei kannata käyttää, huonontavat vain penkin laatua ja luonnollista elämää (esim. hajottajat, jotka parantavat maata) + lisäävät mikromuovia elinympäristöön.  Suurin osa rikkaruohoista kun kuitenkin  leviää ilman kautta.

Meillä keväällä kukkapenkit ovat sini-kelta-sävyiset (idänsinililja, kevätvuohenjuuri, narsissi, kevättähti, kevätkaihonkukka), sitten vaaleanpuna-valkoiset-violetit ( pionit, ukonkellot, akileijat, päivänkakkarat, kurjenpolvet, sormustinkukat), sitten syksyllä kelta-sini-violetit (ukonhatut, valtikkanauhukset, syysleimut).

Syksyn piriste on kultapallo; kasvaa korkeaksi ja vaatii tukemisen, mutta on aivan ihana!

Sammalelimua yritin monena vuotena, vaan ei viihtynyt ja heinät sen valtasivat.

Yksivuotisia en laita nykyään ollenkaan, perennat tulee ajan kanssa halvemmiksi, kun nousevat joka vuosi uudestaan ja leviävät ihan ilmaiseksi. (jotkut liikaakin).

Ostin aikoinani 5 purkkia kutakin: kevätkaihonkukkaa, peittokurjenpolvea, rentoakankaalia ja suikeroalpia. Nyt on kaikki pihan omenapuiden alustat ja pensaiden ympäristöt yhtenäistä istutusaluetta, jossa keväällä kukkivat pikkusipulikukat ja sitten nuo maanpeittoperennat alkavat kukkia, ensin kevätkaihonkukka, sitten muut. Ovat hyviä leviämään, noista 20 purkista on pikku hiljaa saatu naapureillekin annettua peittoperennoja.

Atsaleat ovat keväällä niin kauniita puutarhamyymälöissä! Valitettavasti jänikset pistelevät ne poskeensa. 

Pensasmustikka on myö jänisten herkkua, joten sitä ei meillä ole.

Nyt kokeilen marjaomenapensasta, verkko on ympärillä.

Pikkujasmike kukkii kauniisti ja tuoksu on huumaava!  Saa nähdä, miten viime vuonna ostetut erilaiset hortensiat ovat menestyneet talven yli. Puutarhoilla on myynnissä täällä 4-vyöhykkeelläkin sellaisia kasveja, jotka menestyvät 1-vyöhykkeellä, joten tarkkana pitää olla.

Kataja voi olla vähän ronkeli, kun se kerran kellastuu, niin kaunista siitä ei enää saa.

Vierailija kirjoitti:

Ostin aikoinani 5 purkkia kutakin: kevätkaihonkukkaa, peittokurjenpolvea, rentoakankaalia ja suikeroalpia. Nyt on kaikki pihan omenapuiden alustat ja pensaiden ympäristöt yhtenäistä istutusaluetta, jossa keväällä kukkivat pikkusipulikukat ja sitten nuo maanpeittoperennat alkavat kukkia, ensin kevätkaihonkukka, sitten muut. Ovat hyviä leviämään, noista 20 purkista on pikku hiljaa saatu naapureillekin annettua peittoperennoja.

Kuinka monta vuotta tuohon meni?

Vierailija kirjoitti:

Kataja voi olla vähän ronkeli, kun se kerran kellastuu, niin kaunista siitä ei enää saa.

Millä tavalla ronkeli? Mikä saa katajan kellastumaan? Niitä kasvaa luonnostaankin tontilla, joten ajattelin niiden menestyvän istutettunakin esim tuijia paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin aikoinani 5 purkkia kutakin: kevätkaihonkukkaa, peittokurjenpolvea, rentoakankaalia ja suikeroalpia. Nyt on kaikki pihan omenapuiden alustat ja pensaiden ympäristöt yhtenäistä istutusaluetta, jossa keväällä kukkivat pikkusipulikukat ja sitten nuo maanpeittoperennat alkavat kukkia, ensin kevätkaihonkukka, sitten muut. Ovat hyviä leviämään, noista 20 purkista on pikku hiljaa saatu naapureillekin annettua peittoperennoja.

Kuinka monta vuotta tuohon meni?

25😛

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kataja voi olla vähän ronkeli, kun se kerran kellastuu, niin kaunista siitä ei enää saa.

Millä tavalla ronkeli? Mikä saa katajan kellastumaan? Niitä kasvaa luonnostaankin tontilla, joten ajattelin niiden menestyvän istutettunakin esim tuijia paremmin.

Kataja voi suuttua jostain ilman mitään selvää syytä.

Tuijia en ole omaan pihaani huolinut, suosin perinnekasveja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kataja voi olla vähän ronkeli, kun se kerran kellastuu, niin kaunista siitä ei enää saa.

Millä tavalla ronkeli? Mikä saa katajan kellastumaan? Niitä kasvaa luonnostaankin tontilla, joten ajattelin niiden menestyvän istutettunakin esim tuijia paremmin.

Olen eri. En tiedä miksi mutta meilläkin laakakataja aina välillä kellastuu ja leikkelen siitä kellastuneet okset pois. Pylväskataja on pysynyt paremmassa kunnossa, voi johtua siitä, että ei ole aivan niin paahteisessa paikassa. Mutta katajien juurella ei meinaa kyllä mikä tahansa viihtyä, vaan pitää valita kuivuutta ja hapanta maaperää sietäviä kasveja. Kurjenpolvet ovat menestyneet.