Eikö lähipiiri tai työkaverit huomaa häiriintyneen tai psykopaatin käytöstä.

koska on se tarve uskoa hyvään.



Ja koska se tarve uskoa hyvään on tosi voimakas, katsotaan, että valittajat ovat pahanpuhujia, ehkä kateellisia. Koska se juoruilu katsotaan kuitenkin jotenkin sellaiseksi virheeksi, joka kuuluu " tähän elämään" , se nyt vain on semmoinen. Mutta jos oikeasti joku onkin todella synkkä ja päässä viiraa, sitä ei millään tahdota uskoa todeksi. Liian hapokasta.

Jos mä sanon, että miehen exällä on narskupiirteitä, niin se on vain sitä, että äitipuolena inhoan lasten äitiä. Ja että en voi tietää kuin puolet totuudesta jne jne jne.



Pitäisi varmaan oikeasti filmata sen naisen käytöstä jossain riittävän uskottavassa tilanteessa, että omaa mielipidettä kukaan ulkopuolinen uskoisi. Ja onko sillä oikeastaan edes merkitystä?



Ehkä sitten kun jotain tapahtuu, niin sitten voi olla jälkiviisaana että " joo, kyllä se on narsku ja me se tiedettiin, mutta kun se pistettiin vain erokriisin piikkiin" .

20 kuvaili elämää narsistin kanssa paremmin kuin kukaan täällä ennen. Olen siis ennenkin lukenut ketjuja narsisimista, mutta tuo 20:n teksti oli musta loistava!



Ja sitten minäkin toistaisin sen, minkä joku aiemmin jo sanoi. Että on eri asia puhua ihmisen narsistisista piirteistä kuin narsistisesta ihmisestä. Jokaisella meistä on narsistisia piirteitä, mutta yleensä ne toimivat sopusoinnussa muiden ominaisuuksiemme kanssa, eivätkä nouse mitenkään esille. Narsistisella ihmisellä se narsismi on vallitseva ominaisuus, sairaalloista ja koko elämän perusta.



Ja sille, joka väitti, että narsismi on nykyään yleisselitys kaikkeen mahdolliseen outouteen. Niin sille sanoisin, että en ole huomannut sellaista ilmiötä. Ehkä sinä kiinnität huomiosi nykyään nimenomaan näihin narsismiketjuihin. Ja koska narsismista on hyvää tuoretta kirjallisuutta, niin ei ihmekään, että tämä häiriö on nykyään paljon julkisuudessa.

paitsi jotkut harvat ja jos he kertovat epäilyksistään niin joutuvat huonono valoon psykopaatin toimesta ja laajasti.

Narsistinen ihminen on hurmaava (aluksi), loistava puhuja, yleensä hyvin sosiaalinen ja itsevarma. Todellinen inhottava luonne paljastuu, kun muut eivät toimi narsistin pillin mukaan. Narsisti ei pysty aidosti myöntämään omia vikojaan.

Järkeä, faktoja ja analyysia hekään eivät pysty manipuloimaan. Jos siis joku huomaa jonkun olevan pielessä, se on aina järjellä, faktoihin nojautuen, mutta kun hän joutuu psykopaatin vaikutuspiiriin, tunne sokaisee järjen ja tuo epäilys unohtuu. Psykopaattiin on esimerkiksi helppo rakastua ja vaikea lopettaa sitä tunnetta sittenkään, kun järki on jo pitkään huutanut vastaan. Parhaiten psykopaatin voi tunnistaa nimenomaan analysoimalla hänen tekojaan, ei siitä, millaiselta hän tuntuu.

Vierailija:

Väitän, että sen huomaa vaistolla tai tunteella. Väitän myös, että ihmiset ovat niin etääntyneet kuuntelemään itseään, etteivät he kuuntele tätä vaistoaan.

Ihmiset arvostavat analyyttisyyttä ja perusteluja. Vain se on tärkeää, mitä näkee. Usko ja vaisto ja tunne eivät ole mitään.

Mutta jo pikku-prinssi sanoi, että vain sydämellä näkee. Väitän siis, että kyllä se sydän näkee, mutta kun ei sitä uskalleta kuunnella. Koska ei ole niitä järkiperusteluita.

Narsistin ja psykopaatin tunnistaa, kun kuuntelee omia tunteitaan. Heidän lähellään on yksinkertaisesti paha olla.

Vierailija:

Täällä kun keskustellaan häiriintyneistä ihmisistä, pisti kummastuttamaan eikö henkilön perhe tai työkaverit olisi huomanneet tämän käytöksessä kummallisuuksia?

eikä suostu näkemään asioitten oikeaa laitaa..

sitä ei varmasti löytyisi oman mielen pimeistä sokkeloista. Tämä on minusta raukkamaista, lapsellista, näköalatonta ja pikkusieluista.



On aivan selvää, että on olemassa persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä. On toisaalta myös aivan selvää, että " outouden" , " narsistisuuden" ja " psykopatian" osuus ihmisten teoista on paljon pienempi kuin tällä tunnutaan kuvittelevan.



Paha teko näkyy useimpien tänne kirjottaneiden mielestä tekijän olemuksesta ja teoista jo ennen tekoa. Minä väitän, että useinkaan ei näy - muuta kun ajatumisen ja eskaloitumisena, jossa elämäntilanne vähä vähltä kulminoituu tilanteeseen, jossa itse teko tehdään. Itse pahuudella ei ole asiaan mitään osuutta, eikä tekijäkään ole mitenkään poikkeuksellisen vinksahtanut.



Tutkiskelkaahan nyt hieman itseänne. Jokaisella ihmisellä on murtumispisteensä.

Persoonallisuuden häiriöt vain eivät ole mikään on/off -juttu, vaan jatkumo, jossa ei ole selvää rajaa terveen ja sairaan mielen välillä. Meillä kaikilla on yksilöllinen persoonallisuus, jossa on korostuneita piirteitä ja heikkoja kohtia, ja on vaikea sanoa, milloin jotkin piirteet ovat niin korostuneita tai heikkoudet niin merkittäviä, että joku on persoonallisuushäiriöinen.



Toisaalta me ihmisetkin ollaan erilaisia tunnistamaan persoonallisuushäiriöinen kanssaeläjä. Minä uskon, että ihminen, joka on eheä ja mieleltään terve, pystyy tunnistamaan narsistisen persoonallisuuden tunteellaan, juurikin siitä tunteesta, että ihmisen seurassa on paha olla. Monelle ei-niin-täysin-eheälle analysointi ja objektiivinen tarkkailu voi olla turvallisempi vaihtoehto ja jopa ainoa mahdollisuus tunnistaa ihminen, jonka seura ei tee itselle hyvää ja josta kannattaa pitää itsensä erossa.



Monesti narsistisen ihmisen lähipiirissä on eri tavoin tunne-elämältään ongelmaisia ihmisiä, joiden heikkouksia narsisti osaa käyttää hyväkseen, ja jotka myös muita herkemmin antautuvat itse hyväksikäytettäviksi. Terveet hakevat välimatkaa jo hyvissä ajoin. Tämä siis kärjistettynä mallina, tosielämä on sitten monimutkaisempaa.



Kyllä mm. terveydenhuollon ammattihenkilöt taatusti tunnistavat graaveimmat persoonallisuushäiriöt ja osaavat epäillä niitä aikaisin, mutta nämä ihmiset eivät välttämättä koskaan päädy tutkittavaksi tai hoidettavaksi mihinkään.



Se, että tunnistaa ja voi tunnustaa narsistiset piirteet ja pyrkimykset itsessään on erittäin tervettä. Meillä jokaisella on niitä.

Käytös todella epäkohteliasta, mutta myös kovin ailahtelevaista, jonain päivänä saatetaan olla jopa hurmaavia kanssaihmisille. Mutta mihinkäs noista voisi ilmoittaa tai miten eroon päästä, ainoa vaihtoehto olisi kai muuttaa itse pois, mutta sitäkään ei mielellään tekisi kun on juuri ostattu tämä asunto, laitettu kodiksi, lapsi tottunut päiväkotiin lähistöllä jne. Mutta älkää pls tulko jälkikäteen ihmettelemään, että miten me ei huomattu mitään ennen kuin tuli poliisit paikalla tms, meidän mielestä kahjoja ovat mutta minkäs teet. :(

Monen kirjoittajan ajatuksia voisi selvittää perehtyminen muihin persoonallisuushäiriöihin. Yhteistä kaikille on hauras minuus ja useimmilla jotkut korostuneet piirteet, kuten narsismi tai tunne-elämän epävakaus.



Mä väitän tunnistavani persoonaltaan häiriintyneen ihmisen. Se on sekä yleisvaikutelma (vaistolla), mutta todentamiseen tarvitaan myös tekojen tarkkaa analysointia.



Musta on osittain myytti, että narsistit olisivat valovoimaisia ja hyviä vaikuttamaan toisiin. Nämä ovat niitä narsisteja, jotka menestyvät elämässä. Ei narsismi todellakaan tarkoita älykästä ja kyvykästä. Heidän joukossaan on väkivaltaisia luusereita, jotka päätyvät päihteiden väärinkäyttäjiksi jo nuorina, tappavat itsensä ahdistuksen vuoksi tai tekevät rikoksia. Kaikille narsisteille yhteistä on se, että he ovat lopulta reppanoita, rikkinäisiä ihmisiä.



Sen vielä sanoisin, että jos joku perhe vaikuttaa oudolta ja mietitte, onko siellä jollakin narsistinen persoonallisuushäiriö: miettikää ja etsikää pikemminkin väkivallan merkkejä. Jos siellä on uhkaavia tekijöitä, niin niitä on parempi alkaa ulkopuolisena hahmottamaan tekojen kautta. Onko henkistä väkivaltaa, lasten kaltoinkohtelua, fyysistä väkivaltaa? Näitä merkkejä itse etsisin. Narsistin ikävää käytöstä kun arvioidaan, niin silloin on kyse vallan väärinkäytöstä. Manipuloinnista, henkisestä ja fyysisestä väkivallasta jne. Mutta nämä samat teot voi tehdä myös ihminen, joka ei ole noin häiriintynyt.

Gladiator Days: Anatomy of a Prison Murder



löytyy helposti ja ilmaiseksi esim. www. tv-links. co. uk dokumenttiosastolta. hbo:n laatodokkari, kertoo kaikessa koruttomuudessaan yhden vankilassa tapahtuneen järjettömän henkirikoksen (joka myös näytetään valvontavideokuvana, mikä heikkohermoisille varoitukseksi) taustat sekä tekijät yms.



tässä se homman päätekijä on tyylipuhdas esimerkki narsistisen persoonallisuushäiriön omaavasta ihmisestä, näennäisen älykäs ja hyvin miellyttävä, mutta ei tippaakaan inhimillinen siinä mielessä kuin minä inhimillisyyden ymmärrän.



rikoskumppaninsa onkin sitten se tyypillinen " hullunkiilto silmissä" -tappaja.



katsokaa ihmeessä.

siksi kummallisillekin teoille yritetään löytää muita yleisesti hyväksyttyjä syitä kuin joku mielisairaus. Varsinkin jos ihminen usein on ihan todellisuudentajuinen ja käyttäytyy kuin kuka tahansa.

Vierailija:

että kaikki ongelmaiset ja väkivaltaiset ihmiset on nykyään kuulemma narsisteja. Psykopatioita on lukuisia muitakin, monenmoisia. Narissimia ei voi olla niin paljon kuin nyt väitetään.

(2 naista, 2 miestä). Yksi näistä on käynyt jopa vuosia terapiassa, mikä on ollut aivan uskomattoman työläs prosessi ensin edes havaita tai myöntää mitään ongelmallisuutta omassa käytöksessä.



Sen lisäksi olen tavannut kaikenlaisia hiihtäjiä, jotka ovat voineet olla ihan persläpiä ja valehtelevia paskapäitä, mutta eivät kuitenkaan millään tavalla samalla viivalla kuin nuo autuaasti maailmaa omasta omituisesta maaimastaan tarkastelevat pershäiriöiset. Joista ainakin ne kaksi naista autuaasti luulevat vain joutuvansa joidenkin kammottavien salajuonien kohteiksi. He eivät koskaan tee mitään pahaa, he tahtovat vain hyvää. Jostain syystä vain tapahtuu aina omituisia asioita....

Vierailija:

He eivät koskaan tee mitään pahaa, he tahtovat vain hyvää. Jostain syystä vain tapahtuu aina omituisia asioita....

Ja täytyy sanoa että olen aivan kuin puulla päähän lyöty. En ole narsisti, mutta paha häiriö silti, ja periaatteessa mun pitäis kai olla tosi paskamainen ihminen. Riitaantua helposti muiden kanssa ja olla väkivaltainen. Mitään näistä en ole, mutta silti on ollut kammottava lukea omaa käytöstään selitettynä ja tajuta, miten pihalla sitä oikein on ollutkaan!!! Persoonallisuushäiriöinen ei oikeasti ymmärrä, että hänen käytöksessään on mitään outoa tai ongelmaa! Sehän on ollut hänen selviytymiskeinonsa lapsesta asti ja siis hänen silmissään " normaalia" .

Tekis mieli tähän liittyen kysyä psykiatreilta kuinka puoskareiksi nämä oikein itsensä tuntevat. Mullakin on ollut jo kaksi väärää diagnoosia, nyt tuntuu siltä että oikea löytyi. Onko MITÄÄN JÄRKEÄ jutella ihmisen kanssa alta 45 min, ja sen perusteella päätellä jotain tämän persoonasta :oooooo. Määrätä lääkitys ja toivoa parasta. Mulla meni tällä lailla hukkaan elämästä yli 10 vuotta, jonka ajan olin käytännössä työkyvytön. Voin vaan kuvitella miten paljon inhimillistä kärsimystä ja RAHAA olis säästynyt jos olis käytetty VÄHÄN ENEMMÄN AIKAA sen miettimiseen mikä mua oikeasti vaivaa. Esim. teetetty noi testiprujut jo heti ekalla diagnoosikierroksella eikä vaan arvailtu että nojaa se on varmaan masennusta ja burnouttia.

Nyt viimeinkin käsitän mistä on kyse, tunnistan itseni kuvauksista ja on edes jotain pohjaa yrittää parantaa toimintakykyä sen I-ÄN-IKUI-SEN " ota vaan itseäsi niskasta kiinni" sijaan.

mutta aika usein heillä molemmilla tulee pahasti seinä vastaan ihmissuhteissa tai " ympyröissä" .



Toinen on kyllä ihan hyvä ystäväni, ja meidän suhteemme on toiminut ihan kohtuullisen hyvin kaikki nämä vuodet. Joskus olen tosin pitänyt parinkin vuoden tauon näkemisessä.

että psykopaatteja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Elätte itse siten, että ette aiheuta ongelmia muille!



Muistakaa tämä: Ota ensin hirsi pois omasta silmästäsi, ja sitten voit ottaa tikun pois toisen silmästä!