Sossu hetken paikalla. Vastaan asiallisiin kysymyksiin
Kommentit (8)
Siis meistä, jotka hoitavat kehitysvammaisia, sijoitettuja lapsia tai toimivat tukiperheenä toimeksiantosopimuksien kautta, ei ammatillisina perhekoteina.
Meillä on nyt viisi tukilasta, kaksi aloittanee kesän mittaaan.
sellaista tapausta että asiat olisi menneet moitteettomasti. Elarit voi hakea myös taannehtivasti. Ellei ole sopimusta ja isämaksanut todistetusti niin lapsi voi myös itse hakea elarit perintään 18v. täytettyään.
Kannatan ehdottomasti taloudellisen tilanteenne parantamista. Voimia sinulle!!! Voi kun teitä olisi riittävästi.... 5 sijoitettua kuulostaa aika rankalta
Ei meillä siis ole yhtään lasta, joka olisi meillä koko ajan. Neljä lasta käy kerran kuussa viikonlopun ja yksi on ollut nyt kolme viikonloppua kuussa sekä yhden kouluviikon.
Tukilapsemme ovat kehitysvammaisia/-viiveisiä. Saamme yleensä järjestltyä niin että joka kuussa on yksi viikonloppu " ydinperheenä" .
Minä pystyn toivon mukaan pysymään kotona hamaan tulevaisuuteen perhehoitajan työn turvin. Kieltämättä väsy painaa välillä, mutta minä PIDÄN valtavasti työstä, jota en työksi tunne. Lapset ovat ihania ja heidän perheensä myös, ovat vaan niin ylettömän kiitollisia että välillä hävettää. Enhän mä nyt kutenkaan ihan ilmaseksi tätä työtä tee.
Sosiaalityöntekijöiden taholta on silloin tällöin kuulunut viestiä rahanahneudesta, mutta tarkoittavatko he ennemmin noita ammatillisia perhekoteja, joissa maksut vähän eri luokkaa?
mutta ovat kyllä paikkansa ansainneet myös. Monissa paikoissa pystytään hoitamaan nuoria,jotka on potkittu ulos kaikista muista mahdollisista sijoituspaikoista. Kuulostaa hienolta sinun sitoutumisesi työhön, se onkin kaikkein tärkeintä. Muistan itsekin jonkun vanhan tapauksen kun olin valmistellut huostaanoton ja johtava stt marisi ettei erästä sijoitusperhettä voida hyväksyä koska äiti kysyi paljonko ruokaraha on.... Höh, minun mielestäni tuo osoitti vain tervettä mielenkiintoa taloudellisen pärjäämisen puolesta. Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi tehdä vapaaehtoistyötä sijoitetun lapsen hyväksi?????!!
Olipa mukava huomata miten vähän meillä ongelmia onkaan =)
Murrosikäiselle ei ainakaan ole helppoa löytää sijaisperhettä, on aika vaikea löytää yhteistä säveltä. Että kyllä minäkin koen ammatilliset perhekodit hyvin tarpeellisena!
Onko meillä mahdollisuutta ryhtyä myös sijaisvanhemmiksi? vai pitäisikö tukilapsista olla valmis luopumaan, jos haluaisi saada lapsen tai sisarukset pitkäaikaiseen sijoitukseen? Mä en halua luopua, joten ei yritetäkään jos se on edellytyksenä.
Meillä omat lapset 15 v mun oma), 3 v ja 1 v (yhteiset). Pridekoulutukseen ei olla vielä päästy, kun alettiin näitä nuorimmaisia tekemään, nyt olisi mahdollista?
Tiedätkö yhtään sijoitettua lasta, josta oli kasvanut sijaisvanhempi?
pitääkö elatusmaksu käydä sossussa sopiin kirjallisena vai riittääkö suullinen sopimus vanhempien välillä? Ja pitääkö molempien olla paikalla kirjallista tehdessä?