En vaan käsitä ihmisiä, joilla on pakottava tarve olla parisuhteessa
Eli näitä, jotka eron jälkeen löytävät pian uuden "hän on se oikea!"-rakkauden enkä myöskään heitä, jotka jäävät vuosikymmeniksi riitaisaan ja huonoon liittoon, koska eivät osaa olla ilman tätä riitakumppania.
Musta varmaan puuttuu joku osa aivoista, kun en koe edes tarvetta parisuhteelle.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Yksin oleminen on helppoa kellä tahansa. Pitemmän päälle se alkaa kuitenkin kalvamaan kaikkia.
Onko noin? Epäilen. Elämä on opettanut.
Minulle riittää parisuhteeseen kissa.
Parisuhteeseen liitty seksi mikä on vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
Yksin oleminen on helppoa kellä tahansa. Pitemmän päälle se alkaa kuitenkin kalvamaan kaikkia.
Mä olen ollut kohta 8 vuotta sinkku. Milloinhan tuo "kalvaminen" tapahtuu?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteeseen liitty seksi mikä on vastenmielistä.
Mun mielestä se on se paras osuus :D Moni muu asia taas on hankalaa ja rasittavaa.
Ap
Olen läheisyyskammoinen. Tulee kylmänväreet ajatuksestakin, jos joutuisi olemaan lähekkäin jonkun kanssa.
Äärimmäisen huono itsetunto. Kyvyttömyys kohdata uusia tilanteita. Pelko uudesta tilanteesta jne. Siksi uusi rakkaus otetaan ensimmäisestä vastaantulijasta. Onko säälittävämpää?
Yksin oleminen on helppoa kellä tahansa. Pitemmän päälle se alkaa kuitenkin kalvamaan kaikkia.