En vaan käsitä ihmisiä, joilla on pakottava tarve olla parisuhteessa
Eli näitä, jotka eron jälkeen löytävät pian uuden "hän on se oikea!"-rakkauden enkä myöskään heitä, jotka jäävät vuosikymmeniksi riitaisaan ja huonoon liittoon, koska eivät osaa olla ilman tätä riitakumppania.
Musta varmaan puuttuu joku osa aivoista, kun en koe edes tarvetta parisuhteelle.
Kommentit (28)
Sulla ei tosiaan ole aivoissa sitä osaa joka tekisi susta millään tavalla kiinnostavan vastakkaisen sukupuolen edustajien mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei tosiaan ole aivoissa sitä osaa joka tekisi susta millään tavalla kiinnostavan vastakkaisen sukupuolen edustajien mielestä.
Voiha se olla samaa sukupuoltakin.
Vierailija kirjoitti:
Kun kaikki muutkin.
Luulen, että tämä on enemmänkin joku sisäinen tarve.
Ap
Sama.
Aikuisen ihmisen olisi tosi terveellistä opetella olemaan ja elämään yksin ja itsenäisesti. Eron jälkeen olisi hyvä pysähtyä hetkeksi vähän tutkailemaan itseään.
Mulla on lähipiirissä ihmisiä, jotka aikuisiällä ovat olleet sinkkuja max muutaman viikon. Parhaimmillaan entinen kihlattu muutti aamupäivällä pois, niin iltapäivällä uusi ihminen tuli jo käymään ja muuttokuorma & lapset perässä parin kuukauden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kaikki muutkin.
Luulen, että tämä on enemmänkin joku sisäinen tarve.
Ap
Sisäinen tarve? Joo, biologian tunneilla ilmeisesti on käyty. Pariutumisvietti tosiaan on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kaikki muutkin.
Luulen, että tämä on enemmänkin joku sisäinen tarve.
Ap
Sisäinen tarve? Joo, biologian tunneilla ilmeisesti on käyty. Pariutumisvietti tosiaan on olemassa.
Pariutumisvietti ei ole pakonomainen tarve olla lähes kenen tahansa kanssa. Tuo on jotain läheisriippuvuutta.
Olen melko varma että kyse on jostain nuorena syntyneestä henkisestä kehitystraumasta ja se liittyy sosiaalisiin lapsuusperhedynamiikkoihin. Huonosti hoidettu ero ehkä vanhemmilla, riitaisa lapsiperhe-elämä tai muuta stressiä missä kehitys vinoutuu ja syntyy näitä ihme mekanismeja.
Vierailija kirjoitti:
Sama.
Aikuisen ihmisen olisi tosi terveellistä opetella olemaan ja elämään yksin ja itsenäisesti. Eron jälkeen olisi hyvä pysähtyä hetkeksi vähän tutkailemaan itseään.
Mulla on lähipiirissä ihmisiä, jotka aikuisiällä ovat olleet sinkkuja max muutaman viikon. Parhaimmillaan entinen kihlattu muutti aamupäivällä pois, niin iltapäivällä uusi ihminen tuli jo käymään ja muuttokuorma & lapset perässä parin kuukauden päästä.
Tuo on tosi suomalainen näkökulma, meillä individualistinen kulttuuri kukoistaa. Oikeastaan lähes kaikkialla muualla maailmassa perhekeskeisyys ja yhdessä asuminen on yleisempää. Päin vastoin sitä ei pidetä ihan terveenä, jos joku asuu ja viettää aikansa yksin. Yksinäisyyden kokemus on muuten Suomessa maailman huipputasoa. Mistäköhän mahtaa johtua?
Miksi pitäisi pariutua, jos ei halua lapsia?
Mäkin ihmettelen ihmisiä, jotka pitkästäkin parisuhteesta erotessa ovat jo seuraavalla viikolla umpirakastuneita ja yhteistä kotia perustamassa toisen kanssa. Ihan kuin menisivät jotenkin paniikkiin, että ei vaan yksin tarvi olla.
Toisaalta olen miettinyt, että olenko itsekään ihan normaali, kun en halua ketään. Ajatus parisuhteesta ei kiinnosta yhtään enkä varmaankaan halua enää koskaan asua kenenkään kanssa yhdessä. Nautin ihan valtavasti tästä keski-iän sinkkuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi pariutua, jos ei halua lapsia?
Lapset ei ole pakollinen parisuhteessa. Parisuhteesta on iloa elämään. Ei tietenkään ole aina ruusuilla tanssimista.
Vierailija kirjoitti:
Onpas rumat kovat muovilätkyt tuolla vasemmanpuoleisella. Nämähän ovat olleet poissa muodista jo jonkin aikaa.
Kyllä sinäkin vielä löydät sen oikean. Saat kokea riitelyn.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi pariutua, jos ei halua lapsia?
Koska paneminen on runkkaamista parempi tapa elää.
Usein nuo jotka eivät voi vapautua tuhoavasta suhteesta ovat parisuhderiippuvaisia. Monet eivät oikeasti osaa olla yksin.
Tästäkin on puhuttu vuosikymmeniä, outoa jos nykypäivän ihminen ei tästä muka tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Sama.
Aikuisen ihmisen olisi tosi terveellistä opetella olemaan ja elämään yksin ja itsenäisesti. Eron jälkeen olisi hyvä pysähtyä hetkeksi vähän tutkailemaan itseään.
Mulla on lähipiirissä ihmisiä, jotka aikuisiällä ovat olleet sinkkuja max muutaman viikon. Parhaimmillaan entinen kihlattu muutti aamupäivällä pois, niin iltapäivällä uusi ihminen tuli jo käymään ja muuttokuorma & lapset perässä parin kuukauden päästä.
Jännä rinnastus ettei parisuhteessa oleva ihminen osaisi olla sinkku. Moni on sinkkuna pitkäänkin ennen kuin löytävät sopivan naisen.
Ok, pappa.