Inhoan yhtä ihmistä niin paljon ja se vaikuttaa elämääni aika paljon

Puhko renkaat, kyl sä jotain keksit. Se helpottaa. Sulla on oikeus.

Tee lasu jos sil on lapsia.

oikeasti vihaat itseäsi. rakasta ja arvosta itseäsi ja rajojasi enemmän.

älä yritä olla pidetty vaan yritä olla arvostettu ja sitä ei saa mielistelemällä ja pienentämällä itseäsi.

kukaan ei ole sinulle kiva vaikka yrität olla mukava ja reilu. se on kuin punainen vaate narsisteille ja muille mulkuille.

yleensä kusipäillä on jostain syystä enemmän kavereita ja laajempi tuttava piiri, eikä se todellakaan johdu siitä, että ihmiset oikeasti pitää niitä kivoina tyyppeinä, vaan arvostavat ja haluavat arvostusta takaisin.

Kannattaa todellakin kuulua ensinnäkin liittoon. Minulle kävi niin, että kiusaaja mielisteli ja vei jopa oikeasti lahjoja pomollemme, uskokaa tai älkää :O Keski-ikäinen nainen!

Lopulta kun tuli yyteet niin minä jouduin lähtemään ja tämä umpikiero uskovainen sai jäädä töihin, vaikka oli tullut myöhemmin taloon kuin minä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin oli niin että lähin pomoni oli hyvää pataa juuri kiusaajan kanssa. Mitä olisi hyödyttänyt hänen kanssaan keskustella tilanteesta. Hän meni jopa mukaan tietyissä tilanteissa.

Ei kannata toivoa parannusta puheen kautta, vaan hae uusi työpaikka ja lähde niin pian kuin voit. Minä kestin jatkuvaa kiusaamista noin 1,5 vuotta ja meinasin tulla hulluksi. Ei kantsi odottaa niinkään kauan.

Tämä, pelasta itsesi, älä jää ihmettä odottelemaan. Lähtiessä teet ilmoituksen ylemmälle taholle, kerrot syyt. Fiksu yrittäjä tai esimies tekee omat johtopäätöksensä ja ratkaisunsa. Etenkin jos olet ollut aikaansaava ahkera hyvä työntekijä. 

Itsekin olin työpaikassa jossa jatkuvasti vaihtuu työntekijät, ne hyvät lähtee muualle aika äkkiä ja syykin selvisi. Ne jotka oli talossa olleet vuosia tai vuosikymmeniä olivat niitä pahimpia kiusaajia ja esimies alentui samalle tasolle. Lähtiessä ilmoitin ylimmälle taholle talon ilmapiiristä ja esimies siirrettiin toiseen yksikköön. Vaihtuiko meno? Tuskin koska ne vanhat on edelleen talossa mutta toivottavasti uusi esimies uskalsi puuttua. Edellinen oli ihan reppana lapanen.

Aina kannattaa hokea itselleen että SINÄ ansaitset parempaa! Luuserit jääköön kiehumaan omaan liemeensä.

"En vaihtas työpaikkaa kiusaajan takia. Kiusaaja on se, joka lähtee en minä. Tekisin kaikkeni osoittaakseni miten minua kohdellaan. Ja voittasin."

Ongelma on siinä, jos kiusaaja tai kiusaajat ovat jotain ylempiä henkilöitä, niin onnea yritykseen. Olen ollut työpaikassa jossa osaston pomolla oli sellainen "no eikös me kaikki/mitä pienistä/hällä väliä" asenne kaikkeen kritiikkiin, sitten kun vei jonkun asian pomon pomolle, tämä totesi vaan että "eikös tämä ole lähimmän esihenkilön juttu" ja ollaan taas lähtöruudussa. 

Vierailija kirjoitti:

"En vaihtas työpaikkaa kiusaajan takia. Kiusaaja on se, joka lähtee en minä. Tekisin kaikkeni osoittaakseni miten minua kohdellaan. Ja voittasin."

 

Ongelma on siinä, jos kiusaaja tai kiusaajat ovat jotain ylempiä henkilöitä, niin onnea yritykseen. Olen ollut työpaikassa jossa osaston pomolla oli sellainen "no eikös me kaikki/mitä pienistä/hällä väliä" asenne kaikkeen kritiikkiin, sitten kun vei jonkun asian pomon pomolle, tämä totesi vaan että "eikös tämä ole lähimmän esihenkilön juttu" ja ollaan taas lähtöruudussa. 

Ne ei vie asiaa eteenpäin ellei ole niiden etu mukana

Vierailija kirjoitti:

Anteeksianto on parasta, mitä voit itsellesi tehdä.

No nyt on kyllä pakko kommentoida, että emmehän tiedä ollenkaan, miksi ap tätä työkaveria vihaa, onko edes mitään anteeksi annettavaa. Jos työkaveri on ap:lle oikeasti jotain pahaa tehnyt, tai loukannut, niin sitten pitäisi tietää kuinka isosta asiasta on kyse, ennen kuin neuvoo antamaan anteeksi. 

Mulla se kiusaaja on esimies. Ensi viikolla aloitankin uudessa työpaikassa.

Valitse siis taistelusi.

Yleisesti ottaen p*skaa puhuvat kannattaa jättää täysin huomiotta. Työpaikalla se on tietysti vaikeampaa. Minua kiusasi eräs tyyppi ja kun en reagoinut hänen sanomisiinsa mitenkään, hän lopulta raivostui niin täysillä, että kaikki tajusivat kuka on kiusaaja, kuka kiusattu.

Eniten me inhoamme asioita joita näemme toisten kautta meissä itsessämme. 

Mulla sama, onneksi pääasiassa etätyö. Toivoin kiusaajalleni flunssaa ja sai sen.

Vetäise turpaan sitä kiusankappaletta. Niin Haaviston Pekkakin pääsi eroon koulukiusaajastaan. Löi niin lujaa, että kiusanhenki putosi maahan. Kiusaaminen loppui siihen paikkaan.

Nosta kissa pöydälle ja ota yhteys työsuojeluun ! Jo tepsii.

Vierailija kirjoitti:

Eniten me inhoamme asioita joita näemme toisten kautta meissä itsessämme. 

Mä olen esim rehellisyydelläni loukannut monia ihmisiä. Mä en ole koskaan oppinut valehtelemaan kun vanhemmat tuomitsivat sen jyrkästi.

"Vetäise turpaan sitä kiusankappaletta. Niin Haaviston Pekkakin pääsi eroon koulukiusaajastaan. Löi niin lujaa, että kiusanhenki putosi maahan. Kiusaaminen loppui siihen paikkaan."

Nykyään saat todennäköisesti syytteet pahoinpitelystä ja mitä lie, jos käyt fyysiseksi.  Sama mikä siihen tilanteeseen on johtanut. 

Kiusaaja aloitti ns vyörytyksen tarkoituksenaan saada minut muualle. Sanoi suoraan minulle, että muuhun yksikköön ja muihin hommiin, tänne et sovi etkä pärjää.

Olin ensin laakista 12 viikkoa pois töistä. Sairaslomia ja pitämättömiä ylitöitä siten, ettei tippunut millekään kela sairaspäivärahalle, vaan täydellä palkalla. 
 

Annoin siinä ensin ajan kulua sen 3 kk. Töistä kyseltiin välillä, että miten voin ja mikä tilanne. 

Tulin takaisin työmaalle ja kirjoitin A4  kirjeen HR:lle , mitä tehtiin ja mitä sanottiin. Keskustelin kahden kollegan kanssa, jotka pystyvät ja suostuvat todistamaan asiassa.

Varsinainen sääntörikkomus tai siis suoranainen virhe oli hänellä siten kiistaton. Hän vaan kiihkoissaan ja varmana voitostaan erehtyi tämän virheen tekemään. Eikä tajunnut, että minä tajusin.

Sitten tulikin kutsu konttorille. 
Tein siinä keskustellessa selväksi, että jos ja kun minä ja tämä  Kiusaaja ikinä joudutaan olemaan samassa vuorossa ja yksikössä, niin tulee olemaan todella, todella vaikeaa olla. 

Sairaslomia on mun jaksamisen ja nöyryyttämisen  tiimoilta tiedossa mun osalta paaaaljon. Aina, kun joudun Kiusaajaa näkemään. 
Senhän ne jo tiesikin, että olin ottanut yhteyttä viranomaiseen. Ja lähetin laskun psykologin kahdesta käynnistä, muistaakseni n 360€/krt. Käynnin syy: työpaikkakiusaamisen vahingot.

Tässä on pari vuotta kulunut. Kiusaaja jäi jollekin  epämääräiselle vuorottelu-opinto-työharjoitteluvapaille. Toivoo, että pöly laskeutuu ja minä lähtisin. 
Mä kyllä olen täällä edelleen.

Minäkin vihaan kiusaajaani. Täysin normaalia tuntea negatiivisia tunteita sellaista henkilöä kohtaan, joka ilman syytä käy toisen kimppuun, mustamaalaa, valehtelee, tekee rikoksia, saa aikaan kauhean sotkun ja kehtaa esiintyä itse vielä jonain uhrina. On todella kuluttavaa miettiä, mistä suunnasta se pershärö sekopää seuraavaksi hyökkää, keitä ihmisiä aikoo siihen käyttää ja mitä valheita levittelee ympäristöönsä.

Sitä en ymmärrä, miksi kaikki muut automaattisesti ovat hänen puolellaan, valehteli tai teki hän mitä tahansa. Sen lisäksi, että olen joutunut rikosten uhriksi ilman mitään pahoittelua tai oikeutta ja peloteltu hiljaiseksi, pitäisi vielä jotenkin osallistua tähän ilveilyyn, jossa tätä narsistia palvotaan ja jossa mahdollistetaan ja peitellään hänen rikoksiaan.

Mulla oli vajaa 15 v sitten vähän sama tilanne.

Sain potkut koeajalla mukamas tuotannollis-taloudellisista syistä. Ei mennyt montaa kuukautta, niin sain tietää, että tilalleni oli palkattu uusi, joka oli pomon vasta amk:sta valmistunut kummitytär. Lisäksi tämä pomo oli kuulemma kaupungilla kertonut, että olin yksinkertaisesti niin surkea työntekijä, että olipa hyvä että saatiin suvusta uusi tilalle. Kyseessä oli pikkukaupunki, niin juttu levisi mullekin.

Menin niin sokeaksi raivosta, että olin valmis heittämään tiiliskiven sen toimitilan ikkunasta sisään tai käymään pomoni kimppuun. Sain hillittyä itseni, mutta ajattelin näitä kamalia ajatuksia joka ikinen päivä parin vuoden ajan ja toivon karman kostavan. Sairastuin vaikeaan masennukseen ja lopulta yritin itsemurhaa, koska maineeni kaupungissa ja koko maakunnassa oli mennyttä. 

Pääsin sitten psykoterapiaan ja siellä kävi ilmi, että vihanhallinnan haasteen juurisyynä on autismikirjo, mahdollisesti myös ADHD. Noista tulikin sitten diagnoosit viitisen vuotta sitten ja sain paremmat lääkkeet. 

Jälkikäteen olen miettinyt sitäkin, että pomoni oli ihan pesunkestävä narsisti, jolla ei luultavasti ollut aikomustakaan palkata mua pidemmäksi aikaa. Kunhan oli kiva vaan kyykyttää ja tuhota toisen maine.

Hakkaa sen naama tohjoksi.