Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Voiko häpeästä päästä ikinä eroon?

Vierailija
04.03.2026 |

Täällä niin paljon puhutaan peppupanoista. En ole koskaan harrastanut sitä. Ehkä lievästi uteliaana mietin sitä mutta suurin este taitaa olla jonkinlainen häpeä. Kukaan mies joiden kanssa olen ollut ei ole sitä pyytänyt, osa on itse ilmoittanut ettei ole kiinnostunut. Myöskään nykyinen miesystävä ei sitä kaipaa, en tiedä onko miten paljon kokemusta asiasta. Mutta jos joskus tulevaisuudessa tulee joku jolle se on tärkeää.... Se vain tuntuu niin perinpohjin intiimiltä. Jokin jumi päässä estää toteuttamasta.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
04.03.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis... En oikein ymmärrä haluatko itse vai stressaatko sitä että eroat(? ) ja sitten pitäisi suostua jonkun kanssa, koska hän haluaa? 😐

 

Itse en anaalia häpeäisi, eli olen kyllä tykännyt että mies nuolee pyllyä kunnolla tai hieroo pitkään sormilla siitä peräaukon kohdilta. Mutta en halua penetraatiota sinne, eikä se ole missään suhteessa muuttunut. Eli ei kannata turhaan häpeillä jos haluaa kokea jotain. Mutta ei myöskään tarvitse suostua mihinkään mitä oikeasti ei haluaisi tehdä. 

 

Nykyään olen yhdessä miehen kanssa, jota ei kiinnosta anaaliseksi yhtään eli ei myöskään sitten mitään sellaista ole, ihan ok minulle, vaikka nuo aiemmat kokemukset on ollut nautinnollisia. 

Vierailija
2/4 |
04.03.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

No jos nyt ap vaikka aluksi kaikessa rauhassa kokeilisi sitä seutua ihan yksityisesti itsetyydytyksen lomassa? Että olisiko siinä jotain mistä voisi tykätä vaiko ei?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
04.03.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, suhtaudun varmaankin asiaan jonkinlaisella pelonsekaisella uteliaisuudella. Nykyinen suhde on kaikin puolin hyvä, erittäin hyvä mutta ei ikuinen. Enkä toki suostu mihinkään vasten tahtoaan. Mutta mietin kyllä että miten tuosta pelosta/häpeästä/mistä lie voisi päästä eroon. Vai voiko siitä? Minua ei haittaa vaikka kuolisin peppuneitsyenä.

Ap 

Vierailija
4/4 |
04.03.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Niin, suhtaudun varmaankin asiaan jonkinlaisella pelonsekaisella uteliaisuudella. Nykyinen suhde on kaikin puolin hyvä, erittäin hyvä mutta ei ikuinen. Enkä toki suostu mihinkään vasten tahtoaan. Mutta mietin kyllä että miten tuosta pelosta/häpeästä/mistä lie voisi päästä eroon. Vai voiko siitä? Minua ei haittaa vaikka kuolisin peppuneitsyenä.

Ap 

Hmm, onko ongelma nyt siis häpeä vai pelko siitä että kyvyttömyytesi antaa toiselle jotakin hänen toivomaansa rikkoo mahdollisesti suhteen tulevaisuudessa? Nämähän ovat ihan eri asioita. Häpeästä pääsee parhaiten irti altistamalla itsensä sille, tekemällä vaikka kuinka luonto panisi vastaan. Vähitellen helpottaa.

Tuo jälkimmäinen, pelko toisen loukkaantumisesta, on mielestäni kuitenkin ihan non-issue. Tämä ei ehkä ole palstalla kovin suosittu mielipide, mutta minusta, miehenä, mikään yksittäinen tietyllä tavalla ekstrakivaa tuova seksitemppu ei ole sen arvoinen, että se hyvän suhteen rikkoisi. Paskan suhteen ehkä voikin rikkoa, mutta sellainen saa mennäkin. Ne on kuitenkin niin pieniä juttuja isommassa kuvassa. Ainakin omalla kohdallani tässä 30 vuotta kestäneessä suhteessa. Peppuseksi ei mullekaan ole mikään erityinen mielenkiinnon kohde, puolin ja toisin kyllä sormeillaan ja häntä minä nuolenkin, mutta peppupanoa en kaipaa yhtään. Tekisin jos hän vaatisi. Mutta suuseksin saamista haluaisin kyllä kovasti, mutta olen hyväksynyt sen, että minä kuolen suuseksineitsyenä, koska tiedän ettei vaimo siihen pysty. Kovasta haluamisestanikaan huolimatta asia ei minusta ole millään tavoin oikeasti tärkeä verrattuna siihen, mikä meille on oikeasti tärkeää. Mun mielestäni ap:n kohdalla jonkun pyllymiehen toiveet menisivät samaan kategoriaan, joskin se tietysti olisi miehen päätettävissä että haluaako elää ilman pyllypanoa vai ei. Jos ei, niin... No, mulla on mielipiteeni.

M56 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kahdeksan seitsemän