Lue keskustelun säännöt.
Työstä on tullut miehelle kuin uskonto ja minä kärsin siitä.
04.03.2026 |
Mies työskentelee turvallisuus viranomaisena valtiolla ja tämä on hänelle aina ollut tärkeää ja hänellä on työtänsä kohtaan eräänlainen aate ollut aina olemassa, mutta ylennyksen jälkeen työstä on tullut hänelle maailman tärkein asia eikä minulle, meidän parisuhteelle jää aikaa eikä oikein muullekkaan. Hän tekee liikaa töitä, ottaa kaikki ylityöt vastaan ja ylimääräiset hommat ja keikat - vaikka ei pitäisi. Tähän päälle vielä se, että hän ei myöskään osaa oikein kieltäytyä, ei osaa sanoa ei. Töiden jälkeen hän on usein niin väsynyt, että syö ja röhnöttää sohvalla kanssani ja menee sitten nukkumaan. Seksiä on enää vain harvoin. Emmekä tee enää yhdessä juurikaan mitään. Minä kärsin tästä henkisesti todella paljon.
Olen yrittänyt puhua hänelle ja hän on aina hyvin pahoillaan ja ymmärtäväisenä ja luulen, että nyt ottaa onkeensa, mutta ei, sama meno jatkuu kuitenkin aina vain. Lapsia meillä ei ole, mutta mies haluaisi lapsia. En kuitenkaan usko, että hänen menonsa muuttuisi töiden suhteen lasten myötä, joten aika yksin jäisin perheen pyörittämisen kanssa. Olen niin kamalan surullinen ja pettynyt. Mitä tässä voi tehdä? Yrittää puhua mies terapiaan vai pitäisikö vain lähteä? Olen 30 vuotias. Olen niin surullinen suurimman osan ajastani....
Kommentit (23)
Oletpa itsekäs. Mies tekee varmaan jotain hyvin tärkeää valtion eli Suomen hyväksi, ja sinä sitten kehtaat ulista asiasta. Eroa mokoma ja ota työtön luuseri seuraavaksi mieheksi, niin ei tarvitse miehen työstä olla huolissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä mies joka vihaa työtä, vaikken työtäni. En ymmärrä, miksi ihmisten pitää käyttää paras aika elämästään tekemällä jotain mitä ei halua tehdä. Sitten kuolla pois. ELämä menee hukkaan.
Mieluummin viettäisin aikaa lasteni ja puolisoni kanssa enemmän, matkustelisin, opettelisin uusia taitoja ja lukisin.
No, asuntolaina painaa päälle. Jatketaan.
Elämässä on vain hetkiä, jolloin satsattava todella lujasti työhön. Monet oikeasti tekevät todella paljon töitä, ja parisuhteelle jää vain harvoin aikaa.
Tehkää yhdessä mieluisia juttuja, kun jää aikaa. Aika moni kyllä ymmärtää miestäsi, noita vastuullisia töitä on todella paljon eri aloilla. Kaikilla ei ole sitä luksusta, että voisi tehdä klo 8-16.
Lähes kaikki, jotka ovat johtavassa asemassa yhteiskunnassa ja vastaavat siitä, joutuvat tekemään pitkiä päiviä.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa itsekäs. Mies tekee varmaan jotain hyvin tärkeää valtion eli Suomen hyväksi, ja sinä sitten kehtaat ulista asiasta. Eroa mokoma ja ota työtön luuseri seuraavaksi mieheksi, niin ei tarvitse miehen työstä olla huolissaan.
Joo hieno homma. Apn kaltaisten silti kannattaisi pysyä poissa parisuhteista ja omistaa elämänsä ihan vain sille tärkeälle työlleen sitten!
Hei, kokemuksesta voin sanoa että tietyt henkilöt eivät oikeasti voi kieltäytyä noista ylitöistä, miksi syytät häntä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletpa itsekäs. Mies tekee varmaan jotain hyvin tärkeää valtion eli Suomen hyväksi, ja sinä sitten kehtaat ulista asiasta. Eroa mokoma ja ota työtön luuseri seuraavaksi mieheksi, niin ei tarvitse miehen työstä olla huolissaan.
Varmaan joku kompostitarkistaja tai traficomin suojatyöläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ap saa olla itsekäs. Ei ketään pidä syyllistää ja pakottaa jatkamaan suhdetta jossa tuntee itsensä yksinäiseksi ja surulliseksi.
Jos lapsia tekisivät aloittaja tulisi vielä enemmän surulliseksi. Vauvavuotena yleensä nainen kaipaisi erityisesti miestään kotiin antamaan tukea niin henkisesti kuin myös kotiaskareisiin ja vauvanhoitoon nainen tarvitsee tukea tuolloin. Ja eihän se onnistu jos mies käyttää kaikki nallekarkkinsa työhön.
Ei tässä miestä tuomita, hienoa että tykkää työstään ja kokee tärkeäksi. Mutta ei aloittajan silti pidä jäädä miehen kanssa suhteeseen ikäänkuin "palkinnoksi koska mies on niin reipas ja tekee tärkeää työtä". Joku kommentti sanoi vähän tuohon tyyliin mutta lainaustoiminto on rikki niin en saanut sitä tähän.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa itsekäs. Mies tekee varmaan jotain hyvin tärkeää valtion eli Suomen hyväksi, ja sinä sitten kehtaat ulista asiasta. Eroa mokoma ja ota työtön luuseri seuraavaksi mieheksi, niin ei tarvitse miehen työstä olla huolissaan.
Arvostan toki mitä hän tekee, aivan varmasti, mutta hän kuitenkin on parisuhteessa kanssani ja tiedän myös, että hänen ei tatvitsisi ottaa kaikkea aina vastaan. Jos on valinnut olla suhteessa niin silloin pitäisi myös jättää sille aikaa. Tällä hetkellä tuntuu kuin olisin yksin suhteessamme. En halua muuta kuin vain hieman aikaa häneltä. Rakastan häntä kuitenkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kelvottoman vaimon valitusvirsi.
Edelleenkin parisuhde on PARIsuhde. Jos et kykene siihen niin pysy erossa muista ihmisistä niin voit sitten onnellisena kuolinvuoteella miettiä niitä kaikkia tekemisiä töitä ilman, että kukaan lähiomainen häiritsee vierelläsi mietiskelyäsi!
Vierailija kirjoitti:
Täällä mies joka vihaa työtä, vaikken työtäni. En ymmärrä, miksi ihmisten pitää käyttää paras aika elämästään tekemällä jotain mitä ei halua tehdä. Sitten kuolla pois. ELämä menee hukkaan.
Mieluummin viettäisin aikaa lasteni ja puolisoni kanssa enemmän, matkustelisin, opettelisin uusia taitoja ja lukisin.
No, asuntolaina painaa päälle. Jatketaan.
Olisiko siksi että saisi rahaa jolla elättää itsensä ja perheensä?
Toki helpottaa jos on vaikka perittyä omaisuutta reilusti. Harvalla on.
Toinen helpottava asia on kun hankkiutuu ammattiin josta tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, lähde. Mies pitää sinua itsesäänselvyytenä.
Älä tee hänen kanssaan lapsia, ellet halua pyörittää perhettä yksin. Sillä pikkulapsiaikana niitä ylitöitä vasta tuleekin, kun kotona on härdelli päällä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtamalla paranee. Esim. ylikseltä löytylukuisasti miehiä joille työ ei ole ollenkaan intohimo, ja joukossa on sellaisiakin jotka eivät ole koskaan olleet töissä eli ei ole edes historiallista painolastia tämän sinulle tärkeän asian suhteen.
Hei, kokemuksesta voin sanoa että tietyt henkilöt eivät oikeasti voi kieltäytyä noista ylitöistä, miksi syytät häntä ?
Ei AP syytä!!! Hän kertoo miltä hänestä tuntuu. Hän on surullinen ja yksinäinen. Nämä tunteet kertovat että jotkut tarpeet eivät toteudu aloittajan elämässä. Hän kaipaisi että kumppanilla olisi hänelle enemmän aikaa. Täysin ymmärrettävää.
Miksi sinä tulkitset tämän noin että aloittaja syyttää? Aloittaja kertoi vain miten tilanne on, ja loogisesti ajattelee kannattaako lapsiakaan tuohon skenaarioon tehdä. Aloittajan kannattaa luultavasti erota ja etsiä mies jolla on aikaa parisuhteelle ja myös mahdolliselle perheen perustamiselle.
Ei mies tässä ole mikään paha tyyppi, mutta miehen ja aloittajan tarpeet ja elämäntavoitteet eivät oikein kohtaa. Ei kannata jäädä epäsopivaan suhteeseen kun hyvänkin suhteen voi löytää. Mieskin voi löytää itselleen uuden naisen jolle on ok että parisuhdeaikaa on vähän ja joka ihan mielellään hoitaa vauvan yksin kun miehellä menee kaikki aika ja energia töihin.
Työstä on tullut uskonto monelle muullekin. Uskomatonta sinänsä, että 2000-luvun teknologisoituneessa yhteiskunnassa vaaditaan elämän omistamista työnteolle. Työttömiä kohdellaan kuin saastaa, ja eläköityneille ollaan valmiita tarjoamaan eutanasiapiikkiä. Upea yhteiskunta meillä, ehdottomasti puolustamisen arvoinen.
Mitäs olet päästänyt itsesi rupsahtamaan tuollaiseksi, pösilö.
Miehelle työ on nyt se prioriteetti ja muut tulevat perässä. Jos ei asiat keskustelemalla muutu, niin kannattaa vaihtaa. Kyllä saa tykätä työstään, mutta itse en jäisi parisuhteeseen, ellen olisi ykkönen. Tai ainoastaan lasten jälkeen voisin olla kakkonen...
Mies keskittyy työhön vasta sitten kun suhde on kuivunut. Tässä kohtaa on jo epäonnistuttu ja tilanne etenee normi kaavalla: töitä, töitä, töitä, toinen nainen, ero, uusi suhde ja eipä nuo työkiireet enää paina.
Itse päätin vastaavassa tilanteessa lähteä lopulta. En vain enää kestänyt sitä laiminlyömistä. Totesin, että ex sai mennä, vaikka naimisiin työnsä kanssa. Koville otti, mutta ei se siitä olisi miksikään muuttunut.