Työstä on tullut miehelle kuin uskonto ja minä kärsin siitä.

Mies työskentelee turvallisuus viranomaisena valtiolla ja tämä on hänelle aina ollut tärkeää ja hänellä on työtänsä kohtaan eräänlainen aate ollut aina olemassa, mutta ylennyksen jälkeen työstä on tullut hänelle maailman tärkein asia eikä minulle, meidän parisuhteelle jää aikaa eikä oikein muullekkaan. Hän tekee liikaa töitä, ottaa kaikki ylityöt vastaan ja ylimääräiset hommat ja keikat - vaikka ei pitäisi. Tähän päälle vielä se, että hän ei myöskään osaa oikein kieltäytyä, ei osaa sanoa ei. Töiden jälkeen hän on usein niin väsynyt, että syö ja röhnöttää sohvalla kanssani ja menee sitten nukkumaan. Seksiä on enää vain harvoin. Emmekä tee enää yhdessä juurikaan mitään. Minä kärsin tästä henkisesti todella paljon.

Olen yrittänyt puhua hänelle ja hän on aina hyvin pahoillaan ja ymmärtäväisenä ja luulen, että nyt ottaa onkeensa, mutta ei, sama meno jatkuu kuitenkin aina vain. Lapsia meillä ei ole, mutta mies haluaisi lapsia. En kuitenkaan usko, että hänen menonsa muuttuisi töiden suhteen lasten myötä, joten aika yksin jäisin perheen pyörittämisen kanssa. Olen niin kamalan surullinen ja pettynyt. Mitä tässä voi tehdä? Yrittää puhua mies terapiaan vai pitäisikö vain lähteä? Olen 30 vuotias. Olen niin surullinen suurimman osan ajastani....