Lue keskustelun säännöt.
Onko mulla nyt se kuuluisa keski-iän kriisi??
03.03.2026 |
Ikää on muutaman viikon päästä tasan 50 vuotta. Olen nainen, sinkku, ei lapsia.
Olen alkanut kyseenalaistamaan ihan kaiken, siis ihan kaiken. Ihan ekaks aloin pohtimaan oman työn mielekkyyttä ja tuli korkealentoisia ajatuksia siitä, että voisko vielä tässä iässä tavoitella jotain "unelmaduunia" tai opiskella työn ohessa (en tiedä jaksaisinko...). No sit aloin pohtimaan mun ystäviä ja läheisiä jotenkin ihan uudessa valossa - millasia ihmisiä ne oikeastaan on ja haluanko oikeasti olla heidän seurassaan.
Parisuhteesta olen haaveillut pitkään, mutta nyt en ole siitäkään varma että haluanko edes. Tuntuu niin vaivalloiselta. Harrastuksiakin pohdin, siis että miksi mulla on just niitä harrastuksia kun on vai haluaisinko ehkä oikeasti jotain ihan muuta. Entä koti? Haluanko asua tässä kaupungissa ja tällä alueella? Pitäiskö laittaa myyntiin ja muuttaa vuokralle?
Aiemmin ajattelin, että keski-iän kriisissä esim. värjätään tukka punaiseksi tai lähdetään yksin matkalle. En ollut valmistautunut näin uuvuttavaan myllerrykseen mielessä kun ihan kaikki elämässä on yhtäkkiä kyseenalaista eikä mitenkään selvää. Ja siis varmaan rankinta on kun tajuaa, että en taida oikein tietää alkuunkaan kuka ja millainen oikeasti olen ja mitä oikeasti ajattelen ja haluan. Huoh.
Niin että onko tämä edes pikkuriikkisen normaalia vai olenko jotenkin viallinen?
Kommentit (28)
Viidenkympin tienoilla ihminen tajuaa, että ovet alkavar piakkoin sulkeutua. Joutuu kohtaamaan sen, että elämä ei tule kestämään ikuisesti. On aivan normaalia siinä kohtaa kyseenalaistaa asioita ja pohtia, vieläkö ehtisi tehdä jonkin suuren elämänmuutoksen. Itse pohdin pitään yrittäjyyttä, ja nyt 53- vuotiaana olen tullut siihen lopputulokseen, että se juttu olisi pitänyt toteuttaa ja aikaa sitten. En enää jaksaisi aloittaa ns. alusta työasioita, kun olen omalla alallani päässyt tosi pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten jos onkin kriisi?
No ei kai siinä mitään, mutta kiva kuulla onko muilla vastaavaa.
ap
Muille tuo tapahtui jo nuorena. Tai aina.
Vierailija kirjoitti:
Muille tuo tapahtui jo nuorena. Tai aina.
Jatkuva ikäkriisi päällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi postaat saman asian useasti?
Mulla oli tuollainen kriisi viime vuonna keväästä syksyyn. Oikein kunnon identiteettikriisi ja eksistentiaalinen kriisi ja kyseenalaistin aivan kaiken elämässäni kuten sinäkin. Opinnot, työt, harrastukset, ystävät, asuinpaikan, kumppanin. Mutta olin silloin 33v eli ei ollut keski-iän kriisi vielä. Jokin muu kriisi.
Lopulta juttelin terapeutille pari kertaa ja kuuntelin jotain podcastia identiteettikriisistä. Alkoi helpottaa.
Aloin tehdä hitaasti muutoksia elämääni, jotta elämä näyttäisi enemmän omanlaiselta. Erosin lyhytaikaisesta seurustelusuhteesta heti keväällä. Pari ystävää heivasin kesällä sivummalle elämässäni ja löysin yhden uuden omanhenkisiä kaverin. Aloin tavoitella uutta työtä jonka lopulta löysinkin. Ja syksymmällä löysin miesystävän. Nyt edelleen projektina muuttaa toiseen kaupunkiin, mutta en tee sitä liian nopeasti. Nykyään tykkään elämästäni entistä enemmän. Oli se hyvää aiemminkin, mutta nyt olen tyytyväisempi.
Tämä on tutun kuuloista. Hyvä tietää, ettei ole pelkästään minulla.