Lapsi ei mene kouluun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oppivelvollisuus eli retuutat sen sinne väkisin ja jäät koulupäivän ajaksi viereen vahtimaan, että kanssa pysyy siellä. 
Toinen vaihtoehto on kotikoulu ja kolmas sitten koulukoti. 
Sen sijaan, että märisee täällä, kannattaisi tehdä asioille jotain. 
 

Kotikoulu ei toimi. Lapsi on jääräpää. Sitten on koulukoti vaihtoehtona. 

Lapsi voi olla miten jääräpää tahansa. Se ei silti oikeuta laistamaan velvollisuuksistaan, joita tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa, mikäli meinaa olla se jokaisen vanhemman paljon julistama "tulevaisuuden veronmaksaja". 

Minulla ei riitä voimat. Lasu ei tee mitään. Minä annan olla. 

Tyypillinen lumihiutale-vanhempi tänä päivänä. Ei yllätä. 

Lapsi menee kouluun

Terveydenhoitaja neuvoi menemään kunnalliseen terveydenhuoltoon terapialähetteen takia. Eivät kuulemma voi tehdä mitään. Koulupsykologi samoin. Koululta on haista paska - meininkiä. 

Meillä tuo ei olisi ollut ikinä vaihtoehto. Jos tilanne olisi mennyt vaikeaksi niin lapsi olisi saanut päättää käykö hän koulussa itsekseen vai äidin kanssa. Tarpeen vaatiessa olisin mennyt hänen kanssaan kouluun. Luulen ettei montaa päivää olisi tarvinut lapsen kanssa koulussa käydä niin hän olisi todennut että kyllä hän pärjää yksinkin. 

Kun meillä on taisteltu siitä että onko kurjien asioiden tekemisessä mitään järkeä tai syytä niin olen aina jo pienestä pitäen omille lapsileni sanonut että elämässä on tiettyjä asioita jotka on pakko tehdä halusi tai ei. Niiden tekeminen tuntuu ikävältä ja turhalta mutta ne on vain pakko tehdä. Tällaiset asiat ovat osa elämää eikä elämä ole aina kivaa ja mukavaa. Tällaiset asiat kun opettaa lapselle jo pienestä pitäen niin ne sisäistetään paremmin ja sitten teini-iässä ne on jossakin takaraivossa tallessa odottamassa kun järki taas alkaa palaamaan päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oppivelvollisuus eli retuutat sen sinne väkisin ja jäät koulupäivän ajaksi viereen vahtimaan, että kanssa pysyy siellä. 
Toinen vaihtoehto on kotikoulu ja kolmas sitten koulukoti. 
Sen sijaan, että märisee täällä, kannattaisi tehdä asioille jotain. 
 

Kotikoulu ei toimi. Lapsi on jääräpää. Sitten on koulukoti vaihtoehtona. 

Lapsi voi olla miten jääräpää tahansa. Se ei silti oikeuta laistamaan velvollisuuksistaan, joita tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa, mikäli meinaa olla se jokaisen vanhemman paljon julistama "tulevaisuuden veronmaksaja". 

Minulla ei riitä voimat. Lasu ei tee mitään. Minä annan olla. 

<

Sä et tiedä meidän elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuo ei olisi ollut ikinä vaihtoehto. Jos tilanne olisi mennyt vaikeaksi niin lapsi olisi saanut päättää käykö hän koulussa itsekseen vai äidin kanssa. Tarpeen vaatiessa olisin mennyt hänen kanssaan kouluun. Luulen ettei montaa päivää olisi tarvinut lapsen kanssa koulussa käydä niin hän olisi todennut että kyllä hän pärjää yksinkin. 

 

Kun meillä on taisteltu siitä että onko kurjien asioiden tekemisessä mitään järkeä tai syytä niin olen aina jo pienestä pitäen omille lapsileni sanonut että elämässä on tiettyjä asioita jotka on pakko tehdä halusi tai ei. Niiden tekeminen tuntuu ikävältä ja turhalta mutta ne on vain pakko tehdä. Tällaiset asiat ovat osa elämää eikä elämä ole aina kivaa ja mukavaa. Tällaiset asiat kun opettaa lapselle jo pienestä pitäen niin ne sisäistetään paremmin ja sitten teini-iässä ne on jossakin takaraivossa tallessa odottamassa kun järki taas alkaa palaamaan päähän.

Lässyn lässyn. 

Ratkaisu. Olkoon nyt sitten kotona. Lopulta koulu tai lastensuojelu reagoi. Tai kukaan ei reagoi. Lapsi on kotona. 

No aika huono homma lapsen tulevaisuutta ajatellen. Koittakaa jotain muuta koulua. Steiner, Anna Tapion koulu... 

Lapsi voi sitten päättää menemiset ja tekemiset kun on riittävän vanha ja muuttanut omilleen. Sitä ennen on vanhemman tehtävä viedä lapsi sinne kouluun , ellei ole tosiaan vaikka vakavasta kiusaamisesta kyse koulussa.  Sairaana saa olla pois, mutta ei siksi ettei huvita ja viitsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kannattaisi hakea apua lapsen mielenterveysongelmiin. Toimi jo!

Ei sekään ole ratkaisu. Ollaan haettu, käydään terapiassa. 

Onko lääkitys? Ilman sitä ei lievää masennusta vakavammissa tapauksissa lasta pitkiin aikoihin saada koulukykyiseksi.

Ei vakavasti masentuneet aikuisetkaan töihin mene, eikä alaikäisyys vakavasti masentuneista koulu-/työkykyistä tee.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kannattaisi hakea apua lapsen mielenterveysongelmiin. Toimi jo!

Ei koulussa viihtymättömyys ole mikään mielenterveysongelma.

Sairaalakoulu tai etäkoulu? Ehkä OPISKELU onnistuu mutta KOULU ei. 

Taustalla voi olla vaikka uupumusta, lapselle epäsopiva ympäristö (jos esim. aistiyliherkkyyttä), kiusaaminen oppilaiden ja/tai opettajien taholta, syrjintä, liian kova paine esiintyä ja toimia sosiaalisesti, mielenterveysongelmia, neuropsykologisia häiriöitä...

Sen "ei kiinnosta" takana saattaa olla ajatuksia, ettei kuitenkaan opi tai pärjää, ettei millään ole väliä tai merkitystä tai että itsellä ei edes ole tulevaisuutta (oli sitten kyse toivottomuudesta tai jopa itsemurha-ajatuksista)

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oppivelvollisuus eli retuutat sen sinne väkisin ja jäät koulupäivän ajaksi viereen vahtimaan, että kanssa pysyy siellä. 
Toinen vaihtoehto on kotikoulu ja kolmas sitten koulukoti. 
Sen sijaan, että märisee täällä, kannattaisi tehdä asioille jotain. 
 

Luulet siis että koulukotiin joutuu pelkästään siitä syystä ettei käy koulussa?! :D Eiköhän se ole ihan perustasoinen lastenkoti ensimmäinen paikka, tai sitäkii ennen sijaisperhe ja perhekoti. Vtu ku ihmiset on kujalla asioista. Kas kun et vankilaa ehdottanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oppivelvollisuus eli retuutat sen sinne väkisin ja jäät koulupäivän ajaksi viereen vahtimaan, että kanssa pysyy siellä. 
Toinen vaihtoehto on kotikoulu ja kolmas sitten koulukoti. 
Sen sijaan, että märisee täällä, kannattaisi tehdä asioille jotain. 
 

Luulet siis että koulukotiin joutuu pelkästään siitä syystä ettei käy koulussa?! :D Eiköhän se ole ihan perustasoinen lastenkoti ensimmäinen paikka, tai sitäkii ennen sijaisperhe ja perhekoti. Vtu ku ihmiset on kujalla asioista. Kas kun et vankilaa ehdottanut.

Voi se varmaan vankilaankin mennä. Menee heti, niin ei myöhemmin tarvitse sitten sinne kuskata.

Tsemppiä. Kusinen paikka vanhemmalle myös. Kokemusta on. Paloin itse loppuun. Apua ei saanut tosiaan mistään. Täällä sanotaan, soita lääkäri, sossu, vie sairaalakouluun. Sossu ottaa yhteyttä 3kk päästä. Lääkäriin pääsee vaikka viikossa, hän laittaa lähetteen nuorisopsykiatrialle ja lähete palautuu todennäköisesti, joten perusterveydessä ei osata auttaa, eikä erikoissairaanhoitoa saa.

Jos nyt olisi saanut sen hyväksynnän, että ottavat erikoissairaanhoitoon, niin ensimmäistä käyntiä voi joutua lääkäripulan takia odottamaan yli puoli vuotta. Se on tosiaan eka tapaaminen. Sairaalakouluun ei saa paikkoja kuin muutama kymmenen, ei niitä jaeta noin vain

Jos lapsi ei mene kouluun, niin sitten lapsi talutetaan tai kannetaan sinne, eikä vain pihaan vaan ihan luokkaan asti. Ja jos se ei riitä niin jäädään vahtimaan että lapsi pysyy luokassa ja koulussa. Sitä varten voi ottaa muutaman päivän vapaata töistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu, lääkäri, ihan kuka vaan toimija nyt puhelimen päähän. Sairaalakoulu on ihan hyvä vaihtoehto. 

 

T. Opettaja

Lasun tein meistä viime kesäkuussa. Eivät oikein reagoi. Opettajan huoli. En tappele enää. Lapsi on nyt sitten lopettanut koulun. 

Sitten haet lapsesi kotikouluun ja opetat itse. Koulun lopettaminen ei ole vaihtoehto ja sinun kuuluisi olla vanhempi ja etsiä ratkaisuja eikä ruikuttaa täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuo ei olisi ollut ikinä vaihtoehto. Jos tilanne olisi mennyt vaikeaksi niin lapsi olisi saanut päättää käykö hän koulussa itsekseen vai äidin kanssa. Tarpeen vaatiessa olisin mennyt hänen kanssaan kouluun. Luulen ettei montaa päivää olisi tarvinut lapsen kanssa koulussa käydä niin hän olisi todennut että kyllä hän pärjää yksinkin. 

 

Kun meillä on taisteltu siitä että onko kurjien asioiden tekemisessä mitään järkeä tai syytä niin olen aina jo pienestä pitäen omille lapsileni sanonut että elämässä on tiettyjä asioita jotka on pakko tehdä halusi tai ei. Niiden tekeminen tuntuu ikävältä ja turhalta mutta ne on vain pakko tehdä. Tällaiset asiat ovat osa elämää eikä elämä ole aina kivaa ja mukavaa. Tällaiset asiat kun opettaa lapselle jo pienestä pitäen niin ne sisäistetään paremmin ja sitten teini-iässä ne on jossakin takaraivossa tallessa odottamassa kun järki taas alkaa palaamaan päähän.

Jokainen normaali vanhempi on opettanut nämä asiat lapsilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu. Olkoon nyt sitten kotona. Lopulta koulu tai lastensuojelu reagoi. Tai kukaan ei reagoi. Lapsi on kotona. 

Kotoa on lapsi tuon Ei kiinnosta -asenteen selvästi oppinut.