Kokemuksia vaihtoeht.synnytysasennoista
Pähkäilen tässä synnytyksen lähestyessä (LA oli eilen), millaista synnytysasentoa voisi kokeilla. Olen lukenut kirjaa aktiivisynnytyksestä ja siellä oli seisoma-asentoa, kyykkyä, konttausta. Onko kukaan kokeillut? Kaikki kiinnostaisi, mutta entä jos väliliha osoittautuukin liian kireäksi (miten noissa voi tehdä nopeasti viillon vai pitääkö kammeta sängylle??).
Jakkarakin kiinnostaa, mutta siitäkin on niin ristiriitaista tietoa. Joidenkin lähteiden mukaan välilihaan ei silloin tulisi niin kovaa painetta, toisten tietojen mukaan väliliha repeäisi silloin tavallista helpommin koska kätilö ei pysty hyvin tukemaan välilihaa.
Konttausasennosta sanotaan, että silloin äiti pystyy kaikkein parhaiten kontrolloimaan synnytyksen rytmiä. Mietin, että onko tällöin oltava aika lailla ilman puudutteita, kun eikö monesti puudutettuna häviä se selkein fiilis synnytyksestä? Ettei ole niin kovaa tarvetta ähkäistä lasta ulos...
Kommentit (6)
Minulla eka epiduraalin kanssa puolikonttaavassa asennossa tyynyjä käsien alla tukena. Toimi todella hyvin.
Toisella kerralla olisin halunnut synnyttää samalla tavalla, mutta sain spinaalin eikä jalat pitäneetkään ja olin muutenkin niin poikki että piti olla selällään perinteisesti. Pyysin kätilöä " näyttämään" mihin kohti pitää ponnistaa ja sain ponnistuksen kohdistumaankin aika kivasti tästä johtuen. Muuten ei olisi tullut mitään. Siitä saa jotenkin kohdennettua sen ponnistusvoiman oikeaan pisteeseen.
puolitoistatuntisen ponnistusvaiheen aikana monenlaisia asentoja. Kontallaan en saanut mitään voimaa ponnistuksiin, selällään oli tuskaista. Kyljellään olin enimmän aikaa. Jakkaralla kuitenkin vasta sain pojan ponnistettua ulos. Yli 4,5 kg lapsi tuli ulos lähes ilman repeämiä, ei tarvittu epparia. Kätilö oli yllättynyt lapsen koosta (vaikka yli 4-kiloiseksi oli arvioitukin) ja sanoi, ettei olisi sängyllä maaten mitenkään tullut ulos ilman epparia. Että sen puolesta minä ainakin voin suositella jakkaraa. Tosin minäkin pääsin jakkaralle vasta aivan loppuvaiheessa, kun siinä ei kuulemma jaksa olla kovin kauan. Noihin kysymyksiisi en kyllä osaa tarkemmin vastata.
Epiduraali ei välttämättä estä jakkaran käyttöä. Itse synnytin ensimmäisen alatiesynnytykseni jakkaralla TAYSissa. Olin saanut ensin oksitosiinitipan, kun supistukset eivät oikein muuten lähteneet käyntiin ja sitten pyynnöstäni epiduraalin, kun oksitosiini sai supistukset todella voimakkaiksi. Letkuja siis piisasi, mutta niistä huolimatta könysin ponnistusvaiheen alkaessa sängystä jakkaralle. Ponnistusvaihen kesti viisi minuuttia. Ihan pieni viilto jouduttiin tekemään välilihaan, mutta muuten meni todella hyvin. Ponnistaminen tuntui todella hyvältä ja luonnolliselta siinä asennossa. Vauva painoi neljä kiloa, joten ei ihan pienimmästä päästä ollut.
Itse en siis istuskellut kovin pitkään siinä jakkaralla, mutta ihmettelen silti, miksi siinä ei pystyisi istumaan pidempään. Minulla oli mies takana selkänojana ja se jakkara tuki hyvin reisiä. Paljon mukavampi kuin esim. että jalat olisiva jotenkin koukussa makuuasennossa ollessa. Sitäkin asentoa tuli kylmäharjoiteltua.
TAYSissa siis jakkaran saa, jos osaa vaatia ja kätilö sattuu olemaan myötämielinen.
Esikoinen syntyi jakkaralla(ponnistus 5min)ja kakkonen seisten niin että nojasin sänkyyn. Kummastakaan ei tullut mitään ommeltavaa, ekasta pieni nirhauma joka kyllä vähän kirveli. Loogista musta että pystyasento toimii hyvin, painovoima auttaa ja lantio on kuulemma kyykyssä asennossa paljon tilavampi kuin perinteisessä sukka-asennossa. Suosittelen! Ja jos vauva ei meinaa tulla esim. jakkaralla tai kontillaan niin ainahan voi koittaa jotain muuta asentoa. Itselläni ponnistusvaiheet ovat kestäneet vain muutaman supistuksen verran joten helposti ovat tulleet.
Ei epiduraalin käyttö estä jakkarasynnytystä! Mä olin sängyllä kontallaan säkkituolia vasten avautumisvaiheen ja tarkoitus oli saattaa homma siinä loppuun. Päädyttiin kuitenkin jakkaraan. Oma mies istui selkänojana takana ja ihana kätilö istui lattialla edessäni. Kätilö rasvaasi välilihaa ts. ruikki sisälle ceridalin intim ihoöljyä ja tuki myös välilihaa, lapsen pään syntyessä. Mulla varmuudeks puudutettiin väliliha siinä nopsaan, kun se totes, että se voi revetä. Eipä revennyt kuitenkaan. Lähes nelikiloinen tyttö siis...
Olin siis kieltäytynyt episiotomiasta ja oksitosiinitipasta.
Sain hieman ennen ponnistusvaihetta ottaa nenän kautta oksitosiini suihketta, joka oli kuin nuhaspary. Eli supistuksia ei lisätty mun tietämättä ja lasta ajettu pakolla ulos... Ei liity asiaan, mutta tiedoks vaan. Ei tullut kuin 1 asteen repeämiä 7 tikkiä, pystyin istua heti. Tämä on kuitenki yksilöllistä tuleeko repeämiä. Ja ihan helppo siitä oli pompahtaa takas sängylle ottamaan pienokainen rinnalle. :)
Kannattaa laittaa ylös omia toivomuksia ja pyytää päästä keskutelemaan kätilön kanssa synntyksestä. Näin ainaki itellä helpottui mieli ja sai mitä halus. Mulla synntys oli ihana kokemus ja suuri kiitos on toki ihanan ja kekseliään kätilön. Jos kätilö ei ole mukava, kannattaa tuoda omat toiveet voimakkaasti esille. Ja se jos kätilö muka ei siinä pystyis tukemaan välilihaa on kyl puppua... se riippuu halusta haluaako se hoitsu istua lattialla sen pienen hetken.
Esikoisen synnytin puoli-istuvassa , toisen konttausasennossa. Voin lämpimästi suositella jälimmäistä! Asento on todella luonnollinen, varsinkin jos sänkyä nostaa vielä pään ja käsien puolelta kohommalle. Vauva tulee siinä ulos ikään kuin painovoiman vetämänä, eikä sitä vastaan kuten sängyullä maaten. Epiduraalin sain, eikä se siis estä mitenkään tuollaista konttausasentoa. Ja sängyllähän siinäkin synnytetään, eli siitä pääsee nopeasti takaisin selälleen jos tarvitsee tehdä toimenpiteitä. Kätilö ottaa vauvan vastaan takapuolelta.
Repeämä oli paljon pienempi tuossa jälkimmäisessä synnytyksessä, ja palautuminen nopeampaa. POnnistusvaihe lyhyempi kontillaan. Istuin heti synnytyksen jälkeen , kävelin myös ihan normaalisti. Kannattaa ainakin kokeilla!