Onko täällä ihmisiä, joiden kroppa pysyy hyvässä kuosissa ilman sen kummempaa vaivannäköä?

No joo nykyään kyllä. 5v kehon rakennusta taustalla. Energinakulutus on sen verran kova että en usko että lihoisin vaikka lopettaisi treenit.

Olin tuollainen luontaisesti ikihoikka, kunnes esivaihdevuodet alkoivat kerryttää kiloja vyötärölle. 

Äryttää, kun ennen oli ihan sama mitä teki tai oli tekemättä, niin paino pysyi samana. Nyt on ihan sama mitä tekee, niin rasvaa kertyy. 

Tunnen ihmisiä, ketkä pysyy laihana ja lihaksikkaana tekemättä mitään, myös naisia ja saavat syödä herkkuja ja ruokaa miten vain, mutta eivät he terveitä ole vaan heilläkin on mm. verenpainelääkitys ym. Itse olen lihava, mutta terve. Ei varenpainetta, eikä diabetesta. Jotenkin ristiriidassa kaiken mainostetun tiedon suhteen, että lihavuus korreloi sairauksien kanssa. Nämä timmit, lihaksikkaat ja laihat ovat sairastuneet minua nuorempana mm. syöpiin, verenaineteuteihin yms ties mihin. Jostain syystä nimenomaan lihavia halvekustaan ja syytetään vaikka laihoilla on täysin samat sairaudet. Mulla ei ole sairauksia, mutta minä myös liikun vaikka olen lihava. 

Alta nelikymppiseksi sai syödä ja tehdä ihan mitä vaan, niin aina näytti hyvältä, eikä kolotuksia. Ei ollut ylimääräistä missään. Rannalla kysyttiin, että käynkö salilla kun erottui vatsalihakset, en ole ikinä käynyt.

Jollain se hoikkuus ja lihakset tulee geeneistä vaikka söisi mitä roskaa. Yksi kaverikin eli melkein pelkillä sipseillä ja oli todella pieni ja hento keijukainen.

Vierailija kirjoitti:

Alta nelikymppiseksi sai syödä ja tehdä ihan mitä vaan, niin aina näytti hyvältä, eikä kolotuksia. Ei ollut ylimääräistä missään. Rannalla kysyttiin, että käynkö salilla kun erottui vatsalihakset, en ole ikinä käynyt.

 

Jollain se hoikkuus ja lihakset tulee geeneistä vaikka söisi mitä roskaa. Yksi kaverikin eli melkein pelkillä sipseillä ja oli todella pieni ja hento keijukainen.

Mun ex... Tavattiin niin luulin että hän on urheilija. Selvät vatsalihakset.  Ihan uskomaton kroppa kunnes täytti 35.  Sit alko muutos tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Alta nelikymppiseksi sai syödä ja tehdä ihan mitä vaan, niin aina näytti hyvältä, eikä kolotuksia. Ei ollut ylimääräistä missään. Rannalla kysyttiin, että käynkö salilla kun erottui vatsalihakset, en ole ikinä käynyt.

 

Jollain se hoikkuus ja lihakset tulee geeneistä vaikka söisi mitä roskaa. Yksi kaverikin eli melkein pelkillä sipseillä ja oli todella pieni ja hento keijukainen.

Jos mutustaa vaan vähän jotain sipsejä niin päivittäin energiansaanti jää yllättävän pieneksi. Pahimmat karkkihiiret ovat aina langanlaihoja ja he eivät syö mitään järkevää.

Paljossa kuosissa pysyy helposti.

Muuta jos haluaa niin loputon riesa.

Monelle terveellinen ruokavalio ja liikunta ovat elämäntapa, eivätkä koe siitä vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alta nelikymppiseksi sai syödä ja tehdä ihan mitä vaan, niin aina näytti hyvältä, eikä kolotuksia. Ei ollut ylimääräistä missään. Rannalla kysyttiin, että käynkö salilla kun erottui vatsalihakset, en ole ikinä käynyt.

 

Jollain se hoikkuus ja lihakset tulee geeneistä vaikka söisi mitä roskaa. Yksi kaverikin eli melkein pelkillä sipseillä ja oli todella pieni ja hento keijukainen.

Mun ex... Tavattiin niin luulin että hän on urheilija. Selvät vatsalihakset.  Ihan uskomaton kroppa kunnes täytti 35.  Sit alko muutos tapahtua.

35 vuotiaana siis teki muutoksia elämäntapoihinsa, ei mikää muu selitä sitä että siinä iässä alkkoi muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Olin tuollainen luontaisesti ikihoikka, kunnes esivaihdevuodet alkoivat kerryttää kiloja vyötärölle. 

 

Äryttää, kun ennen oli ihan sama mitä teki tai oli tekemättä, niin paino pysyi samana. Nyt on ihan sama mitä tekee, niin rasvaa kertyy. 

Minkä ikäisenä rasva alkoi kertyä vyötärölle vaikka teit mitä?

Oon 45-vuotias ja mun mielestä mulla on nätti, hoikka ja sopusuhtainen kroppa edelleen. Ei ole ikinä tarvinnut miettiä syömisiä. En harrasta myöskään mitään liikuntaa, paitsi kesällä ja syksyllä tulee ulkoiltua jonkin verran. Raskauskilotkin lähteneet aikanaan ihan itsestään. 

Se on kyllä sanottava, etten syö makeaa kovin paljoa. En ole ikinä tykännyt karkeista tai suklaasta eli niitä en syö oikeastaan ollenkaan. Perusruoka on mulla kohtuullisen terveellistä. Viikonloppuisin herkuttelen pizzalla.

Kyllä minulla ainakin pysyy. En syö roskaruokaa ja noudatan yleisiä ravintosuosituksia. Liikuntasuosituksia noudatan myös, harrastan n. tunnin kestävää liikuntaa neljä kertaa viikossa sykealueella 120-140. Normaalin ihmisen normaalia elämää yleisten suositusten mukaan eikä mitään ylimääräistä tarvitse tehdä.

Mulla on, tai oikeastaan oli yksi tuollainen ystävä. Kroppa kuin veistos, ei  ylimääräistä väärissä paikoissa, lihasta sopivasti. Sellainen kymmenottelijan tyylinen paketti.

20-35v välillä ei harrastanut tietääksen mitään liikuntaa, söi kaikkea mitä ei pitäisi ja dokasi useammana päivänä viikossa. Dokaaminen jäi kun perusti perheen, mutta muuten iha sama meininki ja kaveri näytti aikalailla samalta kuin parikymppisenä. 

50 vuoden jälkeen sitten yhtäkkiä plösähti ihan täysin, muuttui muutamassa vuodessa sellaiseksi stereotyyppiseksi lihavaksi  keski-ikäiseksi ukoksi ja on sen jälkeen epätoivoisesti koittanut nyt jo vuosia päästä entisiin mittoihin takaisin..  Vaikeaahan se tietysti on kun ei ole eläessään liikkunut tai katsonut mitä suuhunsa laittaa ja yhtäkkiä pitäisi.

En koe että mitään vaivaa pitäisi nähdä, olen vaan luonnostani aika liikkuvainen adhd-luonne. Ulos lähtiessä otan spurtin ja hyppään piha-aidan yli, jos jossain on tanko niin pitää päästä roikkumaan ja vetämään leukoja, kotona vessaan mennessä saatan heittää kärrynpyörää tai kävellä käsillä. Lopulta tulee liikuttua varmaan keskivertoa enemmän vaikken mitään varsinaista liikuntaa harrastaisikaan. 

Minulla on ärsyttävä omenavartalo: olemattomat rinnat, hoikat jalat ja kädet, mutta järkyttävän pullea keskivartalo. Siis juuri sellainen rakenne, että alan näyttää vasta alipainoisena siltä miltä luonnostaan hoikat normaalipainoiset. Vyötäröä ei ole nimeksikään, anorektisena (48/170) minulla oli suurin ero lantion ja vyötärön kanssa koskaan ja se oli huimat 15 cm. Kivoja vaatteita on mahdotonta löytää mistään, koska niiden muuten istuessa rintojen kohdalle jää aina aivan liikaa tyhjää tilaa roikkumaan.

Olen sairastanut myös bulimiaa ja BED:iä. Nykyisin painan 70 kg ja haluaisin ainakin kymmenen pois, mutta pelkästään nykypainossa pysyminen on päivittäistä kamppailua, rajoittamista ja kalorien kyttäämistä. Voisin syödä kaiken käsillä olevan enkä puolison kanssa asuessa pysty pitämään kaappeja tyhjinä kun toinen haluaa, että kotona on aina ruokaa. Olen vasta 28-vuotias ja varmasti menee vain vaikeammaksi ajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tuollainen luontaisesti ikihoikka, kunnes esivaihdevuodet alkoivat kerryttää kiloja vyötärölle. 

 

Äryttää, kun ennen oli ihan sama mitä teki tai oli tekemättä, niin paino pysyi samana. Nyt on ihan sama mitä tekee, niin rasvaa kertyy. 

Minkä ikäisenä rasva alkoi kertyä vyötärölle vaikka teit mitä?

Joskus 43-45 vuotiaana alkoi muutos tapahtua. Jouduin aloittamaan hankaliin esivaihdevuosiin yhdistelmäehkäisypillerit 45 vuotiaana ja sitten tulikin 8 kiloa vuodessa painoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei! Kyllä se on liikunta, terveellinen ruokavalio ja palauttava uni, jotka pitävät keski-ikäisen naisen kropan kuosissa. Jos en liikkuisi ja huolehtisi ruokavaliostani, lihoisin hetkessä muodottomaksi. 

-N44

Tätä nukkumis juttua aina ihmettelen. "Palauttava uni", "laadukas uni", "nuku riittävästi". No  jos ei nukuta!?! Pystyttekö te muut silleen ohjaamaan itseänne, että noniin, nyt minä käyn nukkumaan ja nukun riittävästi ja palauttavasti?? Mulla on tarpeeksi aikaa nukkua, en juo kahvia, liikun, ulkoilen, syön terveellisesti, olen normaalipainoinen, elämässä ei ole suurta stressiä, älylaitteet illalla kiinni jne. Silti, joka yö neljän tunnin nukkumisen jälkeen aivot *ding* ei nukuta enää yhtään. Ja ei, neljä tuntia ei ole mulle riittävästi! 

Noin 30-vuotiaaksi asti joo, sitten rupesi tavara tarttumaan kylkiin. Ensin housuja alkoi jäädä pieneksi, sitten muunlaisetkin vaatteet niin etteivät istu enää nätisti. Nyt 34-vuotiaana olen pyrkinyt lähinnä pysäyttämään lihomisen, kun paino alkoi hätyytellä lievän ylipainon rajaa. Viimeisin n. 5kg painonnousu parin vuoden aikana on aiheuttanut sen, ettei kropan muoto tunnu enää omalta.